Ompelua ja puikottelua

Terveiset täältä Italiasta! Muhulaiset tulivat jo ensimmäisellä viikolla valmiiksi ja Muhusta ostamani mustat sukat (kuva alempana) päätyivät ystävälleni Annalle tuliaisiksi. Ovat sopivaa kokoa hänelle. Panin puikoille Elinan Onnenlehti-huivin, ajattelin sitä lahjaksi naapurin rouvalle, mutta tein joitain virheitä ja nyt työ ei etene.

Sain täältä käsin, ihme ja kumma, tilattua Wollmeisea, siitä olen aikonut tehdä kuvattavaksi ohjetta varten Turkkilaissukat. Nyt odottelen postinkantajaa kieli pitkällä jokaisena arkipäivänä. Tietenkin toissapäivänä unohdin koettaa onneani kipeästi kaipaamani keltaisen (Limone, Kukuu) langan suhteen, koska ompelin yötä myöten uusia verhoja tänne ”mökille”. Kävin nimittäin ostamassa käytetyn pienen ompelukoneen ja verhokankaita ja -tarpeita kirpputorilta. Tulin siihen tulokseen, että olen katsellut riittävästi kaameita tekokuituisia verhoja, jotka täällä olivat valmiina. Ompelukone muuten maksoi saman verran kuin kakkoskoneeni huolto olisi maksanut, sillä on takuukin! Tekee hyvää tikkiä ja siinä on riittävät valinnat, mutta ei mitään ylimääräistä. Ainoa harmittava asia on paininjalan säätimen sijainti jalan vasemmalla puolella – siihen pitäisi ylettyä helposti myös vasemmalla kädellä, mutta ehkä tuohon tottuu. Ompelukone oli kuitenkin hyvä hankinta, sillä saamme ilmeisesti suomalaisen tuttavaperheen tähän naapureiksi. Rouva on taitava sisustaja, kaunis koti on esitelty telkkarissakin, joten uskoakseni hurja sisustaminen alkaa välittömästi kun matkalaukku on laskettu lattialle 😉 Tai no, sehän on tietysti jo käynnissä kotona Suomessa kynän ja paperin varassa.

Verhoista tulikin kivat yhdet tein vanhasta parivuoteen päällyslakanasta, jonka ostin kirpparilta. Olihan se kallis (25 €), mutta se on erittäin hyvää langasta. Luulin sen olevan puuvillaa, mutta se taitaa kuitenkin olla hienoa pellavaa. Kierrättäjän harmeja on tieysti se, että vanhat lakanat ovat aina keskeltä venyneitä mankeloinnin vuoksi, mutta ärräpäillä ja suurpiirteisyydellä selviää. Toisiin, keittiön oviverhoihin löysin kirpparilta 3 metriä ihanaa paitapellavaa, joka ei pimennä, laskeutuu kauniisti ja on väriltään enemän kuin sopivaa persikan sävyä (entiset olivat kamalat vihreät). Makuuhuoneeseen irtosi pakanloppu (6 m) hyvälaatuista flanellia, hillitty keltapohjainen raitakuosi, hinta ruhtinaalliset 13 €.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s