puikkomaisteri

Tiina Kaarelan suorapuheinen neuleblogi

Kategoria-arkisto: Neulontakirjat


by 5 kommenttia

Ruotsalainen haastaja

Olen ihaillut kovasti norjalaisten kykyä soveltaa raikasta kansanpukuperinnettään ja neuletraditiotaan nykypäivään.  Olen jopa melkein neulonut valmiiksi Norsk Strikkedesign -kirjasta Kirsti Bræinin Prinsessalinjaisen villapaidan, toisesta (siis viimeisestä) hihasta puuttuu enää alle puolet! Islantilaisetkin ovat koonneet mallejaan melkoiseksi raamatuksi ja nyt Ruotsissa on ilmestynyt Anna-Karin Lundbergin Maskor och medeltid (suora käännös: Silmukat ja keskiaika),  joka tarjoaa 20 neulemallia, jotka ovat saaneet innoituksensa kirkkomaalari Alberius Pictorin ja hänen aikalaistensa töistä Ruotsin (myöhäis)keskiaikaisissa kirkoissa. Keskiajan määritelmä on vähän liukuva, mutta kirkkotaiteen tyylisuunta on joka tapauksessa myöhäisgoottilaista.

Lundbergin upeat kirjoneuleet ovat muodoiltaan yksinkertaisia, joka sopiikin hyvin, koska kuviot ovat upeita, niissä on hienoja yksityiskohtia ja esikuvia toistavia hienoja värityksiä. Siltikään neuleet eivät ole teknisesti mitenkään ylivoimaisia, kerrallaan kuljetetaan korkeintaan kahta väriä.

Kirja on jo ilmestynyt saksaksi (Himmlische Strickideen, Taivaalliset neuleideat) ja ilmestyy kohtapuoleen myös englanniksi (Medieval-Inspired Knits: Stunning Brocade & Swirling Vine Patterns with Embellished Borders). En tiedä onko kirjaa odotettavissa suomeksi, mutta osaammehan me toki muitakin euroopan kieliä. Viikonloppuna on kirjamessut Helsingissä, siellä voi käydä tivaamassa kustantajilta, onko neulekirjoja tulossa.

Suomessa perinteeseen suhtaudutaan ehkä hieman jäykästi, koska meillä eivät nuoret (eivätkä edes vanhemmat) neulesuunnittelijat näytä tuottavan uusia malleja, jotka kiinnittyvät traditioomme. Nyt voisi kansallispukujen ja muun tuohivirsukulttuurin sijaan ammentaa myös modernin perinteestä, vaikkapa Alvar Aallon, Wirkkalan, Frankin, Stillin ja Kaipiaisen maailmoista. Haloo, haloo, kuuleeko Taito-lehti? Kilpailua pystyyn vaan! Tai onko kirjakustantaja hereillä?

Lundbergin kirjan maistiaisia voi muuten nauttia täällä.


by Jätä kommentti

Keskeneräistä ja uutta

Vähän nolottaa, koska projektini A:n villapaidaksi tai -takiksi ei ole mennyt ihan putkeen. Monta olen aloittanut, mutta yksikään ei ole miellyttänyt. Eri syistä.

G:n villapaita, -takki tai slipoveri on sentään mieleinen, joskin vielä vaiheessa. Runko on nyt valmiiksi neulottu, nyt pitäisi päättää neulonko siihen hihat vai mitä teen.

Kivan Pirkkalangan sijaan kashmirsekoitteesta Annalle aloittamani villapaita alkoi tökkiä, koska väri ei todellakaan ole mikään lempivärini, vaikka Anna ehkä olisi pitänyt siitä. Purkuun.

Seuraavaksi aloitin Katrinen, mutta epäusko sai keskeyttämään. Ei kai kukaan voi oikeasti olla noin pieni! Sain mitat Italiasta, eikä ollutkaan. Purkuun. Mittoja odotellessa olin kuitenkin saanut päähäni toteuttaakin ihan toisenlaisen projektin, piirsin uuden villatakin ja ostin langat. Hihanaukot jäivät tällä kertaa liian ahtaiksi, koska innostuksissani laskin väärin. Siitä hyvästä kirjasta huolimatta.

Onneksi Silmä, pisto, tikki, takki -tapahtuman vuoksi Helmipuikon Saila kävi kylässä ja otti neulomuksen ja piirustukseni mukaansa, hän toteuttaa suunnitelmani. Hienoa! Ja mikä parasta: saatoin tilata A:n neuletta varten taas uudet langat ;-) Tällä kertaa puikoilla on upeista upein villapaita, johon langat muuten sai sukkelasti Kangasalan Oiva-Ommel-kaupasta. Kauppiaan kannattaisi huomata, että Norsk Strikkedesign -kirjaa saa nyt englanninkielisenä myös Suomesta, ostin omani Akateemisesta muutamalla kympillä. Kirjassa on aivan ihania malleja. Raumalankaa on kiva neuloa! Periaatteessa olisin voinut tehdä paidan Lana Gatto Filfer -langastakin, mutta siinä ei ole ihan yhtä sähäkkää sähkönsinistä. Uskon, että tästä se Annan pusero vihdoin tulee! Milloin se valmistuu onkin jo eri juttu ;-)


by Jätä kommentti

Vielä se kylmäkin tulee!

Ihanan lämmin elokuu! Paras aika suunnitella lämpimiä neuleita. Valittelin edellisessä postauksessa syksyn kotimaisten neulekirjojen vähyyttä. Veera onneksi huomautti kommenteissa, että syksyllä on tulossa ainakin yksi hyvä suomalainen neulekirja, nimittäin Pipo on pääasia. Jo kansikuvasta päätellen erittäin mielenkiintoinen kirja!!!

Pipoista puheenollen: minä löysin tänään tällaisen hassunhauskan jutun ja aion virittää samalta pohjalta jotain kivaa Merisiskoille…

Posti toi tänään aivan mahtavan kirjan, jonka toivoisi käännettävän ja kustannettavan myös suomeksi. Kertakaikkiaan pätevä opas ylhäältä alas neulottaviin  puseroihin, villatakkeihin jne. Kirjassa esitellään neljä neuleen perusrakennetta:  kaarroke-, raglan-, istutettu- ja satulahihaiset puserot. Jokaisesta on taulukot aikuisten ja lasten kokoihin erilaisilla neuletiheyksillä. Kustakin rakenteesta on vielä kolme neuleohjetta, joista rakennetta ja taulukoiden käyttöä voi opiskella ellei se muuten aukea. (Tietenkin ne ovat myös itsenäisiä ja täydellisiä neuleohjeita kukin.)

Tässä on kirja, jota ainakin minä olen kaivannut, koska tykkään neuloa alhaalta ylös neulottavia malleja, mutta aina kun olen halunnut toteuttaa jonkin oman idean, olen saanut purkaa ja säätää, koska neuletiheys ei ole koskaan sopiva käsillä olevaan (rakenne)ohjeeseen ja muuntolaskelmiin ei tahdo närvi riittää.

Toivonkin kirjan toimivan siten, että kun olen piirrellyt haluamani neuleen kuvan, voin valita sen mukaisen rakenteen ja katsoa suoraan taulukosta tarvittavat silmukkamäärät ja jopa, jos oikein onnistuisin, myös eri kokojen vastaavat luvut.


by 3 kommenttia

Selkeää

Stephen Westin Spectra on oivaltava malli. Se ei ole vaikea aloittelevallekaan neulojalle ja siinä pääsevät pätkä- tai liukuvärjätyt langat oikeuksiinsa.

Olen mieltynyt Stephen Westin neulesuunnitteluun. Aiemmin olen neulonut hänen Piece Out -piponsa. Mallit ovat selkeitä ja graafisia, ne sopivat sekä  miehille että naisille, vaikka suomalaiset jörrikät saattavatkin pitää joitain malleja turhan feminiinisinä.

Minulla on nyt välipalana puikoilla tuo Spectra, päävärinä Madeleine Toshin sinivihreää sukkalankaa ja kontrastivärinä Ilun karkkivärjäämää kierrätyslankaa. Opinpa senkin, että löysistä reunasilmukoista (ja reunan kiertymisestä) pääsee eroon, kun ei otakaan kerroksen ensimmäistä nurin neulomatta, vaan kerroksen viimeisen!

Sinänsä kiva malli, että olen pohtinut tässä kaarrokkeellista villapaitamallia, johon sain idean islantilaisista villapaidoista. Huivin alku kelpaisi kaarrokkeeksi sellaisenaan…

Harmi, ettei West ole ulottanut suunnitteluaan asusteista puseroihin, villatakkeihin ja jakkuihin. Näkisin mielelläni samaa henkeä myös vaatteissa.

Twitterissä ja muuallakin on muuten kiukuteltu tämän mallin läheistyydestä Westin Daybreak-mallin kanssa. Minä sanoisin, että aivan turhaan, Westin pitäisi uskoa vankasti omaan työhönsä. Onhan Daybreak ihan toisella tasolla kuin tuo toinen malli.

Ohhoh! Stephen West on vetämässä Ragga Eiriksdottirin kanssa neulekursseja 11 päivän risteilyllä ensi toukokuussa Italiasta Tanskaan. Jessus! (Sanoin hinnan nähtyäni…)

Pitäisköhän Keittiönperäyrittäjienkin ryhdistäytyä: mehän voisimme järjestää Helsinki–Tallinna–Tukholma–Turku–Helsinki-neuleristeilyjä ;-) No, minulla on oma kolmen viikon yksityinen neuleristeily tiedossa Turunmaan saaristossa…


by Jätä kommentti

Tulossa

Viljandissa julkaistaan kiinnostava käsityökirja, kun pääsiäisen alla ilmestyy Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirja “Kirjatud teekond”, josta on tulossa myös englanninkielinen versio. Nimi tarkoittaa risteileviä kirjailuja, varmaankin sillä viitataan paitsi (käsineiden) kirjailuihin myös ihmistenkin välisiin kohtaamisiin. Nähtäväksi jää. Loppuun on kuitenkin painettu käsineohjeet.

Kristi Jõeste työskentelee Viljandissa Tarton yliopiston kulttuuriakatemian tekstiilityön lehtorina ja kokoelmanhoitajana. Hänen bloginsa on inspiroiva katsaus viron kansanomaiseen käsityöhön.

Jälkimmäinen kirjoittaja on virolainen prosaisti ja runoilija, jonka panosta kustantaja kuvailee sanoilla “mielikuvituksellisia tarinoita neulojanaisista”. Hmm. En ole järin innostunut fiktion ja faktan sekoittamisesta kyseneulekirjoissa, mutta kun tietää virolaiset, he varmasti onnistuvat tässäkin ;-) Kustantaja tosin antaa niin niukasti tietoja kirjasta, että eihän tässä tiedä, mitä tuo tarkoittaa. Ehin on koulutukseltaan Puikkomaisterin kollega, folkloristi, joten kirja on varmasti mainio!

Kustantajaa voisi hieman moittia heikosta ennakkomarkkinoinnista. Miksi ihmeessä kirjaa ei voi ennakkotilata? Miksi kirjasta on ylipäätään annettu niin vähän ennakkotietoa? Kirjastajat võiks ette heita nõrga turundusest. Miks see nii on arvestust ei saaavansikontod? Miks raamat on nii vähe eelinfot?


by Jätä kommentti

Perinnesukkia Brittein saarilta

Madeline Weston: Upeat kirjoneulesukat. 25 värikästä neulekuviota sunnuntaikävelyille ja kotioloihin. Tammi 2011.

Madeline Weston  on koonnut uusimpaan sukkakirjaansa perinteisiä sukkamalleja Brittein saarilta, suurin osa “alkuperäisessä” muodossaan (siis ilmeisesti siinä muodossa, missä kirjoittaja on ne löytänyt) ja osa nykyaikaistettuna. Kirjan kuvat ovat upeita vaikka niitäkin vaivaa tuo nykyneulekirjojen vitsaus viedä kuvattavat maalaismaisemaan, rustiikkiin ja pikkusievään ympäristöön. Makuasia tietysti… minusta voisi välillä hakea urbaanejakin ympäristöjä. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole kirjan pahin ongelma.

Mallit ovat kauniita ja tekniikoiltaan monipuolisia, kirja kannattaa hankkia vaikka vain inspiraation lähteeksi ihan tämän vuoksi.

Toinen seikka, joka minua ärsyttää ylettömästi, on se, että kauniit sukkamallit on pilattu neulomalla ne tolkuttoman paksuilla langoilla. Esimerkiksi kansikuvan mielettömän upeat Argyle-sukat pukevat hoikkaakin mallia kuin satula sikaa, koska ne ovat liian paksut!

Joihinkin sukkiin paksut langat sopivat, joihinkin taas ei. Koti- tai saapassukka voi olla paksu, mutta käyttö- tai pitäiskö sanoa pukusukan pitäisi mahtua normaalikokoiseen kenkään ja istua kauniisti paksuntamatta turhaan kantajansa jalkoja. Sukan ei pitäisi valua tai ryttääntyä nilkkaan.

Mutta esimerkiksi miehen Argyle-sukista on ihana sinipunainen versio, joka on tehty ohuemmasta langasta. Fair-saaren OXO-malli (s. 80) on myös toteutettu erittäin kauniisti, mutta pitsineulemallien (s. 120>) toteutukset ovat pääsääntöisesti kamalia. Ne voi kuitenkin huoletta neuloa samalla silmukkamäärällä ohuemmastakin langasta, kunhan tarkastaa ettei sukansuusta tule liian kireä.

Kirjan virheistä on ehditty jo huomauttaa useaan otteeseen, ilmeisesti kuitenkin kirjan ensimmäinen, virheitä kuhiseva painos, on korvattu korjatulla, mutta vieläkin kirjassa on korjaamista eikä errataa ole ilmestynyt. Harmillista. Kokenutta neulojaa eivät nämä virheet kuitenkaan häiritse kunhan ohjeisiin tietää suhtautua varauksella: ohje ostataan soveltaa paremmin toimivalle langalle ja malli toteuttaa vaikka virheet olisivat pahojakin.

Plussaa ja miinusta siis, kirjan hinta näyttäisi olevan kohtuullinen (14,90–24,10 €), joten plussan puolelle kuitenkin jäädään. Taas tekee mieli Viskiä ja villaa -matkalle noille sumuisille saarille ;-)

Milloinkohan kustantajat oppivat käyttämään sosiaalista mediaa avukseen? Uskon, että muutaman aktiivisen bloginpitäjän rekrytoiminen ENNAKKOtarkastuspuuhiin päästäisi neulekirjat pahasta ja saisimme nauttia virheettömistä teoksista. Virheitä tällaisiin teoksiin tulee aina, mutta se, että ohjeesta esimerkiksi puuttuu osa, on jo melko huolimatonta toimitustyötä.

LISÄYS:  Ja kas, kun olin julkaissut tämän, putosi postiluukusta uusi Suuri Käsityölehti, jossa on julkaistu neljä kaunista mallia kirjasta. Ohjeet on lehdessä näemmä julkaistu sellaisenaan, joten esimerkiksi puikkokoko on ilmaistu “nro 3″, jonka tietysti pitäisi olla 3 mm puikot.


by 1 kommentti

Nyt niitä tulee

Syksyn neulekirjoja on pöydällä jo jonossa asti arvioitavaksi. Äkkiähän noita esittelisi, mutta koska menin lupaamaan, että niitä tarkastellaan jatkossa totuttua kriittisemmin, asioita täytyy nyt vähän hautoa.  Minkälaisin kriteerein neulekirjaa oikein pitäisi arvioida?  (Tästä taitaa tulla pitkä postaus…) Tässä asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

Jotenkin pitäisi kyetä tarkastelemaan kirjan ohjeiden virheettömyyttä. Kuluttajalle on tärkeä tieto, voiko ohjeisiin luottaa. Virheet jäävät helposti huomaamatta ellei ohjetta pyri itse toteuttamaan. Valitettavan usein on lähdettävä etsimään erratumia netistä tai kyseltävä muilta neulojilta kokemuksia: olenko hölmö kun en ymmärrä vai onko ohjeessa todella virhe? Jos jo ohjeen alku on epäselvä, neule jää kyllä neulomatta.

Ohjeiden selkeys ja sujuvuus onkin tärkeä kriteeri. Ohjeen alussa tulisi olla selvitys siitä, mistä on kyse. Onko kyseessä esimerkiksi perinteinen malli, joka on uudistettu tai tehty museossa olevan esikuvan mukaan tai mistä neule on saanut innoituksensa ja mihin käyttöön se on tarkoittu? Neuleen rakenne olisi tässä  johdannossa syytä myös avata: “kärjestä varteen neulottava sukka” tai “kaula-aukosta aloitettava villatakki” ovat tärkeitä tietoja neulojalle, joka valitsee mallia. Käytettyjen neuletekniikoiden esittelykin auttaa saamaan kuvaa mallin toteuttamisesta.

Kuvat ovat hyvin tärkeitä. Neulojalle on tärkeää, että kuvista selviää neuloessa tarpeelliset yksityiskohdat, kuvat toimivat oppaina ja ohjeen tukena. Neulekirja, jossa kuviin on kasattu kaikenlaista sälää, sääret säihkyvät, mutta itse sukasta ei saa selvää, raivostuttaa! Kuvissa olisi kiva olla jotain jujua: neulekirjat, joiden kuvissa pyritään kuvaamaan vain se neule, eivät ole houkuttelevia. Mutta en minä missään sisustuslehdessä halua olla, kun neulekirjaa ostan. Ja piru periköön ne kotieläimet! Ja jos ihan suoraan sanon, useimmissa neuleissa on minusta ihan tarpeeksi maalaisromantiikkaa ilman, että kuvat suorastaan tihkuvat sitä. Siksi esimerkiksi Sami Revon kuvat Sanna Vatasen jämälankakirjassa olivat virkistäviä ja kirja sai kuvistaan runsaasti hehkutusta. Kontrasti tekee neuleestakin kiinnostavamman.

Kirjan rakenteesta voisi puhua paljonkin tällä koulutuksella, mutta siinä on tietysti hinta aivan keskeisessä asemassa. Totta kai haluaisin kaikki neulekirjani kierreselkäisinä laitoksina, mutta en ole ihan varma haluavatko kuluttajat  maksaa siitä ilosta, että kirja todella pysyy auki neuloessa. Pehmeäkantinen, liimanidottu  kirja on huokeampi, mutta sitä joutuu runnomaan aika ajoin istumaan hiljaa paikoillaan. Onneksi en ole aikoihin törmännyt neulekirjaan, jonka paperi heijastelee valoa niin, ettei lukea näe.

Taitto voi joko palvella neulojaa tai sitten ei. Ellei taittajalla ole mitään hajua siitä, miten neuloja kirjaa käyttää, voi tulos olla surkea. Ohjeiden pitäisi olla luettavia vaikka kirjaa pitää tarkastella neule kädessä. Mieluiten ohjeen taitto pitäisi toteuttaa siten, ettei sivuja tarvitse neuloessa selata edestakaisin. Se ei tietenkään ole juuri koskaan mahdollista, mutta selaamisen välttäminen on hyvä periaate.

Minulle itselleni on tärkeää sekä neulemallien että niihin käytettyjen lankojen tarkoituksenmukaisuus. Jos pikkumusta neulotaan seiskaveikasta tai herkiksi tarkoitetut pitsisukat kolmosen puikoilla neulottavasta langasta, on suunnittelijalla viirannut päästä tai sitten ei, hän ajattelee vain kukkaroaan. Kun sukista näkee heti, että nuo eivät istu eivätkä pysy ylhäällä, alkaa verisuoni Puikkomaisterin otsassa pullistella. Kun kirjan malleissa on käytetty yhden ja saman firman lankoja, jotka eivät ole läheskään aina  tarkoituksenmukaisia, eikä kirjassa ole esitelty vaihtoehtoisia lankoja, se ärsyttää. Kysehän on silloin siitä, että kirjalla pyritään myymään lankaa eikä mallien suunnitteluun tai ohjeiden viimeistelyyn ole paljonkaan paneuduttu.

Näen mielelläni esiteltävän myös lankavaihtoehtoja, kuten Mari Muinosen ja Suvi Simolan uutuuskirjassa oli tehty. Lankafirmoista riippumattomat kirjantekijät onnistuvatkin tietysti paremmin lankojensa valinnassa, kun käytössä ovat kaikki maailman langat.

Itse neulemallit ovatkin jo monimutkaisempi juttu, vaikka juuri mallien vuoksi kirjat ostetaan. Makuja on kuitenkin monia, kirjan arvostelijalla on kuitenkin oikeus nojata omaan tyylitajuunsa ja arvostelun lukijan on syytä tiedostaa, että arvostelu on aina subjektiivinen. Me suomalaiset olemme arkoja ilmaisemaan mielipiteitämme, eikä asiaa helpota sekään, että vilpittömään arviointiin pyrkivä saa aina pelätä menettävänsä kaverin tai pari – asumme pienessä maassa. Mutta sekään ei palvele kuluttajaa, että selvästi heikkotasoisia kirjoja hymistellään, vaikka ohjeissa on virheitä, lankavalinnat ovat epäonnistuneita, mallit eivät pue kantajiaan, kuvissa eivät esiinny neuleet eivätkä malleina toimivat ihmiset edukseen jne.

Minkälaisin perustein sinä valitset neulekirjasi ja mitä toivot arvosteluilta?

Tätä kirjoittaessani kuuntelin Ilua.


by 5 kommenttia

Raikas neulekirja – lisää rokkia ja zeniä

Mari Muinonen ja Suvi Simola: Kaikki lähti lapasesta
Luokitus 65.43. Sidottu, yliveto 205 x 230 mm, 208 sivua.
Graafinen suunnittelu Jenni Saari
ISBN 978-951-851-411-7
Hinta kustantajan verkkokaupassa 32 € (+ postimaksu)

Mari Muinosen ja Suvi Simolan neulekirjaa Kaikki lähti lapasesta  on odotettu kauan ja hartaasti.  Juuri ilmestynyt  – vahvasti vielä painomusteeen tuoksuinen –  kirja on juuri niin hyvä kuin odotinkin. Se poikkeaa viimeaikoina julkaistuista neulekirjoista edukseen ensinnäkin siksi, että sen valokuvat kertovat neulojalle sen, mitä pitääkin ja vaikka malleina on ns. tavallisia ihmisiä, heidät on esitetty kauniisti. Silti valokuvista huomaa, että ne ovat harrastajan, enimmäkseen Suvi Simolan, ottamia. Kuvissa on liikaa saman idean toistoa  ja mallitkin ovat hieman puissa. Maalaismaisemaa olisi saattanut raikastaa myös jokunen urbaani ympäristö tai edes kirkonkylän kuppila! Samaista harrastelijaa on kuitenkin kiittäminen siitä, että neuleet ovat todellakin pääosassa myös kuvissa. Kuvat ovat valitettavasti tämän päivän neulekirjojen heikko kohta, tässä kirjassa sentään ollaan jo jyvällä.

Kirjassa on selkeät neulekaaviot ja ohjeet. Vähemmänkin neulonut pärjää varmasti kirjan vaikeammissa malleissa hyvien ohjeiden vuoksi, koska kirjassa on myös erillinen tekniikat-osa. Lisäksi on kuvin selvitetty erinäisiä harvinaisempia neuletapoja. Langoista on annettu vaihtoehtoja ja tarvittavat metrimäärät, näin tekijät haluavat ohjata neulojia valitsemaan mieleisensä langat. Ehkä se on myös tervettä lankafirmojen ylivallan vastustamista. Lehdissähän ei juuri muita ohjeita nykyisin julkaistakaan kuin lankoja maahantuovien yhtiöitten omia, usein tasapaksuja malleja. Juuri se syö suomalaista suunnittelua ja vie parhaiden suunnittelijoidemme työt ulkomaisiin neulelehtiin.

Kirjan mallisto ulottuu vauvasta vaariin. Erityisesti miesten neulepuseroiden ja -takkien mallit ovat tervetulleita, koska ohjeita fiksuihin ja nuorekkaisiin miesten neuleisiin on vähän tarjolla.  Lastenvaatteet eivät apinoi pikkuaikusta lastenmuotia eivätkä toista perinteisiäkään imelyyksiä. Ne kertovat myös suunnittelijansa arjen kokemuksesta: vaatteiden puettavuus ja käytettävyys on ratkaistu järkevillä keinoilla, kauluksen muodolla, lankavalinnoilla, hihan pituudella. Liikkuvat lapset vihaavat joustamattomia ja liian kuumia vaatteita! Naisten mallit sopivat miltei poikkeuksetta eri kokoisille, myös rintaville,  naisille, olematta kaapuja.

Kaikissa neuleissa on jotain jujua, mutta yksityiskohdat on myös osattu hallita. Mari Muinosen tyyliin kuuluvat näyttävät palmikkoneuleet siinä missä Simola on näyttänyt urallaan pyrkivän hillittyihin tekstuureihin ja kykenee esittämään pitsineuleenkin rauhallisen ilmaisevana. Tässä kirjassa suunnittelijoiden yhteistyö on ollut jokseenkin saumatonta sillä neuleesta ei aina ole heti pääteltävissä, kumpi sen on suunnitellut vaikka toinen onkin enemmän rock ja toinen enemmän … hmmm… zen. Saumattomuuteen on pyritty myös ohjeissa. Yhdestäkään mallista ei tullut tunne, että se on otettu mukaan vain täytteeksi. Kirja ei toistele iänikuisia neulehuiveja eikä siinä ole yhtään sukkaohjetta, parit kauniit lapaset kuitenkin.

Kirjan käyttävyys on hyvä, ohjeita voi soveltaa helposti. Hakemiston puute harmittaa, yli kaksisataa sivua ansaitsisi jo hakemistonkin. Pyrkimys järkeistää neulelyhtenteitä on myös hyvä asia, mutta juuri sillä kohdalla taitto ei palvele kovin hyvin asiaa: tiiviimpi taitto olisi tehnyt lyhenneluettelon lukemisen helpommaksi.

Makeaan soppaan tarvitaan hieman suolaa. Toivoisin vielä lisää rohkeutta Muinosen ja Simolan suunnitteluun, enemmän epäsymmetriaa, erottuvuutta, epätavanomaisia valintoja, mutta myös lisää minimalismia, joka luottaa vaatteen muotoon. Aivan kuin tekijät eivät vielä olisi riittävän rohkeita nojaamaan omaan tyyliinsä kunnolla? Pinkkiä lettirokkia ja harmaata zeniä tarvitaan siis vielä lisää. Näiltä suunnittelijoilta on jo lupa odottaa rohkeutta ja erilaisuutta.


by Jätä kommentti

Puikko- ja saksiliikkeen teoksia

Syksyn odotetuin neulekirja on tietenkin Mari Muinosen ja Suvi Simolan Kaikki lähti lapasesta. Kustantajan tiedote esittelee sitä näin:

Kirja sisältää 22 mallia, naisille, miehille ja lapsille. Ne on laadittu siten, että aloittelevakin neuloja niistä selviää. Kirja tarjoaa kuitenkin runsaasti haastetta myös kokeneelle neulojalle epäsymmetristen palmikkokuvioiden, kirjoneuleiden sekä monipuolisten tekniikoiden parissa. Lisäksi kirjassa tarjotaan lankavaihtoehtoja mallitilkkuineen sekä vinkkejä, miten muokata neuleesta omanlainen ja omalle vartalolle sopiva.  Kirja avaa halukkaille ovet myös neulojien verkkoyhteisöön, jossa voi jakaa ajatuksiaan ja ideoitaan.

Yritetään nyt malttaa odottaa…

Kaikkien maiden nysvääjät, liittykää yhteen! Kässä-aktivismi näkökulmana on tuottanut mielenkiintoisen kirjan, jossa esitellään  poliittinen puikko- ja saksiliike laajalti ja annetaan näistä ideoituja ohjeita. Turkiksia voi vastustaa neulomalla eläinkuoseja, neulegraffitista lähti idea penkinlämmittähään. Yhteisöllisyys, paikallisuus, kierrätys ja eettisyys leimaavat kirjan sisältöä ja projekteja.

Kari Cornell on toimittanut lukuisia neulekirjoja, uusin on elokuussa ilmestynyt  Knitting Socks from Around the World: 25 Patterns in a Variety of Styles and Techniques. Kirjaan (ravelry-linkki) oli koottu nimensä mukaisesti  sukkamalleja eri puolilta maailmaa ja sitä pääsääntöisesti kehuttiin ohjeiden monipuolisuudesta. Nyt häneltä tulee vastaavalla tavalla työstetty kirja, jossa esitellään käsineitä ja hattuja. Toivottavasti edellisen kirjan kohdalla saatu kritiikki on otettu huomioon, kritiikki koski lähinnä kuvia.

Lene Holme Samsøltä on tulossa Essentially Feminine Knits: 25 Must-Have Chic Designs -kirja, joka onnistuessaan voi olla yksi niistä kirjoista, jotka pitää olla neulekirjahyllyssä. Hän on suunnitellut paljon neuleita tanskalaisille lankafirmoille. Hänen designinsa  onkin  yhdistelmä pohjoismaista selkeyttä ja naisellisuutta.