Hihat menossa

Palmikkohupparin ensimmäinen hiha alkaa olla valmis. Äkkiähän sen puikotti, toinen syntynee vielä ripeämmin. Siitä tuleekin sitten tasan toinen villatakki, jonka olen saanut aikaiseksi. Rohkaiseva kokemus sukanneulojalle! Nyt alkaa kyllä jännittää, miten se sitten minulle sopii, mutta varmasti on ottajia ellei se tunnu omalta. Mieli tekisi nyt aloittaa tyttärelle villatakki, sopivia lankojakin  on varattuna jo kaksi isoa pussia. Voisin tehdä esimerkiksi  kirjoneuletakin, jonka ohje on julkaistu Modassa ja käyttää kuvioihin jämälankoja. Hmm. Luulen kyllä, että hän haluaisi mieluummin vähän modernimman sinne Italian kaduille. Vaikka eipä silti, juuri nythän tuo folklore on hyvinkin muodissa taas.

Purjehduspipoa varten treenasin kirjo-onteloneulontaa, vaikka päädyinkin toiseen ratkaisuun. Tekisi mieli tehdä Ilun langoista vielä baskerityyppinen lakki ontelotekniikalla, idea hautuu nyt päässä, mutta saattaa olla että lakista tulisi liian lämmin.

Posti toi eilen kivan kirjan vaikka minulla nyt alkaa olla jo näitä sukkakirjoja ihan riittämiin… Uudessa kirjassa on kivoja ohjeita sovellettavaksi vaikka kuinka. Hämmästelen  intoa tehdä kamalan paksuilla langoilla säärystimiä jne.  mutta kaipa se on muotijuttu. Ja ohuen langan rakastaminenkin voi tietysti olla eräänlainen perversio 😉

One Comment Lisää omasi

  1. aura sanoo:

    Minä haaveilen paksuista säärystimistä. Vielä en ole saanut tehtyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s