Toisellekin jalalle

Poikaystävän sukka tuli kaikesta hässäkästä riippumatta valmiiksi ja Mies tykkäsi kovasti. Nyt vielä toinen.

Se oli ensimmäinen kärjestä neulottu sukka, jonka olen elämässäni tehnyt. Tekeminen oli kivaa ja malli on mukava, koska yhtään tylsää pätkää ei ollut. Jännitin langan riittävyyttä, mutta punnittuani sukan ja jäljellä olevan langan, vaaka näytti lankaa olevan tasan puolet jäljellä. Yksi koeresorikin on siitä alkupäästä tehty, joten eiköhän tuo riitä. Huokaisin, sillä mielessäni on alkanut kasvaa kriittisempi suhtautuminen kulutukseen, jatkuvaan langanostoon. impulssiostoksiin ja turhaan tilpehööriin. Mitä kaikkea turhuutta neulontaharrastuksen hengessä myydäänkään! Mutta hulluhan ei ole se, joka myy, vaan se, joka ostaa.

Käytin esimerkiksi kaupan muovisia silmukkamerkkejä sukkia tehdessäni. Totesin, että pätkä punaista lankaa olisi pysynyt paikallaan paremmin ja ajanut saman asian halvemmalla. Usein ohjeessa mainittu silmukkamerkki on ihan tarpeeton. Bambupuikkojen autuaaksitekevyyttäkään en ole ihan varma allekirjoittamaan. Lentomatkalla ne tietenkin tarvitaan. Ne kuluvat nopeasti ja viimeistään istuminen päälle tekee niistä selvää. Työmatkoilla bambupuikot katkeilevat tuon tuosta, koska kässäpussi tulee tungettua tietokonetarpeiden jne. sekaan. Äidiltä perityt kromatut sukkapuikot ovat vuosia palvelleet, terävät ja suorat. Sellaisia ei enää saa mistään. Usein näkee myös, miten muodikkaita lankoja on käytetty malleissa, joihin ne eivät mitenkään sovi: pätkävärjätty syö pitsimallin tehoa tai vastaavaa.

Ostaahan saa, mitä haluaa ja mihin kykenee, mutta silti voi pohtia hieman eettisempääkin kuluttamista. En ole synnitön siinä(kään) asiassa, mutta lupaan miettiä kulutustani jatkossa enemmän.

Alkavalla viikolla on aikeena perustaa purjehtivien naisten neulontakerhoa. Tiedä sitten tuleeko siitä niin purjehtivienkaan, mutta jotain kuitenkin. Epäilemättä kuohuviiniä tarvitaan. Ajattelin opettaa valokuvaajaystävääni neulomaan.

Veneeseen pitäisi neuloa raidalliset lepuuttajansuojat, mutta ne pitäisi tehdä keinokuidusta, luonnonkuituiset kun homehtuu herkästi. Cousteau-pipot ovat aina tervetulleita lahjoja purjehtijoille, eikä ilman villasukkia ainakaan meidän veneessä pärjää. Minä käytän myös kynsikkäitä, purjehdushanskat ovat niin pöhköjä. Mies on opettanut myös turvautumaan kaulaliinaan ja se onkin hyvä lämmike kovilla keleillä. Pipohan on välttämätön siksikin, että hiukset pysyvät pois silmiltä. Kerran minulta pääsi skuutit mereen, koska en hiuksiltani nähnyt eteeni. Mies haluaa käyttää pipoa myös siksi, että se suojaa päätä jos saa puomin otsaan. Jelly-langasta meinasin tehdä suojan snapsipuollolle, eipähän kolise huolestuttavasti kryssillä. Minulla on sellaisia villasta huovuttamiani, mutta luonnonkuituisina ne eivät oikein kestä hyvänä veneessä.

Veneemme on muuten vuonna 1956 rakennettu Kansanvene, eikä mikään muovinen törkyökypaatti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s