Sukkaunelmia

klikkaa kuvaa!
Mielenkiintoinen sukan rakenne! Kristi Schueler, Interweave Knits. Lähde: klikkaa kuvaa!

Sukankuluttajia on meidän perheessä riittämiin, sen puolesta saisin toteuttaa kaikki mahdolliset sukkahaaveeni. Siskot ja veljet perheineen, lapsemme tyttö- ja poikaystävineen… Purjehdusharrastuksemme takaa suuren sukankulutuksen meille itsellemmekin, onhan villasukka ainoa oikea sukka veneessä: märkänäkin lämmin.

Perheenjäsenet osaavat arvostaa käsinneulottuja villasukkia. Mutta kirottua: aika ei riitä kaikkeen.

Syksyllä lykkään projekteja ajatuksella: ”kunhan vene on nostettu”. Loka-marraskuussa on vähän enemmän neulonta-aikaa, mutta joululahjatoiveet alkavat painaa päälle. Pitkin syksyä olin jakanut sukkia, vaikka viisaasti olisi kannattanut säästää ne joululahjoiksi.

Nyt siis ajattelen sukkaprojektejani: ”kunhan joulu on ohi”. Ja kohta joulun mentyä: ”kunhan vene on laskettu”. Kesälomalla saa onneksi neuloa sydämen kyllyydestä, silloin mies on pinnassa ja minä neulon. Jos sataa, istun kajuutassa neulomassa ja toimin ohessa navigaattorina. Erityistä herkkua minulle ovat pitkät lento-, bussi- ja junamatkat. Valoa on riittävästi eikä mikään odotusaika  ole liian pitkä. Ja ellei valoa ole riittävästi,  sen voi kuulemma ratkaista otsalampulla. Hmm. miltähän näyttäisi jos neuloisin otsalampun valossa 16:n bussissa, siellä on välillä kirotun hämärää…

Kristi Schuelerin suunnittelemia sukkia tekisi mieli tikuttaa siksikin, että niissä on uusia tekniikoita. Longbourn-sukissa on kivasti yhdistetty kirjoneuletta ja kirjontaa. En erikoisemmin pidä noista väreistä, mutta eihän niitä samoista tarvitsekaan tehdä!

Minulla on Päiviltä PAG-putiikista ostetut ihanat ja värikkäät puuvillalangat odottamassa yhden sukkaideani toteutumista. Se on vielä melko hahmoton, mutta sukassa tulee olemaan väriä ja vauhtia. Sanoisin, että  kulttuurien risteytymistä, ellei se neulemallien kohdalla olisi melko itsestään selvää. Tätä vaihtoa tapahtunut niin paljon, että esimerkiksi latvialaiset tai virolaiset mallit erottaa vain vaivoin turkkilaisista ja samoja kuvioita on tietysti neulottu meilläkin täällä Suomessa vaikka omalle alueellemme tyypillisiäkin malleja toki on.

Käsitöiden mallit ja kuviot ovat kautta maailman sivun kulkeneet omia polkujaan vertikaalisesti äidiltä tyttärille  ja horisontaalisesti naiselta toiselle tai rikkailta köyhemmille. Nyt ne leviävät Internetin kautta – samaa huivia tai sukkaa neulotaan, lankayhtiöiden suureksi riemuksi,  ympäri maapalloa. Siksikin omaleimaisen neulontaperinteen puolustaminen ja kehittäminen edelleen on arvokas asia vaikka autenttista ja alkuperäistä ei olisikaan osoitettavissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s