Kirpeät aamut

Aamut alkavat olla sellaisia, jollaisina lapsena huviteltiin astumalla lätäköihin yöllä ilmestyneet jäät rikki. Muistan muuten vielä elävästi niissä puuhissa käytetyt uudet violetit mokkasiinit –  jalassa on nytkin violetit Campersit.

Asiaan. Yritin kaivaa esiin käsineitä, kaulahuiveja ja pipoja. En muista, olenko jossain älykkyyskohtauksessa siirtänyt kellariin talvivaatteita enemmänkin, mutta en löydä mistään käsineitä tai huiveja! Toisaalta minulla on paha tapa jakaa niitä edelleen, joten on ihan mahdollista, että minulla ei yksinkertaisesti ole käsineitä tai pipoja enää! Käsittämätöntä, neulonhan koko ajan jotain.

Mutta onhan siinä oiva syy ryhtyä tekemään itselleen kivoja asusteita. Nämä olen antanut miniälle, siispä voisin tehdä itselleni uudet, heti kun tehtaalta tulee Kirjavan kerän kauppaan  uusia värejä lämmintä kashmir-villaa, Vip-lankaa. Sen neulominen on yhtä juhlaa, se on niin ihanan pehmeää. Kaveriksi voisi neuloa Calystegia-kaulurin. Nämä sopisivat työhuoneen itätuulten  viimaa ja vetoa torjumaan. Leethalilla oli myös kivoja kauluri-ideoita,  minusta kaulurin pitää kuitenkin peittää kunnolla eikä vain koristaa.

Tilasin kauppaan myös Camel Hairia ja Super Alpacaa, ihanaa silkki-kashmir-merinosekoitetta eli Feeling-lankaa ja Filfer-sukkalankoja. Kauppa aukeaa toivottavasti ennenkuin lähden Italiaan, uusi kuorma lankoja on tulossa ja olen uudistanut kaupan, sinne tulee myös korttimaksut. Osoite pysyy entisenä. Kaikki on valmista, odottelen vain niitä lankoja.

Uuden mainiosta pikkupaljetein koristetusta langasta neulomani baretin vei sisko tai tarkemmin sanoen, vaihdoin sillä itselleni sieniä, kun en ehtinyt kiireiltäni sienimetsään. Olen nyt tehnyt niitä baretteja kolme, ensimmäinen miellytti tytärtä, toinen ystävän tytärtä ja kolmanteen ihastui sisko. Minulla on vielä langat yhteen… sitä en sitten anna kenellekään!

Tarvitsen myös iPhone-käsineet ja kunnollisen kaulaliinan, eikä mitään pitsihärpäkettä, johon korvakorut jäävät kiinni. Odottelen, että saisin ostettua käytetyn ja vanhanaikaisen neulekoneen, jolla voisin surauttaa vielä ihanan villaponchon itselleni (ja tyttärelle, koska muuten se vie omani). Ponchoa varten minulla on kivaa farkunsinistä villalankaa. Tosin tarvitsisin kirjonelekoneen… hmm… toteuttaakseni erään ideani. Onkohan missään sellaisia paikkoja, joihin saisi mennä  neulekonetta käyttämään? Rukkejakin  vuokrataan.

One Comment Add yours

  1. Lea P. sanoo:

    Hienoja päivityksiä tuli luettua useampia ja allekirjoitan nuo maininnat suunnittelun ja toteutuksen tuloksista. Langat kaapissa odottaa puikoille pääsyä mutta se aika vasta rajallista onkin, mielessä tarpeellinen kiva neule mutta entisiä projekteja kesken. Tämä taitaa olla tavallista ihan jokaisen käsillään jotain tekevän kohdalla. Minulla neulomisen lisäksi tilkkutyöt ym. ompelu kera muiden askarteluiden.
    Ne parittomat sukat ottaisin rohkeasti käyttöön, luultavasti olet mallit tehnyt omaan jalkaasi sopiviksi. Minusta ainakin olisi hauskaa kulkea eriparisukissa!
    Terv. Lea P.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s