Kysymyksiä valistuneelle neuleharrastajalle

Koko paluuneulomisaikani olen hämmästellyt muutamaa asiaa, jotka pistävät silmään netissä ja miksei myös joissain neulejulkaisuissa. Ensimmäinen niistä on sukkien pituus. Tietenkin on makuasia, kuinka pitkät varret sukkiinsa neuloo, minä esimerkiksi tykkään melko lyhytvartisista sukista, mutta silti en ymmärrä noita juuri pohkeen alapuolelle ulottuvia sukkia, koska heti valokuvauksen jälkeen ne lörpsähtävät ruttuun. Minun sukkani on joko selkeä nilkkasukka tai topakasti ylhäällä pysyvä reilu polvisukka, jonka varsi ei ryppyile.

Toinen kummasteluni aihe on ollut sukkalangan valinta. En edes linkitä, sillä esimerkkejä esimerkiksi siitä, miten pätkävärjätty lanka ja pitsineule ei vaan kertakaikkiaan istu yhteen, on täällä omassanikin blogissa. Tosin ei sukissa. Mutta esteettisistä seikoista huolimatta sukka tietenkin lämmittää, ja hyvin tehty sukka on aina kaunis riippumatta siitä onko lankavalinta mennyt ihan nappiin. Ihailen  muuten kovasti sellaisia pitsi/pintaneuleita, joissa langan värjäys ja neulepinta tekevät hienosti oikeutta toisilleen. Raidallinen pitsineule sen sijaan on minusta pikemminkin vain omituinen – usein myös suorastaan ruma.

Nykyharrastajien neule-estetiikasta kuitenkin huokuu jonkinlainen katkos kauneustiedon siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Koulun taideaineiden vähäisyyskö sen selittäisi? Kuka tekisi väri-, tyyli- ja muoto-opin perusteoksen neulojille? Kuka pitäisi tyylipajan työväenopistossa? Näitä asioita ei opi kuin opettelemalla, harvalla on luontaista värisilmää tai tyylitajua, kyllä ne opitaan kotona ja kouluissa. Jos opitaan.  Minä olen harrastanut (ja tehnyt työksenikin) koko ikäni jos jonkinlaisia luovia töitä, silti olen erittäin epävarma värien suhteen ja joudun aina tekemään paljon töitä päästäkseni haluamiini tuloksiin. Aina on kuitenkin upeita osaajia, niin harrastajissa kuin ammattilaisissakin.

Vakava pohdittava minusta on myös neuleen  kestävyys.  Sukkiin käytetään tolkuttoman kalliita ulkomaanlankoja, jotka eivät todellakaan tule kestämään sukkana oli kierrettä sitten paljon tai vähän. Minä teen juuri langan kestävyyttä testatakseni Shibui sock -langasta sukkia, nähtäväksi jää, miten ne kestävät. Yleensähän olen käyttänyt tätä ylellistä sukkalankaa sekoitelangan kumppanina kuvioneuleessa, enkä ole ollenkaan vakuuttunut sen kestävyydestä sinällään.

Sukkalangan paksuus (ja neuleen tiheys) myös askarruttaa. Lörpsyt torisukat ovat minulle melkein kuin jumalanpilkkaa. Samahan se minulle on, minkä paksuisia sukkia muut käyttävät, mutta monet ikätoverini ovat vierottuneet villasukista juuri siksi, että ne ovat vaatineet numeroa, kahta isommat monot/saappaat. Itsekin ihastuin villasukkiin vasta tajuttuani, että sukat voi tehdä 2,5 puikoilla tai ohuemmillakin, ohuemmasta langasta. Näitä ohuempia villasukkia voi käyttää ympäri vuoden, kaikissa kengissä. Unisukat tai sisäsukat ovat sitten tietysti eri asia, mutta kuka tarvitsee sata paria sisäsukkia? Mutta oikeasti minua ärsyttää, jos neulekirjan sukkaohjeet ovat kolmosen, jopa 3,5 puikoilla väsättyjä tumppuja. Yhdessä kirjassa näin jopa pitkät sukat, jotka oli tehty älyttömän paksusta langasta ja tönöttivät muodottomina laihankin mallin ripakintuissa. Karseat. (Teos oli varsinainen rimanalitus muutenkin, vieraileva Puikkoakateemikko selasi kirjaa kauhu katseessaan ja totesi, ettei neulontaharrastuksen määrän lisääntyminen välttämättä nosta sen laatua.)

Kulutusmuodit ovat asia, jota en edes yritä ymmärtää 😉 Jonkinlainen vauhtisokeushan asiaan liittyy, jos porukat säntäävät kilvan ostamaan kallista, ellei peräti ylihinnoiteltua, ja vaikeasti saatavaa lankaa ulkomailta (Wollmeise) vaikka kotimaassakin on tarjolla ihan kelpoja vaihtoehtoja (Handu, Villamokka, jne.).  En väitä, etteikö esimerkiksi Wollmeise olisi kaunista ja hyvälaatuista lankaa, mutta välillä ihan oikeasti tuntuu, ettei tuossa hinta-laatusuhde voi olla ihan kohdallaan. Missä tahansa harrastuksessa tietysti on tätä ”varustelukilpailua”, se ärsyttää minua myös vaikkapa purjehdusharrastuksessa. Porukat säntäävät ostamaan milloin mitäkin pysyäkseen trendin huipulla. Mutta juu, ostin minäkin (ulkomaisen) iPhonen vaikka (suomalainen)  nokialainen oli ihan kunnossa vielä 😉 Aina on varaa pohtia kulutustottumuksiaan. Sitä paitsi: olen ollut erittäin ilahtunut kotimaisten Kirjo-Pirkka ja Pirkka-lankojen väririkkaudesta ja kestävyydestä. Niitä tuskin kehrätään kotimaisesta villasta, mutta ainakin ne kehrätään ja  värjätään Suomessa.

6 Comments Lisää omasi

  1. morso sanoo:

    Joo, no jos väriohjausta kaipaat, niin monenlaisia mahdollisuuksia. On esimerkiksi näitä tyylikonsulentteja jotka etsii sulle henkilökohtaiset värit. Jos ei ole niin tarkkaan kyse tietylle henkilölle sopivimmista väreistä, vaan siitä miten värit vaikuttaa toisiinsa niin sitä kannattanee lähteä hakemaan vaikka kansalais/työväenopiston maalauskursseilta. Valitse sieltä sellaisia, jotka painottuu värioppiin.
    Itse olen sentapaisissa aika montakin kertaa istunut. Silti mun värisilmällä ei ikinä panna joulunpunaista ja fuksianpunaista samaan vaatekappaleeseen, mutta marimekon kylpytakeissa ne silti elää rintarinnan. 😉 Että valitettavasti makuasia sekin.
    Ja joku näyttää huolettoman rennolta kulkiessaan pitkät sukat makkaralla, ja minä näytän vaan epäsiistiltä samoissa vetimissä – että jotenkin se tyyylikin on aika vaikea juttu, mikä kellekin sopii.
    – Ai niin, värioppia löytyy nopeimmin ihan maalausta ja taidetta opettavissa kirjoissakin. kirjastosta varmaan löytyy ihan väriopin nimelläkin opuksia. Mutta ei nää helppoja juttuja ole. Jotenkin pitää vaan luottaa itseensä ja siihen mikä tuntuu omasta mielesetä hyvältä.

  2. Leena sanoo:

    Jaa ja aamen, Tiina! Olen niin samaa mieltä niiltä kohdin, kun on minulle väliä!

    Minulla on pari vanhaa kirjaa, joissa kosketetaan ”rumaa” ja ”kaunista”, niistäkin näkee, että aika ja oma maku muuttavat käsityksiä!

  3. Taina sanoo:

    Ei kun just niistä makuasioistahan on hyvä kiistellä (kunhan ei sotke niitä faktoihin). 😉

    Mulle taas kaikkein mieluisimmat sukat on just siihen pohkeen alapuolelle ulottuvat. Ja kyllä, kuljen onnellisena sukan varret rutussa. Jalkaterä ei saa mennä ruttuun ja sukan pitää olla niin istuva, että pysyy jalassa (kantapää kohdallaan).

  4. Puikkomaisteri sanoo:

    Aivan, makuasioita – niistä on paha kiistellä, kunhan esittelin omaa makuani 😉

    Minä olen citysukankuluttaja, kengät ovat kaupunkilaisen, maalla varmasti arvostaisin itsekin paksuja sukkia ja tukevia kenkiä, mutta täällä pärjää näillä lipposilla.

    Silti kaipaan tyyli/väri/ohjausta, olisi hauska jos näissä asioissa saisi jonkinlaista oppia.

  5. morso sanoo:

    Hmm.
    Mulle villasukka oli pitkään pelkästään kumisaappaassa tarpeellinen väline, jonka alle puettiin ohut puuvillasukka, koska se karkeana kutitti jalkaa. Nyt olen löytänyt ohuita lankoja, joita voi pitää jopa paljaalla iholla. Neulominen ohuilla puikoilla kestää, mutta mukavuus on omaa luokkaansa. Unisukille ei meikäläisen verenkierrolla ole mitään käyttöä normaalioloissa, joten langan pitää sitten kans kestää.
    Pätkävärjätyistä pitsisukista olen pitkälti samaa mieltä. Miksi vääntää pitsiä, jos se hukkuu kirjavuuteen.
    Värit muuten on aika vaikea juttu. Olen jossain törmänyt (langanlopuista?) raidallisiksi neulottuihin sukiin, joiden värejä en edes panisi samaan lankakoriin, saati samaan työhön. Muttta se on niin makuasia. Jonkun toisen mielestä ne voi olla ”sikamakeet”. Itse olen väreissä aika tarkka, Kirjoneuleeseen jos panen energiani, niin värit pitää sitten olla just (mun silmään). Vaan kun ei ole olemassa yhtä oikeaa, niin jokainen saa tehdä mitä tykkää. Pätkävärjätyistä harvoin kauheasti tykkään, raidat ja kuviot harvoin istuu kohdalleen sillain kun haluaisin. Jotkut raidottuu mukavasti ja niitä mielelläni käytän ajoittain, ei muuta kommervenkkia sitten enää perussukkaan kaipaakaan.
    Sukan pituus on monimutkainen juttu. meikäläisen paksuun pohkeeseen ei tehdä polvisukkaa, eikä puolipitkää. Löpöttäviä sukkia en voi sietää, mutta poikani kulkee ilosesti sukanterät milloin missäkin roikkuen, joten suotakoon se niille, jota ei siitä välitä. 😉
    Että ihmettelen minäkin joskus, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tehköön kukin sukkansa niin kuin ne haluaa pitää; makkaravartisina, karheina, pehmeinä, ohuina, paksuina, pitsillä tai ilman, kunhan käsityötaito pysyy yllä. 😉

  6. Venla sanoo:

    Pitkälti samoja asioita olen ihmetellyt minäkin. Eniten ihmetyttävät pitsisukat pätkävärjätystä tai itseraidoittuvasta langasta, vaikkakin joissain malleissa langan värivaihtelu sattuu mukavasti yhteen pitsikuvion kanssa. Tuntuu, että pitsikuvioon uhrattu vaivannäkö menee hukkaan, kun kuvio ei edes kunnolla erotu kaikkien värien keskeltä.

    Sukan paksuudesta sen sijaan olen jyrkästi eri mieltä. Tykkään 7 veljestä -paksuisista sukista niin sisä- kuin ulkokäytössäkin. Ohuemmat eivät tunnu yhtä mukavilta eivätkä lämmitä jalkaani riittävästi. Sen takia ostan kaikki ulkoilukäyttöön tulevat talvikengät numeroa isompina, enkä koe siitä olevan mitään vaivaa. Ohuille sukille minulla on käyttöä vain ”hienommissa” talvikengissä, joilla ei ole tarkoitus viettää pitkää aikaa pakkasessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s