Olemme viimeistä päivää täällä “mökillä” Italiassa. Vuoristoloma on tehnyt tehtävänsä, ensin nukuimme pari viikkoa, sitten olimme viikon verran aktiivisia ja nyt kaipaamme kotiin Suomeen. Tämän vuoden retkikohteemme oli Aostanlaakso, koska meillä oli neuvottelu lankatehtaalla Biellassa. Biellahan sijaitsee Pohjois-Italiassa, aivan Alppien juurella, joten Val d’Aosta oli luonteva kohde. Alue on kuuluisa hyvistä viineistään, naapurin sommalier antoikin meille ohjeita, mitä juoda ja syödä kun sanoimme menevämme Gogneen retkelle. Kyllä me söimmekin! Ja viinin pääsimme valitsemaan oikein ravintolan viinikellarista!

Sain purjehdussukan proton tehtyä, mutta lankatilausta tehdessäni hölmöilin ja unohdin tilata valkoista sukkalankaa. Mies ei enää suostu koukkaamaan tänään lentokentälle mennessämme lankatehtaan kautta, joten täytyy jättää se seuraavaan tilaukseen. Tollegnon tehtaalla on hieno tehtaanmyymälä, jota voin suositella lämpimästi kaikille Italiassa matkaileville neulojille. Näin heinäkuussa siellä on vielä alennusmyynti, jossa oli monenlaisia kivoja Lana Gatto -lankoja 18 euroa/kilo sekä herkullisia värejä koneneulojille (100 % merinoa). Muutenkin langat ovat tehtaanmyymälässä noin 35–45 euroa kilo, joten ne ovat todella halpoja. Tietenkään 100 % kashmiria ei saa sillä hinnalla, mutta useimpia peruslankoja saa. Tollegno sijaitsee melko lähellä Malpensan lentokenttää, joten jos matkustat Milanon kautta Italiaan lomalle, sinne kannattaa koukata.

Itse ostin 500 grammaa vihreänkeltaista Jaipuria, egyptiläistä mako-puuvillaa ja panin tuplaleveän Haruha-huivin puikoille. Mako-puuvilla on erityisen pitkistä puuvillakuivuista kehrättyä lankaa, puuvillan aatelia.

Otin tänne mukaan tyttärelle tekemäni hihatin, mutta unohdin ottaa mukaan langan, että saisin ommeltua hihojen saumat ja viimeisteltyä työn. Harmitti! Mutta nyt se on ainakin sovitettu ja oikean kokoiseksi todettu, joten tuon sen takaisin kotiin, viimeistelen ja lähetän takaisin. Ja toivon, että se tulee perille. Italian posti kun ei ole niitä maailman luotettavimpia, joka viides lähettämäni paketti on kadonnut. Olenkin oppinut vakuuttamaan paketit.

Naapurin lapselle neuloin sukat, joissa lapsen isä toivottavasti näkee paikallisen jalkapallojoukkueen värit. Lisäksi olen neulonut joitain mallitilkkuja Kirjavaan kerään tulevista langoista, mutta niistä sitten kaupan omassa blogissa.

Parin viimeisen vuorokauden aikana olen tehnyt töitä saadakseni kaikki uudet langat Kirjavan kerän verkkokauppaan ja voidakseni viettää loppuloman ilman stressiä. Kylläpä oli tuskaista hommaa, kun nettiyhteys takkuili! Luulin, että vika olisi ollut mokkulayhteydessämme. Hoksasin kuitenkin lopulta ottaa yhteyttä suomalaiseen palveluntarjoajaan ja kas, ongelma korjaantui muutamassa minuutissa!!! Olen ollut tyytyväinen Nettihotelli Internet Oy:n palveluihin ja asiakaspalveluun erityisesti, mutta tämä oli jo ihan luksusta: viestiini vastattiin alle viiden minuutin ja ongelma korjattiin noin vartissa. Kyse oli jostain reititinjumista.

Olen hankkinut taas läjän paikallisia neulelehtiä, mutta niiden anti on niukka. Neulemaku täällä on melko lailla erilainen kuin… öh, omani. Mutta touokuun täkäläisessä Elle-lehdessä oli kivoja neulevaatteita, teollisia, mutta kuitenkin. Erityisesti tykkäsin intiaanihenkisestä huovutetusta jakusta, kuvasta ei saa yksityiskohdista selvää, mutta idea toivottavasti selviää. Isot huivit ovat myös selvästi syksyn muotia, yksi niistä on tehty “turkismaisesti” lankalenkeillä, lanka lienee jotain lenkkimohairia tms. Suuret palmikot, polvipituiset villatakit ja neulesäärystimet näyttävät olevan syksyn juttuja.