Unelmien käsityöohjelma

Mielitty haastoi pohtimaan unelmien käsityöohjelmaa:

millainen olisi täydellinen käsitöitä ja kädentaitoja käsittelevä televisio-ohjelma? Millainen olisi sellainen ohjelma, joka olisi aina nähtävä, jota ei vain voisi jättää väliin?

Ainakin on helppo sanoa, mitä siinä EI olisi: julkkiksia, tuotesijoittelua ja tarpeettomien koriste-esineiden pipertämistä. Se ei kuitenkaan pelkäisi huumoria.

Se olisi selkeästi suunnattu naisille, siinä toimittaisiin sellaisilla välineillä, joita on mahdollista käyttää kotona (ei siis puuntyöstämisen monitoimikoneita etc.) ja sen pituus olisi riittävä. Siihen ei siis tarvitsisi ympätä kaikkea mahdollista sellaista sisältöä, jonka arvellaan kiinnostavan miehiä ja lapsia. Se keskittyisi yhdessä osassa korkeintaan pariin teemaan eikä pyrkisi olemaan silppumakasiini.

Sillä olisi annettavaa niin aloittelijoille kuin edistyneimmillekin. Siksi siihen liittyisi tietenkin hyvä www-sivusto, jossa olisi tarpeelliset kaavat, ohjeet, teknikkkavideot jne. Se olisi teknisesti toteutettu kunnianhimoisesti – sanalla sanoen toimivasti.

Siinä esiteltäisiin moderneja,  rohkeita ja innovatiivisia taidekäsityöläisiä ja heidän töitään. Se sisältäisi tyyli- ja väritietoutta, eikä se kavahtaisi pitää korkeaa rimaa juuri tässä tyyliasiassa. Se ei suhtautuisi kritiikittömästi askartelu- ja käsityöalan krääsämarkkinoihin ja kierrättäminen olisi itsestäänselvyys ilman, että siitä tarvitsee tehdä sen isompaa numeroa – se on aina ollut käsityön peruspilareita. Sen perusperiaatteita olisi siis käsityön jaettavuus, käytettävyys, esteettisyys, eettisyys ja ekonomisuus. Tehdään itse kun ei saada muuten mieleistä; kun se saadaan selkeästi halvemmalla, eettisemmin, järkevämmin ja tekemisenhalua tyydyttävästi.

Se ei kuitenkaan rajoittuisi suomalaiseen perinteeseen eikä kotikäsityötaitoihin – vaikkapa puuvenetaide voi antaa oivalluksia innostusta etsivälle neulojalle – ja päinvastoin. Sen ei tarvitse olla 100 % kotimainen, eri kulttuurien käsityötaidot ja -ideat ovat paljon velkaa toisilleen, kuten musiikillakaan, käsityöllä ei ole alkuperää eikä kotimaata. (Puuvenettä ei kuitenkaan tarvitse opettaa tekemään ;-), riittää kun sen kauneutta esitellään.)

***

Mielityn saamissa vastauksissa minua ihmetytti hieman tuon Strömsön ylistäminen. Itsekin katson toki joka osan, mutta mielestäni siinä näperellään liiaksi (toki, koska ohjelman rakenne ei anna riittävästi tilaa), sitä pyritään tekemään ”kaikille”, mutta ei varsinaisesti kerrostaloasujille ja sen tekopirteys ärsyttää. Kaikki siinä toteutettavat käsityöprojektit (paitsi rakennusprojektit) ovat vaativuudeltaan enemmänkin aloittelijoille. Esteettisyys, hmmm. No, jos pitää maalaisromantiikasta. Minua häiritsee myös se, että joskus toteutettavat ideat ovat kuin suoraan askartelutuotemyyjän esittelytilaisuudesta. Niillä ei siis ole käyttötarkoitusta, ne ovat kallista askartelukuluttamista.

Toinen kummallinen ajatus oli, että käsityöohjelman pitäisi olla ”harrastelijamainen”. Siis nimenomaan ohjelmatyön, ei käsityön, osalta. Tietävätköhän kirjottajat todella mitä tilaavat?! Sellaista ohjelmaa ei kykene katsomaan sikakaan vinkumatta, eikä varsinkaan käsityöohjelmana. Jokainen, joka on katsonut YouTuben käsityövideoita yrittäessään opetella jonkun neulontatekniikan tietää, mitä tarkoitan.

One Comment Lisää omasi

  1. Siskosi Oslosta sanoo:

    Voi, kun olen niin samaa mieltä! Kun saat tuon ohjelman kasaan, tilaan podcastin heti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s