Sivarin vaimo ja rantojen mies

Mielitty on haastanut meidän hyvälle asialle neulomaan tuntemattomille sivareille sukkia. Minä olenkin tähän saakka tehnyt noita sukkia tuolle kotisivarille, jonka tunnen jotenkin alustavasti, mutta kukapa miestä koskaan kunnolla tuntee?

Tästä tuleekin mieleen juttu lasteni isästä. Hänet kutsuttiin säännöllisesti muutaman vuoden välein kertausharjoituksiin. Minä vedin palkokasvin nenääni, kun kertausharjoituskutsu tuli nuorimman juuri synnyttyä, eikä lykkäystä myönnetty perhesyillä.

Keskimmäinen lapsemme oli silloin vasta 1,5-vuotias, joka paikkaan ehtivä pallero. Ilmoitin tylysti, että jos mies lähtee leikkimään sotaa viikoksi (vai kestivätkö ne pidempääkin?), hän lähtee sinne kahden lapsen ja matkasänkyjen kera. Minä en aio olla kolmen pienen lapsen kanssa 7/24 vain siksi, että Puolustusvoimat pyörittää jotain miespiiriä. Kerroin jollekin esikuntapäällikölle, että miehen ja lasten lähtöä tulevat todistamaan iltapäivälehdet valokuvaajineen.  Esikuntapäällikön asenne oli alentuva: ”Pikkurouva, onhan miesten jätettävä perheensä silloin kun maata pitää puolustaa!” Just joo. Perhesyyt eivät siis sotaanlähtöä estä. Totesin, että tietääkseni on rauhanaika. Harmi, että mieheltä meni pupu pöksyyn, ja hän kävi  palauttamassa sotilaspassinsa ja näin hyvä show menetettiin,  ja saatettiinhan sillä välttää myös lastensuojelulliset interventiot 😉

Niin tai näin, sivarit tarvitsevat villasukkia siinä missä varusmiehetkin. Kannatan lämpimästi sivarisukkakampanjaa, enkä mitenkään halua väheksyä sitä. Heitän kuitenkin uuden ajatuksen mietittäväksi. Pitäisi käynnistää kampanja  villavaatteiden keräämiseksi asunnottomille. Siinä nimittäin olisi oikea osoite, semminkin kun on luvattu tosi kylmää talvea, eikä näillä rantojen miehillä ja naisille taida olla läheisiä sukan, pipon tai kaulaliinan kutojia. Joukossa on nykyisin myös paljon ”avohoitoon” työnnettyjä. Erästäkin ei-alkoholisti-miespoloa katselin tänään lähikioskilla. Hänellä oli repaleiset ja liian ohuet vaatteet.  Olin ihan vähällä antaa hänelle neulotut sormikkaani, kun huiviakaan ei ollut mukana, mutta totesin, että paikalla on liikaa väkeä ja hän voisi kokea tilanteen nöyryyttävänä. Aionkin laittaa kassiini huovutetut lapaset ja kunnolliset villasukat hänelle sujautettavaksi jossain lähitulevaisuudessa.

One Comment Add yours

  1. Liza sanoo:

    Puhut asiaa! Nämä ihmiset ovat täysin unodettu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s