puikkomaisteri

Tiina Kaarelan suorapuheinen neuleblogi


1 kommentti

Yhdenkeränjuttu

( Ihaniin Wendy Gaalin suunittelemiin Vesimeloni-sukkiin voi ostaa tarvikepaketin, josta ei pitäisi jäädä jämälankoja kauheasti! Vielä ehtii neuloa joulun pimeyteen muistuttamaan edessä olevasta kesästä!

Kerrankos sitä on tullut ostettua kerä tai pari puhuttelevaa lankaa, ajattelematta lainkaan, mihin sen käyttäisi ja paljonko siinä tapauksessa sitä oikeasti tarvitsisi. Kyllähän siitä sukat tai lapset tulisi, mutta yleensä ihqulanka ei ole kulutusta kestävää, vaan jotain fiiniä ja herkempää.

Sukat, käsineet, lämmittimet ja lapasethan ovat  kerän tai parin hankkeita, tässä yksi erittäin iloinen uusi malli (joka oli pakko ympätä tähän postaukseen, vaikkei se mikään yhden kerän juttu olekaan ;-) (Minä en tosin panisi sukkiin pieniäkään lasihelmiä, vaan kirjoisin siemenkuviot ruskealla langalla..). Jämälankahankkeet, usein humoristiset,  ovat sitten oma lukunsa, joihin inspiraatio tulee usein itse käsillä olevista langoista.

Kerran (taas) en voinut vastustaa Titityyn tiskillä  ihanan ihanaa  grafiitinharmaata ja pinkkiä, jotain silkkisekoitetta varmaan. Niistä on aloitettu yhtä ja toista, aina purettu. Tässähän olisikin oiva ratkaisu asiaan. Koska minulla taitaa olla saman vahvuiset, mutta eri merkkiset kerät suunnilleen samoissa väreissä, voisin ehkä yhdistää ne pitkäksi huiviksi neulomalla joka toisen raitaparin aina eri langoilla? Minulla onkin tapana myös kerätä aina samat värit (fuksia, violetti, lehmuksen/limenvihreä, pinkki, grafiitinharmaa, turkoosi) varsinkin silloin kun en tiedä, mitä langoista neuloisin. Raidallisiin neuleisiin onneksi voi aina upottaa kerän jos toisenkin. Mutta tasaraidan neulominen on TYLSÄÄ!

Lapsille (tai lapsenmielisille) saa keränlopuistakin iloa. Vaikka langat eivät samaa merkkiä tai paksuutta olisikaan, voi sitäkin käyttää hienona efektinä, jos ne muuten soundaavat toisiinsa.

Joka tykkää neuloa pitsihuiveja, löytänee yksinäisille kerilleen malleja täältä (on siellä muutakin).

Kirjasto

Yhdenkeränjutuille on toki omistettu useampikin ohjekirja: 2 , 3 , 4,


2 kommenttia

Lisää lomahaaveita

Olen aloittanut Italiankodissa tilkkutyön, josta on tarkoitus tulla peite vanhanaikaiseen vuodesohvaan. Sohvaa koristaa nykyisin alkuperäinen, globeliinimainen ja melko kaamea kuvakudos. Hyvän alun jälkeen tilkkupeiton ytimeksi tarkoitettu valmis osa on saanut levätä rauhassa, vaikka suunnittelin tekeväni siihen aina uuden palan jokaisella lomallani. Ehkä siitä tuleekin kassi… Olen nimittäin jo pitkään haikaillut Beekeepers-peitteen perään, koska jostain kumman syystä noita sukkalankakeriä kertyy nurkkiini. Mutta tuosta tulee ilmiselvästi sellainen vuosikausien projekti.

Käväisin eilen myös Hakaniemen hallissa “patonginostoreissulla”. Patongit olivat alakerran hallikaupasta lopussa, mutta kuinka ollakaan, kassissani oli kotiin mennessä 200 g sukkalankaa ja reilu kilo Abuelita Merino Silkiä, sen pitäisi riittää Harvest Moon -villatakkiin. Hyvä lentokoneneule!

Eilen illalla kuvattiin Taito-lehteen tulevia sukkamalleja. Sain jo vähän ansaitsemaani vinoilua, koska aiemmat kuvat olivat “maalaiskuvia”, joista taannoin vähän kiukuttelin Marin ja Suvin kirjaa arvostellessa. Nyt haettiin urbania ympäristöä syksyn ja alkutalven lehdissä julkaistaviin kuviin. Alun perin kaikki kuvat piti kuvata kaupunkiympäristössä, mutta valokuvaaja otti kokopäiväisen sijaisuuden yhdestä lehtitalosta ja siksi jouduimme kiireiden vuoksi talvella kuvaamaan sisällä ja keväällä yhteisellä seminaarimatkalla saaristossa.  Enpä muista, milloin olisin kärsinyt valon puutteesta yhtä kovasti! Kuvauskeikalla oli hauskaa ja saimme Susan kanssa nopeasti hommat hoidettua, siitä huolimatta, että miesmalli vähän venkoili ;-)

Silmä, pisto, tikki, takki -tapahtuma on muuten 8.–9.9. Tieteiden talolla Helsingissä. Pankaa valmiiksi kalenteriin!!! Käsityöalan pienyrittäjät voivat tiedustella minulta Facebookin kautta myyntipöytiä, jokunen paikka on vielä vapaana. Ei kuitenkaan ensisijaisesti lankoja (niiden myyjiä on jo), vaan valmiita tuotteita tai esimerkiksi muita käsityö- tai askartelutarvikkeita.


1 kommentti

Värillistä

Komeron perältä löytyi vajaa pussi alpakka-villa -sekoitetta, joka oli mielialaan sopimatonta luonnonvalkoista. Päätin lauantaiaamun kunniaksi heilutella hieman vyyhtipuuta ja kolistella hieman väripatoja. Harmi, ettei liedelle mahdu  kuin neljä kattilaa kerralla! Piti saada turkoosia, tuli melko hurjaa petrolinvihreää, vaalea pinkki olikin vanhaa ruusua, ruskeasta sentään tuli juuri sitä, mitä halusin ja uudelleen yrittämällä onnistuin  myös pinkissä, vaaleassa turkoosissa ja ihanan violetin sekoittamisessa. Ihan vahingossa sain aikaiseksi myös upeaa kuparinsävyä.

Värjäämisestä on paljon ohjeita netissä, kasvisvärjäys tuntuu olevan todella jännittävää ja värjäreillä on oma yhdistyskin; jotkut värjäävät juomajauheilla tai muuten elintarvikeväreillä. Minä luotan englantilaisiin näissä hommissa.

Vaikka värjääminen on erittäin hauskaa, ihan rehellisesti, halvemmaksi taitaa tulla, kun ostaa mieleiset langat alan ammattilaisilta! Väitänpä, että moni kotivärjäilijä värjäilee melko usein kaapinperälle – ellei roskiin, kuten minulle kävi –  koska ilman kokemusta ei värien ja lankojen käyttäytymisestä voi sanoa mitään varmaa.

Sitten tapahtuu tietysti  myös vahinkoja. Jostain syystä minulla on väriä, joka on eri sarjaa kuin muut värini. En tietenkään muistanut, että sen kanssa pitää käyttää kiinnitettä ja suolaa värin pysyvyyden takaamiseksi. Pläjäytin soppaan mausteet jälkikäteen ja tuloksena oli ihanan väristä  huopalankaa. Roskiin meni. Onneksi lähtökohtana oli erittäin halpa lanka, joten eipä tullut suuri surukaan. Sen sentään olin tajunnut, että vyyhdin värjättävät langat 50 gramman vyyhdeiksi.

Ja moni lanka päältä kaunis. Ellei onnistu pilaamaan lankojaan värjätessä, jää vielä nähtäväksi, pysyykö väri pesussa. Ellei lankoja pidetä riittävän kauan  riittävän kuumassa väriliemessä värit haalistuvat heti – pahimassa tapauksessa värjäävät muuta neulepyykkiä pilalle. Ja tosiaan, jotkut esim. reaktiovärit vaativat kiinnitteitä tai muita apuaineita.

Värjäsin muuten 25,5 litran upeassa uudehkossa kattilassani  miehen kodista meille kulkeutuneet ruman vaaleanpunasävyisen villashaalin täyteläisen viininpunaiseksi. Shaalista, joka ei ole aiemmin kiinnostanut ketään, saa nyt taistella!

Tein yhdet upeat lapaset ensiksi värjäämästäni hurjapetroolista ja ruskeasta. Värijauheen mittausvahinko olikin onnellinen, sillä ruskean kaverina kehittämässäni mallissa lanka on todella hieno. En silti ole ihan varma, että kirkaan keltainen ja upea violetti ovat vastaväreinä ne kaikkein parhaat valinnat kuvan neuleeseen ;-) Lankakin voi olla upean värinen, mutta neuleena se ei välttämättä toimi samalla tavalla kuin vyyhtenä, koska silmukalla on, kuten meillä ihmisilläkin, myös varjo.


Jätä kommentti

Uutta vuotta kohti!

Jämälankaprojektini alkaa mennä pahasti vinoon. Nyt vaikuttaa siltä, että minun on pakko tilata lisää Koigu KPPM-lankaa, koska se näyttää istuvan parhaiten ajatuksiini ja jämät on kohta käytetty. Tässä “I never promise your a rosegarden” -projektissani keksin yhden uuden teknisen jutun, jota on ihan turha edes yrittää selittää ilman kuvaa. Mutta kuvaa ei tipu ennenkuin sukka on valmis ja viimeistelty.

Tuossa on nyt vähän vartta vilautettu, sukkaosa on Jitteburgia , jota puran siskolle aiotuista, liian pienestä sukasta, joka jäi parittomaksi kun kuulin, ettei lanka kestä sukkana. Colinette Jitteburgin värinpitävyys on myös kyseenalainen, mutta tässä protossa sitä voi nyt käyttää ihan hyvin.

Massakauppaanhan tästä on vielä lähdettävä ennenkuin sukka on viimeistelty.