Onnellinen neuloja

Uskon, että muutkin neuleita suunnittelevat jakavat kanssani onnentunteen siitä, kun suunnittelutyö alkaa pitkän takkuamisen jälkeen mennä putkeen.

Teen yhtä lehteen lupaamaani mallia, jonka piti olla ”piece of cake”, sen kun neuloisin sukkaan toisen parin ja kirjoittaisin samalla ohjeen ylös. Mitä pidempään sitä paritonta sukkaa katselin, sen tyytymättömämpi olin siihen. Idea on hyvä, mutta toteutus ei ollut paras mahdollinen ja malliakin pitäisi yksinkertaistaa. Kyllähän sekin sukka kuvassa näytti tosi hyvältä, mutta hei – ihan oikeasti – neuleen pitäisi näyttää myös luonnossa hyvältä. Neulekirjat ovat pullollaan malleja, jotka ovat hienoja huolellisesti rakennetuissa valokuvissa, joissa ongelmat kivasti sivuutetaan kuvakulmilla, valaistuksella ja rekvisiitalla, että neule saadaan näyttämään paremmalta kuin se onkaan.

Törmäsin sitten eräässä sukkakirjassa rakenneratkaisuun, joka natsasi heti ongelmani kanssa. Yhdessä yksityiskohdassa sain vähän apua Mariltakin. Neuloin toisen prototyypin. Periaatteessa kyllä, mutta ei sittenkään ihan.

Lanka oli pakko vaihtaa, samalla valmistajalla on kahdessa laadussa täsmälleen oikeat värit, mutta langoista toinen oli liian ohut ja toinen liian paksu. Vaikka tahtomaani vahvuutta on monellakin eri lankamerkillä, oikeita värejä ei juuri kellään. Ja silläkin, jonka värikartasta löytyisi oikeat värit, juuri ne olivat lopussa. Päädyin yhdistämään kahden eri firman hieman erilaatuisia lankoja päästäkseni toivomaani lopputulokseen. Samalla piti tietenkin muuttaa silmukkaluvut vastaamaan lankaa ja piirtää myös kuviot uusiksi. Malli yksinkertaistui niin paljon, että kun karsin siitä vielä turhat pois, se on jo japanilashenkinen. Mutta se on sitten seuraava projekti! Ja sitten: onni ja autuus, malli alkoi näyttää siltä, mikä se on mielikuvissani ollut koko ajan, lankojen paksuudet, värit, silmukkaluvut – kaikki täsmäävät!

Näitä asioita varmaan voisi opiskellakin, miksei avoimessa yliopistossa tai työväenopistoissa järjestetä erillisiä neulesuunnittelun kursseja?  Käsityötieteen perusopinnot tuntuvat vähän raskaalta paketilta tähän tarpeeseen. Käspaikassa on tähänkin ongelmaan tietysti ensiapua ja Marjutilla on hyvä lista, joka on laadittu enemmänkin teknisistä lähtökohdista kuin visuaalisen suunnittelun tarpeista.  Minä kaipaisin kurssia, jossa opiskellaan sitä prosessia, jossa neulemalli suunnitellaan, tehdään ja tuotetaan julkaistavaksi. Visuaalista suunnittelua väri- tyyli- ja rakenneoppeineen, mitoitusta, mallinkirjoitusta…. Vai tarvitaanko siihen sittenkin pari vuotta alan oppilaitoksessa?

Ja kuitenkin, tässä piilee yksi suunnittelun suurista iloista: mitkään vaikeudet eivät ylitä sitä suurta iloa, jos edes joskus onnistuu!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s