Syötteet:
Artikkelit
Kommentit

Hyvää vappua

Vapputunika valmistui vaikka viikonloppu meni öljyyhtiön tätinä. Langat: Lana Gatto Maiorca (musta: 60 % puuvillaa, 40 % viskoosia; turkoosi: Gedifra Amara, 80 % puuvillaa, 20 % polyamidia Lankavakasta)  Hyvää Vappua kaikille!

20120430-091609.jpg

iNeulontaa

Siitä alkaen kun hankin ensimmäisen iPhoneni ja kohta iPadin olen käyttänyt laitteita jatkuvasti neulonnan tukena. En enää osta juurikaan neulelehtiä painettuna, niitähän on jo hyllyllinen, vaan nyt lehdet ovat siististi ja aina saatavilla puhelimessani tai iPadissa. Halvemmalla. Samoin tietysti Ravelry, kaikki ihanat neuleblogit ja koko neulenetti! Jo siitä syystä rakastan näitä mustia härpäkkeitäni.

Itse järkevistä neulojan sovellutuksista ei kovin pitkää listaa saa aikaiseksi, mutta mieluummin pari hyvää kuin korillinen huonoja.

Ohjeet ja tarvikkeet

En näe syytä käyttää lankojen tai puikkojen inventointiin erillisiä (usein kömpelösti toimivia) kortistosovelluksia, kun saman homman voi hoitaa esimerkiksi Bento-sovelluksella, josta voi muokata haluamansa kortiston puikoille, langoille, valmistuneille töille… kuvineen päivineen. Minua ilahduttaa myös se, että voin määritellä sijaitevatko puikot/langat kotona, mökillä, varastossa, veneellä… Sovelluksessa on monia muitakin hyviä ominaisuuksia.

knitCompanion vaikuttaa kunnolliselta neulekumppanilta, koska se muun muassa auttaa pdf-muotoon talletettujen neuleohjeiden seuraamisessa.

Joskus voi näkevällekin  olla apua siitä, että englanninkielisen ohjeen voi kuunnella. SayText lukee ohjeen, jonka olet kuvannut kännykän kameralla. Voisin kuvitella käyttäväni ohjelmaa esimerkiksi hankalassa pitsineuleessa, mallia opetellessa. Ohjelma tunnistaa tietenkin vain englanninkieliset ohjeet, enkä tiedä miten hyvin se selviää lyhenteistä.

Neulominen ja suunnittelu

Marin suosituksesta otin käyttöön Bamboo Paper muistiinpano- ja luonnosteluohjelman, olen hurjan tyytyväinen siihen. Sillä laittaa nopeasti ylös mielessä pyörivät suunnitelmat, sekä korjailee ja täydentää niitä projektin edetessä. Panin esimerkiksi luonnoksen taustakuvaksi neulesuunnitteluruudukon, siihen voi sitten suunnitella kuvioita jne. En ole mikään muotipiirtäjä, joten minua helpottaa sekin, että ohjelmalla voi “piirtää läpi” sijoittamalla luonnossivulle kuvan puserosta, liivistä tms. ja poistamalla apukuvan kun ääriviivat on luonnosteltu sen mukaan. Ainoa, mitä moittisin on se, ettei ohjelmassa voi määritellä kyniin  omia värejä (tai minä en ole löytänyt tätä ominaisuutta).

Mutta eikö olekin raivostuttavaa, jos pitäisi neuloessa panna muistiin kerroksia, kavennuksia, lisäyksiä joko omaa ohjetta tai omia muutoksia varten? Silloin neule pitää jättää kädestä jatkuvasti pois. Sanelin lienee jokaisessa puhelimessa, mutta Dragon Dictation muuttaa sanelun tekstiksi, mitäs, Mari,  siihen sanot!!!???

Touch and go knitting -sovelluksella voi välttyä jatkuvalta laskemiselta. Siitä on saatavilla sekä ilmainen Junior-versio että maksullinen (2,99 €) täydellinen versio. T&GK osaa mitoituksen myös metrijärjestelmässä. Siinä on kaksi erillistä kerroslaskuria. Kun sovellukseen  on syötetty mallitilkusta mitat ja halutessa myös kuvan, tiedot langasta, puikoista jne. sovellutus auttaa mitoittamaan neuleen. Mukana on valmiit raamit napinläpien mitoittamiselle, raglanhihalle, kaula-aukolle jne. Ohjelman kehittäjän sivuilla on opasvideoita.

Toiveappsit

Kerroslaskija on kiva olla olemassa, minun mielestäni sen pitäisi olla ranteessa tai sormessa ja sen pitäisi tunnistaa automaattisesti kohta, jossa kerros vaihtuu – tavalla tai toisella. Jos joku insinööri lukee tätä, hän voisi heti ruveta kehittämään kerroslaskijaa, joka tunnistaa vaikkapa puikon päässä/ kerrosten vaihtumiskohdassa nököttävän silmukkamerkkinsä ja merkkaa sillä kohdalla uuden kerroksen tehdyksi. Vielä parempi olisi, että kerroslaskin oppisi tunnistamaan neulojan kädenliikkeistä, milloin kerros vaihtuu (tai vaikka ravistuksesta tai sormen liikkeestä). Tätä odotellessa voi käyttää Knit Counterin  ilmaista Lite-versiota, maksullisessa on vain turhia lisäominaisuuksia.

Minä odotan kärsimättömästi iPad-sovellusta paljon käyttämästäni Intwined Pattern Studio -ohjelmasta. Kun se tulee, minulta loppuu rasittava tietokoneen raahaaminen maasta toiseen ja selviän pelkällä iPadilla! Ohjelmaan (myös siihen tietokoneella käytettävään) voisi kehittää vielä sellaisen ominaisuuden, että se rakentaisi alustavan kuvioneulekuvion käyttäjän valokuvasta ja siinä voisi ennalta määrätä kuinka monella värillä kuvan haluaa toteutettavan.

Pitkä vai pätkä?

Taisin aliarvioida tunikaan tarvitsemani langan määrän. Uskoin (vertaamalla erääseen ohjeeseen), että lanka riittää reilunpituiseen tunikaan, mutta nyt tunika on neulottu melkein lanteille eikä lankaa ole jäljellä kuin kolme kerää. Olen leventänyt vartalo-osaa alaspäin, sekin lisäsi langan kulutusta. Jännäksi menee! Tuleeko pusero vai tunika?

Eilen löysin yhden karkuun päässeen kerän hyllyn takareunasta, mutta vaikka kaivoin kaikki varastot, ei enempää karkulaisia löytynyt. Minulla on ollut myynnissä Second hand -osastolla vastaavaa lankaa, aika hurjan väristä pinkkiä, sitä lähden seuraavaksi etsimään toisesta varastosta. Siitä voisi – ellen ole myynyt sitäkin – ainakin neuloa kaula-aukon reunan hihan reunat ja helmaan kapean reunuksen.

Alunperin suunnittelin, että tunikan helmaan tulisi silkki-mohairista melko isokuvioinen pitsihelma. Saattaa olla, että palaan vielä tähän suunnitelmaan. Kovin käytännöllinen sellainen ei olisi, nuo pitsineuleet tuppaavat takertumaan kiinni milloin mihinkin. Mutta sitten siitä tulisikin 1920-luvun henkinen mekko… hmm… tarvitsen myös pikkumustaa…

Mikähän ihmeen vaateneuloja sukkiin erikoistuneesta maisterista on kehkeytymässä?! Seuraavaksi olen nimittäin ajatellut tekaista tuommoisen villatakin. Vaikka eipä silti, UFO-korissa on yksi pusero vailla hihoja, yksi poncho melkeinpä vain päättelyä vailla sekä yksi hihatin saumojen ompelua vailla… Jos tekisi jonkun niistä valmiiksi ensin ja sitten palkitsisi itseään uudella ohjeella ja neuleella?

Tarkkuutta

Olinpas lukenut huolimattomasti Vogue Knitting -lehteni, koska en ollut lainkaan huomannut hauskaa linkkiä, joka lehden “Online Inspirations” -jutusta löytyi. Nyt on syytä iloita Open Accsess -julkaisemisesta, jonka tarkoituksena on saattaa tiedettä ja siinä ohessa myös sen aineistoja kaikkien ulottuville.

Tutkitaanpa tarkasti Southamptonin yliopiston kirjastoon tallennetut ja nyt digitoidut vanhat neulekirjat, niistä löytyy meille nykyneulojille uusiakin ideoita. HUOM: postauksen lopussa on lisää linkkejä!

Tuota hassua kehtopeittoa esimerkiksi voisi kokeilla, en ole nähnyt missään aiemmin tuollaista kahdella värillä tehtävää neuletta. Käännän sen tähän huvin vuoksi, kertokaa, jos (kun) löydätte virheitä! Mikäli oikein ymmärsin, lanka katkaistaan jokaisen kerroksen jälkeen ja aloitetaan taas oikelta uudella langalla. Näin saadaan hapsut reunaan. Minä aion kokeilla tuota suljettuna neuleena, nähdäkseni siitä tulee tanakka neule, joka ei juuri jousta.

Valitse kaksi väriä, esimerkiksi sininen ja valkoinen tai valkoinen ja punainen. Luo kolmella jaollinen määrä silmukoita sekä 2 silmukkaa kerroksen alkuun ja loppuun. Katkaise jokaisen kerroksen lopussa lanka, jätä hapsuksi noin 10 cm pää, kiinnitä neulalla lähelle samanlainen valkoinen/sininen hapsulanka.

1. krs: (sininen) nosta 1 s nurin neulomatta, lanka työn takana ( = 1nn) * 1 o, tee 1 uusi silmukka, nn1, 1 o, toista *-merkistä alkaen kunnes puikolla on 1 s, neulo se takareunastaan.

Valitse kaksi väriä, esimerkiksi sininen ja valkoinen tai valkoinen ja punainen. Luo kolmella jaollinen määrä silmukoita sekä 2 silmukkaa kerroksen alkuun ja loppuun.

1. krs: (sininen) nosta 1 s neulomatta ( = 1nn) * 1 o, tee 1 uusi silmukka, nn1, 1 o, toista *-merkistä alkaen kunnes puikolla on 1 s, neulo se takareunastaan. Katkaise lanka, jätä hapsuksi noin 10 cm pää, kiinnitä lähelle samanlainen valkoinen hapsulanka.

2. krs (valkoisella): nn1 * 11o, ota edellisellä kerroksella neulomatta jätetty silmukka oikealle puikolle, neulo 2o, toista *-merkistä alkaen kunnes jäljellä on yksi s, neulo se oikein.

3. krs: (sinisellä): nn1, * lisää 1 s, neulo 2 yhteen, toista *-merkistä, kunnes jäljellä on yksi s, neulo se oikein.

4. krs (valkoisella): nn1, *2o, ota edellisellä kerroksella neulomatta jätetty silmukka oikealle puikole, 1o,  toista *-merkistä, kunnes jäljellä on yksi s, neulo se oikein.

5. krs (sinisellä): nn1, *neulo 2 oikein yhteen, tee 1, nn1,  toista *-merkistä, kunnes jäljellä on yksi s, neulo se oikein.

6. krs (valkoisella): nn1, *1o, ota oikealle puikolle edellisellä kerroksella neulomatta jätetty silmukka, 1o,  toista *-merkistä, kunnes jäljellä on yksi s, neulo se oikein.

Toista kerroksia 3–6.

(Hapsut solmitaan aina kaksi yhteen.)

Muita mielenkiintoisia aineistoja:

Varsinainen aarreaitta.

Arizonan yliopiston kirjastossa hakusanalla “knitting”.

Tämän artikkelin lopussa on hieno kuvaliite.

Jos haluat oppia luomaan silmukoista tsekiksi, tässä on apua! Kivoja kuvia myös viitelöinnistä jne.

Aineistoa haaveiden “Viskiä ja Villaa” -matkaan Irlantiin.

Pitäisiköhän tehdä toukokuun Kööpenhamina–Uusikaupunki-purjehdusreissua lämmin merimieskypärä? Ohje löytyy kirjastosta! Samasta kirjasta löydät myös neulotun silmäsiteen ohjeen…

Voiko olla totta?

Aloitin mustan puuvillaviskoosin neulomisen tunikaksi. En kuitenkaan käytä Buttercup-ohjetta, vaan tutuksi tullutta saumattoman puseron ohjetta omin muutoksin. Pienensin kaula-aukkoa ja teen helmasta leveän.

Lanka on kivaa ja nyt kun pääsin sovittamaan, neule myös laskeutuu kauniisti. Se kuitenkin halkeilee ärsyttävästi ellei ole tarkkana: kun purin pari kerrosta ja sotkin langan, sen säikeet menivät keskenään sotkuun! Arggh, saksiahan siinä tarvittiin.

Vaikka laskin langan tarpeen, en oikein uskonut sen riittävän leveään helmaan ja 2/3 hihoihin, siksi suunnittelin, että teen tunikan helman ja mahdollisesti hihatkin  eri langasta. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että olen laskenut menekin ihan oikein.

Olen kaivannut matkoille sellaista perusmustaa tunikaa, jonka voi vain heittää päälleen ja pituus olisi juuri ja juuri mekoksikin sopiva.  Näin sitä voisi käyttää arkena ja juhlana.  Toivottavasti tästä nyt tulee vastaus vaatepulmaani.

Kesää varten

Sisko kävi hakemassa vertaistukea löydettyään Ravelrysta Heidi Kirrmaierin Buttercup-tunikan ohjeen. Ainoa ongelma oli, että hän halusi tehdä hihattoman tunikan, eikä tuolla ohjeella sellaista synny mitenkään, koska ohje on jonkinlainen sovellus saumattomasta puserosta. Mutta piankos me suunniteltiin uusi!

Minä sen sijaan innostuin ohjeesta, koska varastossa on pieni, mutta projektiin juuri riittävä, määrä mustaa puuvillaviskoosia. Tekokuidut eivät ole varsinaisesti minun juttuni, mutta kesä Italiassa puoltaa tässä viskoosisekoitetta, sillä se ei kulahda kuten puuvilla, kuivuu nopeasti ja on viileää.

Aina kun innostuu jostain isommasta projektista, pusero- tai takkiohjeesta, kannattaa vilkaista kyseisen ohjeen totutuneita projekteja. Tämä on yksi Ravelryn projektiarkistojen parhaista puolista! Lanka- ja kokovalinnoissa on apua, kun näkee, miten ihana malli pukee hoikkia, keskikokoisia tai pyöreämpiä… Kaikissa näissä esimerkeissä on mielestäni onnistuttu tekemään mallista kantajaansa pukeva, omin muutoksin tai vain valitsemalla oikea koko ja pituus. Päinvastaisiakin esimerkkejä on lukuisia.

Buttercupin projektiuvia selattuani aloin ajatella, että tuo malli ei ehkä sittenkään pue minua parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt on yhdellä lapulla uusi luonnos mustaksi kesätunikaksi. Ehkä siitä tulee ensimmäinen neuleohjeeni, joka ei ole sukka tai lapanen. Ehkä ei, sen näemme myöhemmin, sillä vaikka saisin aikaiseksi itselleni kivan tunikan, en välttämättä saa aikaseksi ohjetta sarjoituksineen.

Neulemallien kuvissa on vähän samaa vikaa kuin arkkitehtien havainnekuvissa: ne tuppaavat esittämään kohteensa todellisuutta paljon kauniinpana. Moni ajattelee, ettei kykene tekemään yhtä hienoa kuin mallikuvassa esitetty neule, vaikka totuus on se, että hyvälaatuinen neulekuva ei ole koskaan koko totuus kohteena olevasta neuleesta. Ohjeissa tuotteet tietysti pyritään esittämään mahdollisimman hyvässä valossa, kirjaimellisestikin. Vaikka kuvia ei suoranaisesti manipuloitaisikaan, niitä toki kohennellaan monin eri tavoin.

Tiedätte kaikki, että valokuvaaminen ei todellakaan ole ykkösharrastukseni ja neulekuvaaminen erityisesti ärsyttää, vaikka olen takavuosina harrastanut  valokuvausta(kin). Kehitin ja vedostin myös kaikki omat kuvani, takataskussa on myös ennen lukio- ja korkeakouluopintoja hankittu kuvanvalmistajan  tutkinto (graafisella alalla), että kyllähän minä jotain asiasta sentään ymmärrän. Ehkä juuri siksi. Viihdyn nykyisin parhaiten suunnittelijan tai assarin roolissa, kun teemme Susan kanssa myytäviin ohjeisiin ja kuvauksia. Ja onhan minulla ihan kivat sääret sukkamallin hommiin vaikka arvet pitäisikin photoshoppailla pois. ;-)

Tässä muuten muutama hauska neulekuva.

Hyväntekoon

Facebookissa muistutellaan, että huomenna torstaina

tavataan taas solidaarisuussilmukoiden merkeissä klo 17–19 Sanomatalon Wayne’s Coffeessa suunnittelemaan, miten varustamme Libanonin pakolaisleireissä elävät lapset talveksi lämpimillä vaatteilla ja miten tuemme Baalbekin naisten neulepiiriä. Sirkulle on myös esitetty suunnitelma tyttöjen neuletyöpajasta Beirutissa.

Minä luin lehdestä paperittomien klinikasta, jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Tippahan siinä tuli linssiin taas. Löytyisikö porukkaa käynnistämään neulekeräys klinikan asiakkaille, jotka kärsivät muun muassa kylmän aiheuttamista vammoista? Heillä on lapsiakin mukanaan. Tosin linkatusta artikkelista päätellen lääkkeet olisivat varmaankin vielä enemmän kohdallaan, mutta sitä varten pitäisi varmasti organisoida jonkinlainen lista niistä henkilöistä, jotka haluavat avustaa rahallisesti maksamalla potilaiden tarvitsemat lääkkeet. Tai jotain.

En muuten olekaan muistanut selvittää, miten kävi Kristelin organisoimalle Villaa ylle -keräykselle. Mahtava tulos! Neuloin itsekin siihen pipon, mutta – HÄVETTÄÄ – unohdin lähettää ne. Löysin ne vastikään erään neulekorin pohjalta. No, onpahan odottamassa seuraavaa keräystä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.