Innostusta

Kirjopirkka tuntuu kivalta sukkalangalta, sopivan napakkaa ja värikartta on mieluisa. Ainoa ongelma on keltaisen värin puuttuminen värikartasta, mutta sen pätkän, jonka tarvitsen, otan sitten joltain muulta valmistajalta.

Tulin suunnitelleeksi sukkakilpailusukkaani pätkän kirjoneuletta, jossa pitää kuljettaa kolmea lankaa, vieläpä liian pitkiä lankajuoksuja. En välittäisi tehdä silmukoita jäljittelemällä sitä kuvioriviä, joten nyt olisi hyvät neuvot tarpeen: miten saan langan kulkemaan kiristämättä (tai vetämättä)? Onkohan siihen joku juju miten langat kierretään, etteivät langat ole ihan sykkyrässä? Kahden langan sitominen on tuttua, mutta kolmen kanssa tuli sotkua.

Kirjoneuleen ja sukan suunnitteluun löytyy apua esimerkiksi Neulonta A&O -sivulta. Kirjoneuleen suunnittelupohjan voi rakentaa ja tulostaa tässä. Tekniikkavinkkejä on myös TECHKnitting-blogissa. Villapallo on kokenut ja taitava kirjoneuloja, miten ihania töitä hän onkaan tehnyt!

Hoksasin kyllä, että jos laitan kaikki kolme kerää eri ilmansuuntiin, langat pysyvät paremmin järjestyksessä ja voin kiertää ne kuviolangat vuoroin vastapäivään ja vuoroin myötäpäivään ja nostaa pohjalangan aina lähimpää neuletta. Mietin myös, että ottaisin kuvioon pienet langanpätkät ja kuljettaisin sitä yhtä kuviolankaa kunkin erivärisen kuvion kohdalla edestakaisin, sillä voisin ehkä välttää turhia pitkiä langanjuoksuja. No, tätä pitää vielä harjoitella. Ehkä kokemuskin korjaa, kun oppii pitämään langat sopivalla kireydellä. Neuleen kostuttaminenkin tasoitti pintaa, eikä se nyt ihan kauhea ollut alunperinkään, päinvastoin, melko siisti.

Maltoin onneksi, itselleni tekemän lupaukseni mukaisesti, tehdä mallitilkun ja se olikin hyödyllistä. Joudun tuon langanjuoksuongelman ratkaisemisen lisäksi muuttamaan silmukkamäärää ja korjaamaan muutamaa kohtaa sekä pohtimaan jatkoa. Mallitilkkua neuloessa tällaiset ongelmakohdat tulevat esiin ja on helppo sitten huomioida suunnittelussa. Näin myös, miten ideani toimii – tässä tapauksessa suunnitellusti ja siirryn tekemään varsinaista sukkaa innoissani. Ehkä mallitilkun tekemisellä, tai tässä tapauksessa mallivarren, vältän sen että into loppuu kesken.

Toistaiseksi on intoa ollut niinkin paljon, että neuloin seisaallani bussiakin odottaessa Mariankadulla 😉 Olin asettunut istumaan portaalle, mutta sade yllätti enkä malttanut tunkea neuletta laukkuun, vaan siirryin rappusyvennykseen seisomaan. Hauskaa huomata, että myös neulekilpailuilla on samantapaisia seurauksia kuin purjehduskilpailuilla: ne kannustavat ylittämään itsensä ja kokeilemaan jotain uutta siitäkin huolimatta, että taidot eivät ihan riitä. Onnistuminen onkin sitten palkitsevaa! Suosittelen osallistumista!

2 Comments Lisää omasi

  1. Neili sanoo:

    Kyllä, kyllä minäkin suunnittelen jo kilpailusukkia. Tässä vaiheessa vasta ajatuksen tasolla. Ja käyn kovaa mietintää siitä, että ”kelpaavatko” olemassa olevat langat. Niitä kun pitäisi saada vähemmäksi.

  2. Puikkomaisteri sanoo:

    nyt tietysti hoksasin, että voin käyttää kuvioväristä langanpätkää molemmista päistä… Siinähän se ratkaisu onkin! Kyllä nämä yleensä hoksaa, kun tarpeeksi rasittaa päätään. Ei neulominen mitään salatiedettä ole (kuten ei purjehtiminenkaan ;-))

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s