Lankataivas – Il cielo di filato

Edellisen postauksen kommenteissa tuli vinkkejä Milanon lankakaupoista. KIITOS!

Kaivoin eilen illalla esiin Rooman lankakauppoja. Välineinäni oli italialaisia neulelehtiä, Rooman joukkoliikennekartta, viamichelin.com ja keltaiset sivut. Luulen löytäneeni riittävän määrän, ottaen huomioon, että en ehdi varmaankaan käydä kuin kahdessa. Laitan tänne sitten kuvia (jos onnistuu) ja kuvauksia kaupoista.

Italiassa saa edelleen varautua puhumaan italiaa kaupoissa. Lankakauppojen tädit ovat mainioita, monissa tosin on myös setiä – sitä ei meillä näe. Kesällä kävin yhdessä rantakaupungissa lankakaupassa, kun näin ikkunassa jännää lankaa. Piskuisen kaupan setä otti tikkaat ja avasi kattoluukun: siellä oli oikea lankakaupan taivas: hillitön määrä lankoja, taaimmaiset varmasti jostain 50-luvulta. Harmi, etten kehdannut pyytää, että pääsisin penkomaan niitä.

Toinen hauska lankakauppakokemus oli Bobbiossa, jossa huomasin kodintarvikkeita myyvän liikkeen kyljessä olevan pimeän huoneen, jossa oli lankahylly. Hyllyn päässä luki ”Kaikki puoleen hintaan!”. Sehän oli pakko mennä tutkimaan perinpohjin. Täti tuli pyynnöstä sytyttämään valot huoneeseen.

Ostin kilon ohutta valkoista sukkalankaa värjättäväksi ja 500 g hauskan sinivihreää mohairia shaalia varten. Hinnaksi täti arpoi 21 euroa! Jopa Mies tajusi, että lanka on halpaa ja lähetti minut takaisin kauppaan, täytyihän tyttärenkin saada tuliaisia. Nyt omistajaa sijaistava täti oli vähän nolona: hän oli myynyt edellisen lankaerän minulle vahingossa alle 1/4 hinnan. Hyväksyin selityksen ja anteeksipyynnön heti sekä maksoin seuraavista kahdesta lankakilosta 50 euroa. Sekin oli todella halpaa.

Bolognassa löysin hienon lankakaupan, jossa oli erittäin laajat valikoimat kaikenlaisia lankaherkkuja – ohutta sukkalankaa oli kuitenkin vain kahta eri väriä: harmaata ja tummanharmaata. Laatu oli kylläkin paras mahdollinen. Tein sitten tummanharmaat sukat. Ystävällinen ja  asiantunteva signora epäili minua norjalaiseksi. He kuulemma ostavat kovasti lankoja. Ymmärrettävistä syistä, sanoin minä ja rouva epäili, että Suomessakin saattaisi olla sama syy. Tai oikeastaan kaksi: sää ja käsityöperinne. Minä kadehdin sitä toista nuorempaa rouvaa, joka sai istua mukavassa tuolissa ja neuloa työaikana!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s