puikkomaisteri

Tiina Kaarelan suorapuheinen neuleblogi

Kategoria-arkisto: Maksulliset ohjeet

Maksullisia ohjeita.


by Jätä kommentti

Muistiin merkitään

En edes unelmoi, että Esikoinen saisi Still Light -tunikan mukaansa, helmasta puuttuu vielä ainakin 20 cm resoreineen, taskut ja hihat siihen päälle. Mutta sovittamaan sitä nyt pääsee, parahiksi, lentokone on puolenyön paikkeilla Suomessa.

Pienempikokoinen ottajakin olisi jo valmiina, jos tunikasta tuli sittenkin liian ahdas tyttärelle.

Silmukkamääräni ei kyllä täsmää ohjeen kanssa, eikä sen pitänytkään, koska lisäsin kainaloiden alle silmukoita saadakseni hihapyöriöön vähän lisää tilaa, mutta etu- ja takak2013-01-18 16.49.49appaleessa on nyt eri määrä silmukoita. Ei kuitenkaan merkittävästi, tokkopa siitä on haittaa.

Vera Välimäen malli, siinä erityisesti taskuratkaisu, on kuitenkin nerokas ja omaperäinen, suunnittelijan arkkitehtikoulutus näkyy selvästi näissä rakenteissa, joissa ei ole pitäydytty tavanomaisiin ratkaisuihin. Tykkään.

Vähän ihmettelen, miksei muuten varsin yksityiskohtaisessa ohjeessa ole neuvottu neulomaan resoreita kaula-aukossa, helmassa ja hihansuissa pienemmillä puikoilla. Kuvistakin näkee, miten ne tahtovat kääntyä lerpalleen ellei neuloja ole hoksannut itse ottaa käteensä pienempiä puikkoja.

Vaikka tunika on silkkaa sileää neuletta, tähän asti sen neulominen ei ole ollut mitenkään tylsää. Koko ajan on ollut lisäyksiä laskettavana. Viimeiset 26 senttiä helmaa ovat kuitenkin suoraa putkea, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä, hyvää seuraa tai jotain viihdettä, mutta kyllä ne tikkuaa! Hihat ovat sitten se todellinen koitos…  Ja tytär on vielä perinyt isänsä puolelta pitkät kädet (ja selkä).

Tunikan helmaa neuloessa mieleni askartelee seuraavassa hankkeessa. Pöydällä ovat nimittäin itsevärjäämäni suomenlampaan langat, joista haluaisin jonkinlaisen värikkään, reilun ja huolettoman villatakin. Värit eivät todellakaan ole sellaiset kuin alunperin tavoittelin (nostan taas hattua värjäreille, jotka osaavat hommansa), mutta niillä pärjätään.

Ennen isompaa neuletta aion kuitenkin tehdä pari pienempää hanketta, yhden pipon ja yhdet lapaset (ellei niistä tule sittenkin sukat). Pipoa varten olen jo suunnitellut kuviot ja Ilulta tilatut kettulangat ovat odotelleet jo joulusta. Mutta saavat odottaakin, kunnes visioni on kirkastunut riittävästi.


by 1 kommentti

Kevään valoa

Pojalle aiottu pusakka jäi jonotuslistalle, koska tytär ilmoitti tulevansa käymään Suomessa edellisen valmistujaisten kunniaksi. Panin puikoille Veera Välimäen kivan Still Light -tunikan, että pääsen sovittamaan sitä kun tytär on täällä.

On erittäin hieno asia, että Ravelryssa pääsee katsomaan malleja käyttäjien toteuttamana. Näiden projektikuvien vuoksi tiedän, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota. Kuvat viittaavat siihen, että raglansauma saattaa olla mitoitettu hieman liian lyhyeksi, koska kainaloon tulee ryttyjä. Myös lantion leveyden takia tunikaa on hyvä sovittaa farkut jalassa, joissain kuvissa on viitteitä siitä, että tunika olisi jäänyt hieman liian kapeaksi.

Ryttyjen välttämiseksi lisäsin  pyöriöön silmukoita, sillä jostain syystä malli on toteutettu siten, että raglanlisäysten lisäksi ei kainaloon lisätä silmukoita.

Nähtäväksi jää, mitä joudun tekemään helman suhteen, riittääkö lanka tai täytyykö sinne taiteilla jokin kuvio Lumoavan Langan lopetusmyynnistä ostetuista tweedlangoista.

Tästä tulikin mieleeni, että mikään ei taida valehdella niin paljon (arkkitehtien havainnekuvien lisäksi) kuin kaunis neulekuva. Siksikin on syytä katsella niitä projektikuvia huolellisesti, jos aikoo jonkun maksullisen mallin toteuttaa ja siihen ostaa ohjeen mukaiset suosituslangat. Viisainta olisi tietysti käydä ensin katsomassa langatkin lankakaupassa, varsinkin jos on tekemässä jotain suurempaa neuletyötä.

Lankojen värit harvoin toistuvat kuvissa aivan luonnollisina, kuvia myös käsitellään kauniimmiksi tai myyvemmiksi kirkastamalla niiden värejä. “Ei kai kukaan enää edes odota, että värit olisivat samat kuin luonnossa?”, kuulin kerran kommentoivan kiukuttelua julkaistun kuvan ja todellisen värin epäsuhdasta. Koska olen työskennellyt repron esimiehenä  mainostoimistoille värierotteluja tehneessä firmassa, tiedän kaiken siitä, miten jo ammoisina aikoina asiakkaita huijattiin kuvia manipuloimalla, mutta ennen sentään jossain määrin pidettiin esillä kuvattua tuotetta värimallina, se, miten sitä aitoa väriä sitten korostettiin mm. ympärillä olevilla asioilla olikin toinen tarina.

Alla kolme kuvaa, joista keskimmäinen on ohjeen kuva ja reunoilla käyttäjien projektikuvia. Oikeanpuoleisen kuvan värit ovat lähinnä luonnollisia värejä, keskimmäisen (myyntikuvan) värit ovat paljon kirkkaammat kuin lankojen värit luonnossa. Vasemmanpuolimmainenkin kuva antaa totudenmukaisemman kuvan lankojen väreistä kuin keskimmäinen.

Tässä on kyseessä Kate Daviesin pipo Peerie Flooers, johon langat maksavat noin 30 €. Tässä Fiinaneuleen lankakartta.

peerie_flooers


by 2 kommenttia

Neulesyksystä kaunis

Olipa iloinen yllätys lukea juttu (koko jutun pääsee lukemaan vain digi-/painetusta lehdestä) Veera Välimäestä aamun Hesarista. Harmi, että oli liian lämmintä, että olisin sen kunniaksi voinut kietaista kaulaan Color Affectionin.

Syksyn merkkejä on ilmassa muutenkin: Helsingin kolmas Silmä, tikki, takki, pisto -tapahtuma on tekeillä. Siitä on tulossa entistä hauskempi tapaaminen. Ohjelma on vielä rakenteilla, neulojat tietysti viihtyvät toistensa ja neuleidensa parissa ilman erityistä ohjelmaakin, varsinkin kun Neulekahvilaksi muuttuva Tiedekahvila tarjoaa virvokkeita ja huikopalaa! Porukka on ihan mahtavaa, en ole itse voinut olla kovinkaan aktiivinen järjestelyjen suhteen, sattuneesta syystä, mutta kaikki hoituu taas sukkelasti ja hyvillä mielin.

Minä jahnaan edelleen italialaiselle ystävälleni aikomani neuleen parissa.Katrine on kainaloissa, mutta epäilen, että olen tekemässä siitä liian pienen ja jäin odottamaan saajan tarkkoja mittoja. Aloitin jo patenttineuleisen villapaidan (ystäväni rakastaa vuoristovaelluksia), mutta sen tekeminen on harvinaisen tylsää. Paita taitaa mennä myöhemmin Solidaarisuussilmukoiden keräykseen. Tykästyin kuitenkin ajatukseen savupiippukaulaisesta villatakista, jota voisi käyttää takkina ja piirtelin uuden, pidemmän ja kaksivärisen mallin, joka on saanut vaikutteita tuosta mallista. Nyt en malttaisi odottaa, että suomalainen ystäväni saisi takin tulevan saajan kiinni ja saisi otettua hänestä tarkat mitat.

Sain vihdoin aikaiseksi huljuttaa Patagonia-langasta tekemäni Ilona-villatakin ja se asettui oikein nätisti. Se toivottavasti kuitenkin jää ensi kevääksi liian pieneksi, käynnissä on projekti, jossa kilotkin toivosti karisevat…

Syksyn Vogue Knitting on ilmestynyt. Pidin kyllä muutamasta Wanderlust-kokoelman mallista, mutta muista en ollut järin innostunut. Minua eivät vintagehenkiset palmikkoneuleet juuri innosta, pörröhupparista puhumattakaan. Tämän syksyn Twist Collective on selvästi onnistunut paremmin syysneuleidensa suhteen.

Hyviä kotimaisia neulekirjoja en ole valitettavasti nähnyt tänän syksyn uutuuskirjoja esittelevissä tiedotteissa. Ehkä pitääkin siis kokeilla kehräämistä!


by 2 kommenttia

Lisää lomahaaveita

Olen aloittanut Italiankodissa tilkkutyön, josta on tarkoitus tulla peite vanhanaikaiseen vuodesohvaan. Sohvaa koristaa nykyisin alkuperäinen, globeliinimainen ja melko kaamea kuvakudos. Hyvän alun jälkeen tilkkupeiton ytimeksi tarkoitettu valmis osa on saanut levätä rauhassa, vaikka suunnittelin tekeväni siihen aina uuden palan jokaisella lomallani. Ehkä siitä tuleekin kassi… Olen nimittäin jo pitkään haikaillut Beekeepers-peitteen perään, koska jostain kumman syystä noita sukkalankakeriä kertyy nurkkiini. Mutta tuosta tulee ilmiselvästi sellainen vuosikausien projekti.

Käväisin eilen myös Hakaniemen hallissa “patonginostoreissulla”. Patongit olivat alakerran hallikaupasta lopussa, mutta kuinka ollakaan, kassissani oli kotiin mennessä 200 g sukkalankaa ja reilu kilo Abuelita Merino Silkiä, sen pitäisi riittää Harvest Moon -villatakkiin. Hyvä lentokoneneule!

Eilen illalla kuvattiin Taito-lehteen tulevia sukkamalleja. Sain jo vähän ansaitsemaani vinoilua, koska aiemmat kuvat olivat “maalaiskuvia”, joista taannoin vähän kiukuttelin Marin ja Suvin kirjaa arvostellessa. Nyt haettiin urbania ympäristöä syksyn ja alkutalven lehdissä julkaistaviin kuviin. Alun perin kaikki kuvat piti kuvata kaupunkiympäristössä, mutta valokuvaaja otti kokopäiväisen sijaisuuden yhdestä lehtitalosta ja siksi jouduimme kiireiden vuoksi talvella kuvaamaan sisällä ja keväällä yhteisellä seminaarimatkalla saaristossa.  Enpä muista, milloin olisin kärsinyt valon puutteesta yhtä kovasti! Kuvauskeikalla oli hauskaa ja saimme Susan kanssa nopeasti hommat hoidettua, siitä huolimatta, että miesmalli vähän venkoili ;-)

Silmä, pisto, tikki, takki -tapahtuma on muuten 8.–9.9. Tieteiden talolla Helsingissä. Pankaa valmiiksi kalenteriin!!! Käsityöalan pienyrittäjät voivat tiedustella minulta Facebookin kautta myyntipöytiä, jokunen paikka on vielä vapaana. Ei kuitenkaan ensisijaisesti lankoja (niiden myyjiä on jo), vaan valmiita tuotteita tai esimerkiksi muita käsityö- tai askartelutarvikkeita.


by 1 kommentti

Kesää varten

Sisko kävi hakemassa vertaistukea löydettyään Ravelrysta Heidi Kirrmaierin Buttercup-tunikan ohjeen. Ainoa ongelma oli, että hän halusi tehdä hihattoman tunikan, eikä tuolla ohjeella sellaista synny mitenkään, koska ohje on jonkinlainen sovellus saumattomasta puserosta. Mutta piankos me suunniteltiin uusi!

Minä sen sijaan innostuin ohjeesta, koska varastossa on pieni, mutta projektiin juuri riittävä, määrä mustaa puuvillaviskoosia. Tekokuidut eivät ole varsinaisesti minun juttuni, mutta kesä Italiassa puoltaa tässä viskoosisekoitetta, sillä se ei kulahda kuten puuvilla, kuivuu nopeasti ja on viileää.

Aina kun innostuu jostain isommasta projektista, pusero- tai takkiohjeesta, kannattaa vilkaista kyseisen ohjeen totutuneita projekteja. Tämä on yksi Ravelryn projektiarkistojen parhaista puolista! Lanka- ja kokovalinnoissa on apua, kun näkee, miten ihana malli pukee hoikkia, keskikokoisia tai pyöreämpiä… Kaikissa näissä esimerkeissä on mielestäni onnistuttu tekemään mallista kantajaansa pukeva, omin muutoksin tai vain valitsemalla oikea koko ja pituus. Päinvastaisiakin esimerkkejä on lukuisia.

Buttercupin projektiuvia selattuani aloin ajatella, että tuo malli ei ehkä sittenkään pue minua parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt on yhdellä lapulla uusi luonnos mustaksi kesätunikaksi. Ehkä siitä tulee ensimmäinen neuleohjeeni, joka ei ole sukka tai lapanen. Ehkä ei, sen näemme myöhemmin, sillä vaikka saisin aikaiseksi itselleni kivan tunikan, en välttämättä saa aikaseksi ohjetta sarjoituksineen.

Neulemallien kuvissa on vähän samaa vikaa kuin arkkitehtien havainnekuvissa: ne tuppaavat esittämään kohteensa todellisuutta paljon kauniinpana. Moni ajattelee, ettei kykene tekemään yhtä hienoa kuin mallikuvassa esitetty neule, vaikka totuus on se, että hyvälaatuinen neulekuva ei ole koskaan koko totuus kohteena olevasta neuleesta. Ohjeissa tuotteet tietysti pyritään esittämään mahdollisimman hyvässä valossa, kirjaimellisestikin. Vaikka kuvia ei suoranaisesti manipuloitaisikaan, niitä toki kohennellaan monin eri tavoin.

Tiedätte kaikki, että valokuvaaminen ei todellakaan ole ykkösharrastukseni ja neulekuvaaminen erityisesti ärsyttää, vaikka olen takavuosina harrastanut  valokuvausta(kin). Kehitin ja vedostin myös kaikki omat kuvani, takataskussa on myös ennen lukio- ja korkeakouluopintoja hankittu kuvanvalmistajan  tutkinto (graafisella alalla), että kyllähän minä jotain asiasta sentään ymmärrän. Ehkä juuri siksi. Viihdyn nykyisin parhaiten suunnittelijan tai assarin roolissa, kun teemme Susan kanssa myytäviin ohjeisiin ja kuvauksia. Ja onhan minulla ihan kivat sääret sukkamallin hommiin vaikka arvet pitäisikin photoshoppailla pois. ;-)

Tässä muuten muutama hauska neulekuva.