Mediamaisemaa neulojan sohvalta

Suomalaisessa neulesfäärissä kiehuu. Aiheesta. Suuren Käsityölehden uusimmassa numerossa on julkaistu ”vauvan kerralla neulotun nutun” ohje, jonka jokainen vähänkin asiaa harrastanut tunnistaa suoralta kädeltä Elisabeth Zimmermanin malliksi, joka mainitaan jopa Wikipediassa hänen kohdallaan. Selasin lehteä tuoreeltaan: ”WAU, Zimmermanin nutun ohje on julkaistu suomeksi!”

Lehti on tietysti vastuussa julkaisemistaan malleista. Ohjeen julkaisusta ei ole kuulemma tiedetty mitään Elisabeth Zimmermanin malleja valvovassa yhtiössä. Vaikka sittemmin selviäisikin, että mallille olisi lupa (jota me neulojayhteisössä emme juuri usko), on luottamus on kärsinyt. Kohtuullista olisi ollut, että asia olisi oikaistu sukkelasti lehden nettisivuilla, kun valveutuneet lukijat siitä heti huomauttivat. Mutta jos lehden yli 300.000 lukijasta jotakuinkin kymmenestuhannesosa suuttuu, se ei ilmeisesti hetkauta ketään Munkkivuoressa tai Sanomatalossa. (Suuren Käsityölehden levikki on noin 67.000.)

Eihän siinä ole laitaa, että toisen malli kopioidaan ilman, että edes kumarretaan alkuperäisen suunnittelijan suuntaan – saati, että kiistämätön tekijyys tunnustetaan ja asianmukaisesti korvataan. (Olen muuten itse etsinyt tuon kyseisen Baby Surprise -nutun ohjetta ennenkuin tiesin sen EZ-malliksi,  löytämättä sitä mistään maksutta. Edes venäläiset eivät ole julkaisseet sitä kopiona! Näyttääkin ikävästi siltä, että suomalaiset ovat pahimpia, kuten harrastajat ovat epäilleet.)

Kuten ehkä olette jo huomanneet, en puhu juridisesta tekijänoikeudesta. Neuleohjeella ei nimittäin ole oikeastaan lainkaan juridista tekijänoikeutta. Tästä on väännetty ennenkin, mutta niin nyt vain on. Keskimäärin. Jos teoskynnys ylittyy, ja se taas on melko epätodennäköistä (jo EZ on saattanut käyttää mallinsa pohjana kansanneuletta), asia on tietenkin eri juttu. TAI JOS malli on suojattu tavalla tai toisella. Pykälänikkari miettii myös, että tekijänoikeus siellä ja täällä eivät vastaa ihan toisiaan.

Asiassa onkin juridisesti tarkastellen varmasti monia jossia, muttia ja ehkiä. Juristi osaa vääntää. Jokainen täyspäinen ihminen silti tajuaa, että toisen mallin kopioiminen kaupallisessa mielessä on syvältä.

Mediaomistuksen keskittyessä on omistajien voitontahto ajanut lukijoiden toiveiden ohi. Kotimaiset käsityöjulkaisut (pois lukien  Taito) eivät juuri tilaa kotimaisilta suunnittelijoilta ohjeita, tai pitäisikö sanoa, etteivät ne maksa niistä käypää hintaa, vaan ottavat ”tasapuolisesti malleja eri lankavalmistajilta”. Koska nämä ohjeet ovat lankafirmojen markkinointimateriaalia, lehdet saavat ne ilmaiseksi, usein kuvineen päivineen. Turha siinä on toimituksia tai yksittäisiä toimittajia syyttää, he tekevät vain, mitä on pakko: repivät omasta selkänahastaan, supistavat kuluja ja pyrkivät entistä vähemmällä porukalla tekemään lehteä, joka kelpaisi sekä tilaajille että ilmoittajille.

Mitään lehteä ei pitäisi arvioida tietämättä sen taloudellisia kytköksiä ja sijaintia mediamonopolien kentässä. Sanoma Oy ei omista tietääkseni yhtään lankafirmaa, mutta tietenkin alan suurimmat yritykset ovat tärkeitä ilmoittajia ja nykyisin myös sisällön tuottajia. Enemmistö langanostajista ostaa niitä lankoja, joihin lehdissä on äidinkielisiä ohjeita. Suurilla yrityksillä on mahdollisuus teettää massoittain ohjeita, kuvauttaa ne upean myyviksi kuviksi ja jaella medialle maksutta. Esimerkiksi Rowanin upeat kuvat ohjeineen julkaistaan sellaisenaan. Lehdelle ei koidu mitään kuluja. Vastaavasti tietenkin suuri voi ostaa mainostilaa lehdestä. Lankakauppias Tuppukylässä muistaa vieläkin ne asiakkaat, jotka ostivat kustannuksista välittämättä ”kaikki ne 14 väriä!” Pienet suunnittelijat ja lanka-alan yrittäjät eivät kykene samaan, sillä vaikka ne kykenisivät luomaan kauniin mallin, harva kykenee antamaan myös upeat kuvat ilmaiseksi, saati toimimaan kansainvälisillä markkinoilla.

Mitä taas tulee siihen epäilyyn, että toimitukset eivät seuraisi alaa blogien ja vertaisyhteisöjen kautta, sanoisin, että uskokaa ihan totta, että eivät he seuraa. Toimittajat ovat nykyisin niin kovilla – usein myös keski-iältään enempi eläkettä odottavia – että heillä ei yksinkertaisesti ole aikaa siihen. Freelancerilla taas ei ole varaa ottaa edes puheeksi etiikkaa tai moraalia.

Toisaalta, tästähän pitäisi olla oikeastaan ilonen. Kun toimituksissa ryhdytään ihan oikeasti ammentamaan esimerkiksi Ravelryn kaikille avoimista anneista, tullaan tilanteeseen, jossa mitään vähänkään omaperäistä ei kannata julkaista blogissa, Raverlystä puhumattakaan. Sehän on täpötäysi aarreaitta sille, jolta on omat ideat vähissä ja mahdollisuus ansaita toisten ideoilla.

Siitä ei ole kauankaan, kun valokuvaajat ja muut freelancerit kisasivat puheena olevan yhtiön kanssa tekijänoikeudesta, koska työnantaja vaati kaikkia oikeuksia heiltä ostamiinsa materiaaleihin ilman eri korvausta.  Toisen työn riistäminen on keskeinen talouskasvun perusta tässä yhteiskuntajärjestelmässä ja poliittisessa ilmastossa. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, miten se sopii omaan arvomaailmaan vaikkapa ihan äänestyskopissa.

4 Comments Lisää omasi

  1. kaisa sanoo:

    Tuo mallisuojauskaan ei ole aukoton. Kun yhden silmukan muuttaa, se on taas eri malli. Näin mulle on jäänyt mieleen opintojen ajalta. Silloin puhuttiin näistä Kaislakertun ja Könösen kirjoneuleista, joita tuli peräkylien kotikutomoista. Neuleille tulisi olla ihan omanlainen suojaus, ja kun sitä ei ole, niin tällaisissa tilanteissa on hyvä, että on ihmisiä jotka älähtää.

  2. tikru sanoo:

    Totta tuokin näkökulma. itse katselee aika kapea-alaisesti näitä asioita, toki tiedostaa esmes musa-peli-leffa-teollisuuden tekijänoikeustaistot, mutta kun ne tuntuu tiedostavan niin moni muukin, käsityöläisten not.

    Ja perkele! Mun mielestä moraalikin voisi nostaa päätään niin teeteessä kuin skssa 🙂
    Nih. Perkele.

    hitsi. kiroilinpas 🙂

  3. Puikkomaisteri sanoo:

    Tässä ei minun mielestäni ole kyse yksittäisistä toimittajista tai ehkä ei edes toimituksesta – näin mennään: mihin laki ei nimenomaan takaa tekijänsuojaa sitä käytetään vapaasti olipa kyse kännyköistä, tv-ohjelmista, nettipeleistä tms.

    Siksi olisikin hyödyllisempää käyttää energiaa siihen suuntaan, että tekijänoikeutta määriteltäisiin tarkemmin – tai mallisuojaus olisi halvempaa – että käsityöläisetkin voisivat suojata mallinsa, kuin parkua näistä.

    OMA KOMMENTTI: mun tekisi mieli muokata tätä jotenkin niin, että ”hyödylliSEMPÄÄ” ei olisi niin painava, mutta juuri nyt mä en kykene. En siis tarkoita, että tämä keskustelu tästä nimenomaisesta tapauksesta olisi turhaa.

  4. tikru sanoo:

    Mä en pääse siitä mihinkään, että musta tää on sekä surullista että säälittävää.

    Ja on ne toimittajat kuinka tiukilla tahansa, niin kyllä sitä ammattitaitoa olisi syytä kehittää tiedonlisääämisen saralla substanssialueellaan, ihan jo tällaisten ”mokien” välttämiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s