Ullaa ei ukkoutuminen uhkaa

ullaOlin eilen Neuleyhdistys Ullan vuosikokouksessa ja pikkujouluissa. Kiva tilaisuus, kiitos järjestäjille! Kokouksen jälkeen ymmärsin hieman paremmin, miksi tulin tahattomasti – tai ainakin vain hyvää tarkoittaen – aiheuttaneeni melkoisen hässäkän avattuani keskustelua Neulelehti Ullasta. Olin aistivinani kokouksessa lievää varautuneisuutta joidenkin henkilöiden taholta tämän avaukseni vuoksi 😉

Tällainen vanha vertaistoiminnan veteraani ei aina muista, että järjestötoiminnassa on ollut melkoisia katkoksia viime vuosikymmenillä. Niillä ihmisillä, jotka nykyisin pyörittävät erilaisia vertaisyhdistyksiä, ei ole aina vuosien aikana hankittua järjestöosaamista ja kokemusta siitä, miten toimintaa organioidaan. Taisinkin olla vanhin paikallaolevista jäsenistä – joka sinänsä on erittäin myönteistä!!!! Ukkoutuminen ei ainakaan Ullassa ole päällimmäisin pelko!

Ullan kaltaisen kasvavan yhdistyksen keskeinen haaste on jäsenmäärän nopea, ja selvästikin hallitsematon lisääntyminen. Tilanne on tuttu kaikille kansalaisjärjestöihmisille.  Mukaan tulee paljon uusia jäseniä, mutta  yhdistyksen pyörittämiseen osallistuvien aktiivien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa. Jäsenten osaamista ei välttämättä ole hyödynnetty yhdistyksen keskeistä tehtävää (Ullassa verkkolehden tekemistä) silmälläpitäen. Uusilla jäsenillä voi myös olla uudenlaisia ajatuksia, jotka voidaan kokea jopa uhkaavina. Yhdistyksessä ei osata, eikä voimavarojen puutteessa edes kyetä irrottautumaan perustamisajan visioista vaikka ne eivät vastaisi kasvavan jäsenkunnan tarpeita. Vaarana on jäsenmäärän kasvun tyrehtyminen. Vaikka se ei juuri nyt ole näkyvissä, ellei hallitus ole muutamaa askelta tapahtumien edellä, voivat lupaavasti kasvavan yhdistyksen  resurssit loppua kesken. Mikään ei järjestöelämässä ole niin surullista kuin hyvin kasvaneen toiminnan tyrehtyminen uupumiseen vain siksi, että kasvuun ei osattu varautua.

Konkreettinen esimerkki Ullasta on vaikkapa palvelimen liikenne. Nykyisen palvelinmaksun liikenteen yläraja on lähellä ja yhdistyksen on varauduttava maksamaan suuremmasta liikenteestä. Jos liikenne edelleen kasvaa samalla vauhdilla (so. verkkolehden suosio kasvaa edelleen) tullaan pian uuden rajan eteen. Jos hallitus ei varaudu budjetissa jne. tällaiseen kasvuun voi heikentynyt palvelu (latauksen hitaus jne.) johtaa jäsenten kaikkoamiseen. Millä ne palvelut sitten maksettaisiin? Sama koskee tietysti myös vapaaehtoisresursseja ja niiden välineitä.

Toisaalta Ullaa on toimitettu sinänsä kauniilla periaatteella: kaikki tarjotut ohjeet julkaistaan mahdollisimman nopeasti. Se kuormittaa kokoojaporukkaa melkoisesti. He ovat tehneet hyvää työtä ja tekevät sitä voimavarojensa äärirajoille, mikäli avustajainnostus jatkuu – kuten tietysti sopii toivoakin. Viimeisessä Ullassa on yli 40 ohjetta. En usko, että kukaan loukkaantuisi siitä, että tarjottua juttua/ohjetta ei kyetä julkaisemaan heti seuraavassa numerossa – valikointi ja toimitustyöhän lisää julkaistujen juttujen arvoa ja parantaa lehden laatua!

Käytin kokouksessa puheenvuoron, jossa ehdotin että lehden kullekin numerolle valitaan oma, erillinen,  toimitustiimi, kaikkia ohjeita ei välttämättä julkaista ainakaan heti, vaan tekijätiimit voivat toimittaa ohjeet (ja artikkelit) rauhassa. Minun mielestäni tämä parantaisi lehden laatua ja vähentäisi kokoojaporukan paineita. Laadulla tarkoitin sitä, että rauhassa tehty on myös huolellisemmin tehtyä; numeroista saataisiin myös tasapainoisempia. Minusta tämä on normaalia toimitustyötä. Toimitustyön voi organisoida paremmillakin tavoilla tuo oli vain yksi ehdotus, jonka hyvä puoli olisi se, että mukaan voitaisiin ottaa enemmän väkeä. Lehdellä pitäisi ainakin olla erillinen toimituskunta, tekoon voisi osallistua myös hallituksen ulkopuolisia – no, näin on varmasti jossain määrin jo menetelty, mutta kyse on toimituksen työn järkevästä organisoimisesta.

Yhdistyksen vuosikokous valitsee yhdistykselle hallituksen, joka puolestaan valitsee tarvittavat toimihenkilöt. Heidänhän ei tarvitse olla hallituksen jäseniä. Kokouksessa paljastui, että vapaaehtoisia lehden tekijöitä on kyllä rekrytoitavissa ja keskustelusta päätellen jopa ihan alan ammattilaisia tai ainakin toimituskokemusta omaavia. Mikäli oikein ymmärsin, kokous ilmaisikin tahtonaan, että verkkolehti saa oman toimituskunnan ja sille valitaan päätoimittajan lisäksi toimituspäällikkö ja -sihteeri.

Kaikissa kasvavissa yhdistyksissä on samantapaisia haasteita. Pitäisi kyetä ajattelemaan muutaman vuoden päähän, ennakoida tulevat tarpeet, laajentuminen ja resurssit, koska muuten käy niin, että toimihenkilöt väsyvät töiden kaatuessa aina samojen ihmisten tehtäviksi. Raveryssä tekemäni keskustelunavaus koettiinkin nykyisen johdon taholla ilmeisesti kritiikiksi, joka oli kohdistettu heitä vastaan. Siitähän ei ollut kyse, vaan lehden tulevaisuuden hahmottelusta. Selvää nimittäin on, että jos ohjeita lähetetään reilusti yli toimitusresurssien, ollaan kaivamassa omaa hautaa ellei työtä organisoida paremmin ja tekijäjoukkoa laajenneta. Laajentamisessa keskeisiksi keinoiksi muodostuvat tietenkin tiedotus ja koulutus. Lehdentekoa pitää ohjeistaa ja mukaanhaluavia kouluttaa. Odotan innolla Ullan avustajille verkkolehtikurssia!

En ole ensimmäistä kertaa naisten yhdistyksessä, jossa halu toimia demokraattisesti syö yhdistyksen tehokkuutta. Jos halutaan tehdä hyvää työtä, päätöksenteosta on karsittava turha ”demokratia”. Ei kunnollista lehteä äänestämällä tehdä, vaan sen jälkeen kun jäsenistö on vuosikokouksessa ilmaissut kantansa lehden linjasta ja ennen kaikkea sen tekijöistä, tekijöiden tulee toteuttaa pontevasti omaa – tai päätoimittajan – visiotaan. Ainakin kunnes vuosikokous päättää vaihtaa tekijät 😉 Olen esimerkiksi ihmetellyt sitä, että Ullan kansikuva(ohje) valitaan äänestämällä jäsensivuilla. Kaunis ajatus, mutta onko se ihan oikeasti tarpeen, eikö se kuluta voimavaroja, jotka voisi käyttää itse toimittamiseen? Kyllähän toimitusporukan on osattava  muutenkin päättää, mikä ohje on kansikuvan arvoinen. Tämä ei ole iso kysymys, onpahan vain esimerkki.

8 Comments Add yours

  1. Puikkomaisteri sanoo:

    Niin, lisään vielä yhden huomautuksen.

    Kun tulin heittäneeksi ajatuksenraakileen Raverlyn keskustelufoorumilla verkkolehden kehittämisestä, sain toistakymmentä viestiä muilta yhdistyksen jäseniltä, jotka olivat samaa mieltä kanssani siitä, että lehteä voisi tehdä toisellakin tavalla. Kiinnostavaa siinä oli se, että lähes kaikki minulle kirjoittaneet ilmaisivat asian siten, että he ”eivät ole uskaltaneet” ilmaista mielipiteitään. Uskalluksen puute saattaa kertoa enemmänkin siitä, että tilaisuutta keskusteluun ei ole tarjoutunut – tai oikeammin tarjottu.

    Tämähän on ihan tavallista uusissa, kasvavissa yhdistyksissä: tekijät ovat pienehkö porukka, jolla työtä, intoa ja vauhtia on niin paljon, että he eivät edes ehdi ajatella sitä, että muillakin jäsenillä on mahdollisesti joitain mielipiteitä siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten.

    Usein pidetään myös itsestään selvänä, että jäsenkunta jakaa samat käsitykset perustajien/johdon kanssa ilman, että tavoitteita edes lausutaan julki tai niistä keskustellaan. Vaatii kovasti rohkeutta astua yksin esiin ja esittää mielipiteitään, varsinkin jos ne otetaan vastaan yhtä ilahtuneesti kuin nyt on tehty 😉

  2. Puikkomaisteri sanoo:

    Nämä eivät ole lainauksia, vaan Pörrö sun omia tulkintoja – joissa olet ottanut aikamoisia vapauksia:

    demokratia kasvun este

    Olen käyttänyt ilmaisua ”turhanpäiväinen demokratia” kuvaamaan esimerkiksi kansikuvavalintaa ja sellaisia toimitusprosesseja, jotka ovat omiaan kuormittamaan toimitusta. Vaikkapa sitä, että ohjeet on pyritty julkaisemaan heti seuraavassa numerossa ja kaikki tarjotut ohjeet on julkaistu vaikkei niiden relevanssi (Marjut käytti esimerkkinä Ainaoikein-huivia) olekaan paras mahdollinen.

    Kuten itse sanoitkin julkisten kirjoitustesi tarkoitus on toimia ulkopuolisena uhkana jotta voit pakottaa yhdistyksen muuttumaan.

    No höpsis.

    Se kasvu mitä sinä haluaisit nähdä yhdistyksessä eli konseptin muutos

    No höpsis taas. Enhän minä sitä muutosta mihinkään tarvitse. Tästäkö tämä nyt kiikastaakin: satuin avaamaan taannoin suuni ja esittämään idean englanninkielisen verkkolehden julkaisemisesta – nyt kaikkea sanomaani tulkitaan tämän idean eteenpäin viemiseksi. Hyvä isä sentään!!!!

    Voisitko kommentoida minun kirjoittamaani, eikä sitä, mitä kuvittelet minun kirjoittamani?

    Se, että toteat yhdistyksen olevan varautunut tulevaisuuteen on mielenkiintoinen väite, mutta ehkä sinulla on tästä tietoa, jota yhdistyksen kaikilla jäsenillä ei ole. Vuosikokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa oli ehkä 12 riviä eikä sitä voinut pitää edes keskustelun pohjana. Jos kysymys verkkolehden ilmestymiskerroista käynnistää käytännöllisesti katsoen 2 tuntia kestävän keskustelun, voi jo siitä päätellä, että puhuttavaa olisi paljonkin. Enkä minä käyttänyt puheenvuoroista edes puolia 😉

    Ja olen jo kertaalleen sanonut, että keskustelulle ei näytä olevan tilaa. Yhdistyksellä ei ole omaa keskustelufoorumia, yleisiä kokouksia on 1-2 vuodessa, ja ainakin lauantaina pidetty kokous oli sisällön puolesta huonosti valmisteltu. Sähköposti ei ole varsinainen keskusteluväline, koska siinä esitettyä keskustelua ei kukaan muu yhdistyksen jäsen näe. Blogi ei käsittele yhdistyksen asioita ja on nähdäkseni ihan samalla tavalla julkinen kuin tämäkin blogi. Avoimuutta, läpinäkyvyyttä. Todellista demokratiaa näennäisen sijaan siis.

    AI juu, yksi kysymys vielä. Miksi ihmeessä pidetään pahana jos esitetään kritiikkiä, varsinkin kun sen tarkoituksena ei ole esimerkiksi kaataa nykyistä hallitusta tms. Ollaan heti puolustuskannalla ja inttämässä, eikä ajatella ollenkaan, olisiko tuossa jotain järkeä. Tätä kysyttiin jonkun toimesta jo edellisessä keskustelussa räveltäjissä.

    FAKTA 1: Neuleyhdistys Ullan jäsenmäärä kasvaa vauhdilla, ilmeisesti yli kaksinkertaistuen joka vuosi. (En valitettavasti pannut tarkkoja lukuja kokouksessa ylös.) Kasvanut jäsenmäärä vaatii yhdistyksissä myös kasvavaa työpanosta.

    FAKTA 2: Neuleyhdistys Ullan toimintaa leimaa kokemattomuus järjestöasioissa. Ks. vuosikokouksen valmistelu: talousasiat oli siirrettävä jatkovuosikokoukseen, toimintakertomus ja -suunnitelma olivat muutaman rivin mittaisia jne. Isommissa yhdistyksissä tallaisten asioiden pitää olla kunnossa siksikin, että ison porukan kokouksissa toimitaan eri tavoin kuin muutaman ihmisen seurueessa, pelkästään jo ajankäytön vuoksi. Heikko valmistelu estää keskustelua, demokratia toteutuu heikosti. Järjestöosaamista on helppo hankkia joko opiskelemalla perusasioita tai rekrytoimalla joukkoon niitä joilla sitä on. Yhdistyksen johto ei edes voi tietää kenellä sitä on ellei se ehdi kuuntelemaan jäsenistöän.

    FAKTA 3. Kasvun ja kokemattomuuden yhdistelmä olisivat uhka mille tahansa järjestölle, mutta harrastusjärjestöstä puheenollen ne ovat melko vakava uhka sillä toimijoiden vakava uupuminen aiheuttaa vähintäänkin verkkolehden myöhästymistä ja uhkaa lopulta ilmestymistä.

    Ja jälleen. En siis puhu tilanteesta nyt vaan uhasta.

  3. Pörrö sanoo:

    En tiedä onko tämä nyt oikeasti sukupuolikysymys tai onko demokratia kasvun este niinkuin julistat, eikä mielestäni Ullan toiminta ole ”lillukan varsissa puuhastelua” vaikka yhdistyksellä ei ole viisivuotissuunnitelmaa. Jäsenyhdistys on perustettu kattamaan julkaisun kustannukset ja julkaisu on perustettu neuleharrastuksen tukemiseen: siis sekä ohjeiden tekijöille että niiden kirjoittajille sillä ohjeiden suunnittelu on myös osa harrastusta. Ne ongelmat jotka ovat olleet läsnä – eli prosessien hiominen useamman käden tehtäväksi ja mahdolliset palvelinkapasiteettikysymykset – ovat jo hyvissä ajoin olleet tiedossa ja kummallekin asialle on kokoajan tässä viimeisen vuoden aikana ymmärtääkseni tehty paljon.

    Tiedän, että Ullan hallitus on hyvin keskustelutaitoinen ja valmis siihen aina. Palautei kuuluu kaikkeen toimintaan ja palautteeseen on mielestäni Ullan hallituksen toimesta aina vastattu ja asiat on käsitelty. Palautteen anto yhdistyksen sähköpostiin ja yhdistyksestä kirjoittaminen julkisilla foorumeilla ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuten itse sanoitkin julkisten kirjoitustesi tarkoitus on toimia ulkopuolisena uhkana jotta voit pakottaa yhdistyksen muuttumaan.

    Yhdistyksessä on kasvanut jäsenmäärä – jäsenmäärän hallinnassa ei ole mitään ongelmaa. Yhdistyksellä on kasvanut tarjottavien ohjeiden määrä ja niitä toimitetaan paljon keskeneräisinä ja deadlinen jälkeen – tämäkin prosessi saadaan varmasti nyt alkuvuonna haltuun tai viimeistään kesään mennessä kun toimituskunnan toiminta saadaan kunnolla käyntiin ja vapaaehtoisia saadaan mukaan vielä ehkä vähän lisää teknistä oikolukua varten. Se kasvu mitä sinä haluaisit nähdä yhdistyksessä eli konseptin muutos ei kai ollut kenenkään muun toiveissa, aiheesta ei ainakaan esitetty yhtään puheenvuoroa vuosikokouksessa. Yhdistyksen jäsenet siis katsoivat, että nykyinen konsepti toimii ja on hyvä kunhan prosessit hiotaan vapaaehtoisverkolle sopiviksi niin, ettei ohjeiden määrä hallitaan sittenkin jos niitä tulee satoja kerrallaan. En siis näe sinun tavoin lainkaan, että yhdistys ei olisi valmistautunut siihen, mitä jatkossa tapahtuu.

  4. Tiina sanoo:

    En puutu asiaan muuten enää enempää, kuin omaan puheenvuorooni viitaten. En tarkoittanut, että tehokkuus ja organisointi olisivat pahoja asioita. Mutta niiden ehdoilla tekeminen ja niiden liika painottaminen saattaa viedä tekemisestä ilon. Mielestäni Ullassa kuitenkin on paljon hyvää myös organisoinnissa. Eli toki asioita voi aina kehittää, mutta kehittämisideoiden ei tarvitse olla tukahduttavia.

  5. Mä en ymmärrä, mistä te ne rivienvälit kehitätte, veikkaisin että kyse on jonkinlaisesta puolustusreaktiosta. En minä mitään rivienvälejä tarvitse – sanon sanottavani suoraan ilman mitään implikaatioita.

    Tulkinnat siitä, mitä olen kirjoittanut, ovat mielenkiintoisia ja kertovat varmasti jotain, en ala kyllä tulkitsemaan mitä ;-).

    Minä kysyin kokouksessa, miten lehti käytännössä kootaan ja kuulin, miten paljon aikaa ja työtä siihen käytetään. Artikkelien rajaamisen tarve tuli nimenomaan lehden kokoojien taholta, ei minun suustani. Toimittajana tiedän kyllä suurinpiirtein miten lehteä tehdään.

    Esimerkiksi tämä:

    ”mielikuvasi kärsivästä ja tehottomasta yhdistyksestä joka ei arvosta itseään ja jossa muka ei olisi yhdistystoiminnan konkareita tuntuu olevan niin paljon vahvempi todellisuutta, että et näe yhdistyksen voimavaroja, mahdollisuuksia tahi haasteita lainkaan samoin kuin me, jotka olemme olleet yhdistystä lähellä jo joitain aikoja.”

    – Mistä sinä tämän keksit?!? Minulla on, kuten postauksestani selviää lukematta rivinvälejä, mielikuva KASVAVASTA yhdistyksestä, jonka kasvuun ei vain ole riittävästi varauduttu. Sehän tuli aivan selvästi esiin kokouksessa, kun keskusteltiin Ullaan lähetettävien ohjeiden määrästä ja siitä työmäärästä, jonka toimihenkilöt tekevät lehden kasaamisessa.

    Mitä taas tulee palvelinliikenteeseen, siitähän juuri puhuin. En myöskään ole ”ominut” esitystä toimituskunnasta. Samoin totesin tuossa postauksessani, että uusia lehdentekijöitäkin löytyi jne. jne. jne.

    Et ole tainnut tajuta olennaisinta: minä puhun yhdistyksen tulevaisuudesta noin viiden vuoden tähtäimellä, en huomisesta tai edes ensi viikosta. Mikä teitä nuorempia naisia vaivaa, kun te ette näköjään kykene ajattelemaan suuria vaan puuhastelette lillukanvarsissa sen sijaan, että tarjoaisitte yhä useammalle neulontaharrastajalle mahdollisuutta tulla yhteisöön jäseneksi ja kokea onnistumisen iloa yhdessä tekien. Verkkolehden kehittämisessähän on vain taivas rajana, jos sekään. Nyt vaikuttaa siltä, että tulevaisuutta ei ole juuri joudettu pohtimaan edes lyhyemmällä tähtäimellä. Sitä heijasti yhdistyksen kokoukselle tuotu toimintasuunnitelmakin.

    Jos mukaan pääseminen on näin vaikeaa, en ihmettele jos minua ujommat ihmiset kääntyvät ovelta pois. Ei se tuleminen vuosikokoukseen ollut minullekaan helppoa, kun innostuksessani esittämäni idea tyrmättiin yhdistyksen johdon taholta käytännössä suoralta kädeltä.

    En usko, että tässä on kovin suurta, jos mitään, erimielisyyttä ydistyksen toiminnasta, mutta en jaksa olla hämmästelemättä, miten torjuvasti yhdistyksen puuhaihmiset suhtautuvat siihen, että joku käyttää puheenvuoroja yhdistyksen tulevaisuudesta. Se huolestuttaa minua paljon enemmän kuin mikään muu.

    Jokainen järjestöelämään osallistunut tietää, että hyvä yhdistys kestää erilaisia mielipiteitä ja uudet ihmiset tulevat aina ”keksimään pyörää uudelleen”. Joskus sieltä saattaa nousta hyviäkin ideoita, mutta sitä ei koskaan saada tietää, jos ensimmäinen (ja ainoa) reaktio on ”Älä tule meille selittämään, miten tätä pitäisi tehdä!”

    Koska yhdistyksen jäsenmäärä on noussut hurjasti, en varmasti jää viimeiseksi, joka esittää mielipiteitään yhdistyksestä ja sen toiminnan kehittämisestä. Yhdistyksen johto ei todellakaan ole varautunut kasvuun, ellei se kestä näinkään lievää mielipiteiden vaihtoa. Jäsenellä on toivottavasti oikeus esittää mielipiteitään, myös isommissa asioissa kuin verkkolehden kansikuvan valinnassa.

    Huomauttaisin muuten, että minulla ei ole mitään neuleulkopuolisia intressejä tässä asiassa: en ole alan yrittäjä, palveluntarjoaja tai ehdolla tulevissa vaaleissa. Minusta oli kiinnostavaa pohtia tällaisen yhdistyksen tulevaisuutta.

    Lisää vielä tähän loppuun, että naisilla on taipumuksena yhdistystoiminnassaan pyrkiä laajaan demokratiaan mutta käyttää valtaa epäsuorasti ja sumeasti. Sen sijaan, että valtaa käytettäisiin sillä mandaatilla joka on saatu, avoimesti ja suoraan, (ruma?) vallankäyttö naamioidaan. Se on omiaan aiheuttamaan dissonanssia toiminnassa, koska julkilausutut periaatteet ja käytännön toiminta eivät ole ihan linjassa. Tyypillistä tällaisessa tilanteessa on se, että demokratia toteutuu vain pienissä ja sinänsä merkityksettömissä asioissa.

    Järjestöpuuhissa olen oppinut, että mikään ei selkeytä ja aktivoi toimintaa niin hyvin kuin ulkopuolinen uhka. Toivotaan, että ravistelusta on edes se apu 😉

  6. Pörrö sanoo:

    Mun on pakko sanoa, että vaikka teoriassa tajuankin sen, mitä yrität sanoa on tää tapasi sanoa sellainen että se on osa sitä ilmiötä mistä väsymys ja osin varautuneisuus sanomaasi kohtaan syntyy. Rivien välit kun tuntuvat olevan täynnä implikaatioita siitä, että Ullaa tehdään väärin ja että yhdistys on hajoamispisteessä jne. Todellisuus ei kuitenkaan mun tietojen mukaan ole tämä.

    On hyvä että ideoita on, ja on hyvä että yhdistyksen tulevaisuudesta keskustellaan. Sensijaan ratkaisujen keksiminen itse kuvittelemiinsa ongelmiin kysymättä miten asiat ovat niiltä jotka asioita tekevät ei mielestäni ole välttämättämättä muuta kuin itsetehostavaa besserwisseröintiä. Tiedän, että olet taitava ja osaava, mutta valitettavasti tuntuu että mielikuvasi kärsivästä ja tehottomasta yhdistyksestä joka ei arvosta itseään ja jossa muka ei olisi yhdistystoiminnan konkareita tuntuu olevan niin paljon vahvempi todellisuutta, että et näe yhdistyksen voimavaroja, mahdollisuuksia tahi haasteita lainkaan samoin kuin me, jotka olemme olleet yhdistystä lähellä jo joitain aikoja.

    Sinäänsä kasvuun varautuminen ja sen huomioiminen duunissa on hyvä asia, ja se on kokoajan ymmärtääkseni ollut Ullaa tekevien ihmisten tiedossa ja hallussa. Viimeisen Ullan koostamiseen osui inhimillistä tragediaa (sairastumisia jne.) poikkeuksellisen paljon ja siinä kohtaa voimavarat toki olivatkin hetkellisesti liian vähäisiä. Se ei kuitenkaan johtunut huonosta suunnittelusta tai väärin hoidetusta delegoinnista vaan siitä, että samanaikaiset tilanteet monien ihmisten elämässä osuivat samaan paikkaan.

    Mua vaivaa myös se ristiriitaisuus, millä samaan aikaan sanot, että Ullan pitäisi aktivoida jäseniään mukaan mutta halauisit kuitenkin poistaa osallistumisen, mm. kansikuvaneuleäänestyksen joka on yksi jäseneduista ja jäsenaktiivisuuden osoittamispaikoista joka myös ohjaa lehden tasoa ylöspäin. Järjestöt ja yhteisöt ovat vähän erilaisia asioita ja Ulla on enemmän yhteisöprojekti. Siksi sellaisiin asioihin jotka tuottavat jäsenille iloa ja antavat jäsenille osallistumismahdollisuuksia ei mielestäni pitäisi poistaa vaan pikemminkin lisätä sellaisilta osin kuin se on tarpeen. Yhdistys tai lehden toimituskunta ei tee verkkolehteä itselleen vaan lukijoille ja ennakkopreview takaa sen, että lehden kannen neule puhuttelee enemmistöä. Näiden Ullavuosien aikana kun itse olen ennakoita katsellut on kansikuvaneule ollut ajoittain yllätys kaikille koska hiljaisia signaaleja ei välttämättä aina pysty kaikesta kaaoksesta tunnistamaan ilman verrokkiyhteisön apua. Tässä jäsenäänestys on todella tärkeä.

    Mitä tulee näihin uhkiin siitä, että yhdistyksen jäsenmäärät kutistuvat, aktiivisia osallistujia ei löydy ja palvelinkuluja ei pystytä maksamaan täytyy sanoa, että olimme varmaan eri kokouksessa koska siinä kokouksessa missä minä olin tuli selvästi ilmi, että jäsenmäärä on lähes tuplautunut viimeisen vuoden aikana, rahat riittävät mainiosti toiminnan pyörittämiseen ja palvelinkapasiteetti riittää nopeutensa ja tilansa puolesta mutta sen kuukausilatausrajat alkavat hipoa sitä maksimia jonka jälkeen palvelinkonseptia valitulla palveluntuottajalla tulee päivittää. Lisäksi kokouksessa viisi uutta ihmistä ilmottautui julkisesti mukaan duunin tekemiseen. Jos en olisi ollut kokouksessa ja lukisin vain tämän sinun raportointisi jäisi myös kuva siitä, että esim. lehden toimituskunta olisi ollut sinun eikä Marjutin idea. Lisäksi on muistutettava että vuosikokous vaihtoi puheenjohtajaa ja lisäksi koko viime vuoden jatkunut prosessien muokkaaminen useiden ihmisten tehtäväksi jatkuu ensi vuonnakin.

  7. Puikkomaisteri sanoo:

    Kaiken vapaaehtoistoiminnan peruskivi on tietenkin se, että se tuottaa tekijöilleen tyydytystä, onnistumisen kokemuksia. Ajatukseni onkin kehittynyt siitä huomiosta, että tämä ilo on nähdäkseni katoamassa – esimerkiksi puheenjohtajan avaus vuosikokouksessa heijasteli melkoista väsymistä – ja uhkaa koko yhdistyksen olemassaoloa ennemmin tai myöhemmin työtä aleta organisoimaan paremmin.

    Paremmin organisointi on minulle sitä tehokkuutta – ei se mikään kirosana ole 😉 En todellakaaan tarkoita, että toiminta pitäisi järjestää yrityksenomaisesti, mutta se että verkkolehden toimitus järjestää työnsä siten, että se ei kuormita liiaksi, ei myöskään tarkoita sitä, että hommasta katoaa ilo! En oikein ymmärrä, miksi toiminnan tehokkuus – so. yhdistyksen kantavien voimien uupuminen estetään – söisi tekemisen mielekkyyttä.

    Eikö se päinvastoin lisää mielekkyyttä jos lehdessä julkaistavien juttujen määrä rajataan siihen kohtaan, jonka vapaaehtoiset lehden tekijät todellisuudessa kykenevät tekemään kunnolla ilman, että tunteja pitää ottaa yöstä? Kunnolla tekemisellä tarkoitan hyvää toimitustyötä, joka pitää sisällään editoinnin, tarkastamisen, oikoluvun jne. Onhan se ohjeen tekijänkin kannalta tavattoman tärkeää, että ohje ilmestyy virheettömänä. Teen työkseni yhtä lehteä, enkä ole koskaan kuullut kirjoittajan valittavan mielekkyyden puutteesta, vaikka juttu ei ilmesty – tai edes silloin kun juttua ei julkaista ainakaan ilman perusteellista korjausta – heti seuraavassa numerossa; huolellista toimitustyötä kiitetään aina.

  8. Tiina sanoo:

    En ole itse Ullan tekemisessä mukana, mutta olen ollut verkkolehden aktiivinen lukija jo jonkin aikaa. Mielestäni tässä saattaa olla sellainen ongelma, että sinä näet asiat kokeneen järjestöaktiivin silmin, etkä ehkä ota huomioon, että projektin kuin projektin yksi tärkeimpiä elinehtoja on sen mielekkyys tekijöille. Näkemyksesi ovat monin paikoin hyviä, mutta ehkä joka ikiseen järjestöön ja projektiin ei ole tarkoitus tai tarpeen soveltaa niitä ”näin aina kuuluisi tehdä, tätä on järjestötyö” -tyyppisiä sääntöjä. Olen itsekin ollut monissa eri järjestöissä, joten tälläiset toimintatapojen ja toiveiden ristiriidat ovat tuttuja. Kaikkia jäseniä ei voi miellyttää. Tehokkuus ei ole aina se tärkein asia. Tekemisen miellekkyys lähtee siitä tunteesta, että omaa työtä arvostetaan ja oma visio pääsee oikeuksiinsa. Kritiikki on arvokasta. Ja toki järjestöjen pyörittäjien tulee miettiä, miten voisivat toimintaansa parantaa. Mutta miksi järjestön toiminta ei saisi perustua ihan reippaasti yhteisen kiinnostuksenkohteen harrastamiselle ja hauskuudelle? Jos järjestöä aletaan pyörittää liian yritysmäisesti tehokkuusajattelulla, menee tekemisestä helposti maku. Käsityöala on sen verran monimuotoinen, että kaikenlaisia järjestöjä mahtuu mukaan. Tehokkuusajattelulla pyöritettävän järjestön perustaminen varmasti onnistuisi, samanhenkisiä ihmisiä olisi varmasti mahdollista löytää. Kaikkia toiveita ei tarvitse valjastaa juuri Ullan tekemiseen. Kukin projekti on kuitenkin tekijöidensä näköinen. Mielestäni Ullan yksi viehättävimpiä piirteitä on sen hauskuus ja sen tapa toteuttaa yhteistä visiota, mutta sallia myös yksittäisten tekijöiden visiot. Tämä näkyy juuri ohjeiden monimuotoisuudessa. Kaikille ohjeille on varmasti omat kannattajansa. Mikäli ohjeita aletaan liikaa karsia ja karsinoida, saatetaan tässäkin mielessä menettää jotakin tekemisen riemusta, Ullan mielestäni olennaisimmasta piirteestä. Kansikuvan äänestäminen lisää motivaatiota ottaa parempia kuvia ja tehdä hienompia töitä. Se antaa ohjeen toteuttajalle tarpeellisen kanavan kuulla positiivista palautetta tekemästään. Tälläinen palaute on tärkeää myös järjestön pyörittäjille ja taustajoukoille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s