Neulojien Steve Jobs

Debbie Stoller: Stich’n Bitch: Sankarineulojan käsikirja. Suomentanut Kaija Koirikivi. Nemo 2011.

Myin pois saamani Debbie Stollerin Stich’n Bitch -kirjan, suurin syy siihen oli tietenkin se, ettei sillä ollut minulle juuri annettavaa. Se oli suunnattu neulontaharrastusta aloitteleville eivätkä sen ohjeet puhutelleet haasteellisempia vaiheita hamuavia.

Debbie Stoller.

Kirja osoitettiin kuitenkin tärkeäksi ja tarpeelliseksi paljon isommin kuin yksikään kirjan arvostelu olisi voinut tehdä. Kustantajan mukaan kirja aiheutti neulontaharrastuksen mannertenlaajuisen renesanssin – tai pitäisikö sanoa, että neulominen nousi ennen näkemättömään suosioon, sillä on vaikea kuvitella, että missään historiansa vaiheessa neulontaa olisi harrastettu niin laajalti kuin nykypäivänä. En kykene tarkastamaan, mistä liike alkoi ja mikä oli Stollerin panos, mutta Stollerin perustama S&B on kuitenkin faktisesti ja ajallisesti osa syystä tai toisesta syntynyttä valtavaa neulontabuumia.

Kun Stoller halusi neuloa, hän otti mukaan muutkin, kirjoitti kohta kirjan ilmeiseen tarpeeseen ja nyt, kun hän on edennyt taidoissaan, hän kirjoitti uuden kirjan – jälleen ilmeiseen tarpeeseen. Siinä ohessa on syntynyt  tuhansia nettikauppoja, neulojayhteisöjä, blogeja: uusia työpaikkoja, elämänlaatua ja paljon muuta hyvää. Jos Stoller on käynnistänyt toimillaan neulontabuumin, hän on neulojien Steve Jobs vaikka tätähän ei tietenkään missään ylistetä, kuten jotain omenanpoimijaa… Voisikohan joku muuten laskea jostain, paljonko käsityöharrastuksen uusi tuleminen, ”vain-neulominen”, merkitsee kansantalouksille?

Debbie Stoller on kirjojen kannessa esiintyvä newyorkilaisblondi, joka edustaa mainiosti feminististä kädentaitoilua: me teemme sen itse itsellemme, emmekä häpeä naisten (arki)taidetta. Sellaisiakin feministisiä liikkeitä nimittäin on, jotka pitävät naisten käsitöitä vain yhtenä sorron muotona. Stoller on feministi myös työnsä puolesta, hän on Bust-lehden päätoimittaja. Feministisille liikkeille, määritelläänpä ne miten hyvänsä, onkin ominaista, että kaikki saavat tulla mukaan ja usein ne alkavat juuri siitä, että muutama ihminen haluaa itse tehdä jotain.

Sankarineulojan käsikirja on hyvä teos neulojalle, joka haluaa oppia uutta ja muiden mallien toteuttamisen lisäksi hän haluaa nyt tai tulevaisuudessa luoda myös omia malleja. Sitä on kiva lukea myös ihan siltään. Se on Stollerin mukaan syntynyt hänen omista kehittymistarpeistaan ja siihen on koottu eri lähteistä saadut parhaat tekniikkaohjeet. Kirjassa selvitetään erittäin sujuvalla kielellä ja tarpeellisin piirroskuvin monia tekniikoita, jotka ovat jääneet kokeneeltakin harrastajalta kokeilematta, koska ohjeistus on ollut epäselvä tai vieraskielinen. Edes kirjan pyrkimys nuorekkaaseen ilmaisuun ei haittaa ainakaan minua, vaikka aina on joku nillittäjä, joka ei tykkää esimerkiksi siitä, että pompuloita koskeva kirjoitus on otsikoitu ”Tunne nyppysi!” ja pompuloilla koristetussa shaalissa tekijä näkee kirkkoveneen. Itse neuleohjeissa on nähdäkseni huomioitu, että lukijakunta on nyt hieman vanhempaa kuin ensimmäisen kirjan ilmestymisen aikoihin.

Vaikka kieli on värikästä, asiat kuitenkin selitetään hyvin ja käännös on hyvin tehty. Suomentaja näyttää todella tietävän, mitä tekee, sillä en ole löytänyt vielä yhtään kohtaa, jossa käännös olisi epäonnistunut ja eräät hankalat termit ja lyhenteet on käännetty järkevästi suomeksi. Panen siis Kaija Koirikiven nimen muistiin, hänen käsityökirjojen käännöksiinsä voi nähtävästi luottaa!

Varsinainen opasosa on vajaa puolet kirjasta (164 sivua/361 s.). Laajuudesta puheenollen on hyvä huomata, että kirjan taitto on kaksipalstainen eikä sen opasosissa ole juurikaan valokuvia. Tekstiä siis on runsaasti.

Ensimmäisessä osassa käydään riittävän huolellisesti läpi kirjoneuleet, pintaneuleet, pitsineuleet, helmipinnan neulominen ja muita kirjailuja sekä erilaisia luomis- ja päättelytapoja, lisäykset kavennukset nauhat ja napinlävet jne. Luomistavoissa esimerkiksi selitetään, mihin mitäkin tekniikkaa kannattaa käyttää. En tunne itse kaikkia luomistapoja ja huomasin, että muutama tuntemani tapa puuttuu, mutta toisaalta esitetyt tavat näyttivät kattavan kaikki tarpeet ja olevan ehkä fiksumpiakin kuin ne pari puuttuvaa. Näissä tekniikkaohjeissa huomaa yleensäkin, että selvästikin niihin on kerätty parhaita käytäntöjä ja jätetty turhan hankalia pois. Minäkin aion vaihtaa tekeillä olevan puseron helmasta ohjeen mukaisen luomisreunan pois ja tehdä Stollerin ohjein…

Kirjan toinen osa keskittyy omien mallien toteuttamiseen ja se on nähdäkseni ensimmäinen selkeä ja suomenkielinen opas tähän aiheeseen. Suunnittelun keskiössä on villapusero (tai -takki), mutta villahousujen suunnittelulle ehkä ei olekaan samanlaista tilausta ilmasto-olojen ollessa mitä on. Kirjassa on muutenkin onnistuttu keskittymään olennaiseen. Jos haluaa suunnitella neulotun yläosan, se ei varmasti ole kiinni kirjan ohjeiden riittämättömyydestä. Jos vertaan tätä opasosaa vaikkapa Shirley Padenin kirjaan (Knitwear Design Workshop: A Comprehensive Guide to Handknits) veikkaisin Stollerin ohjeilla sen mallin lopulta syntyvän, koska tästä on karsittu niin sanotusti löysät pois. Padenin kirja on turhankin perinpohjainen (joskin toivoisin sen kääntämistä suomeksi! Vinks, Nemo, vinks! Se kun kelpaisi alan oppikirjaksikin).

Kahden ensimmäisen osan jälkeen on jo pakko todeta, että kirja on hyvä ja se kannattaa hankkia ihan omaksi. Piste.

Kirjan kolmannessa osassa on neuleohjeet. 41 neuleohjeen suunnittelijoina on nimekkäitä ja tuntemattomia suunnitteliijoita, mukaan on päässyt meille tuttu Vilma Vuorikin (onkohan kansallisissa painoksissa eroa?). Niistä löytyy varmasti jokaiselle joku mieleinen tai vinkki toiseen neuleeseen, neulemallit ovat ihan kivoja, muttei herättänyt minkäänlaisia ”ton mä haluan heti” -säpinöitä. Toisaalta ohjeista useimmat ovat sellaisia, että niitä voi käyttää oman luovuuden pohjana. Aiemmassa kirjassa ei amerikkalaiseen tapaan kuulemma ollut kaavioita, nyt nekin löytyvät.

Hakemisto tässä kirjassa on. Sen laatimiseen olisi kannattanut uhrata hieman enemmän aikaa, sillä esimerkiksi vaikka hakemistossa on ”silmukoiden luominen” olisi pelkkä ”luominen” myös hyvä avainsana. Vastaavia puutteita löytyy tietenkin aina hakemistoista, mutta kirja palvelisi paremmin hakuteoksena, jos hakemisto olisi tarkempi. ”Kolmella puikolla päättely” löytyy ”Hartiat”-hakusanan alta muttei k-kirjaimen kohdalta.

Vielä yksi asia, josta pidin. Kirjassa on neulemallien suunnittelijat esitelleet itsensä lyhyesti. Oli todella hauskaa käydä läpi heidän blogejaan.

Kirjasta toisaalla

Sadelma

Minnin mieli

Knitting to Stay Sane (Hauska löytö, hänellä lähes sama arvio kuin minulla, samoista lähtökohdistakin näköjään!)

Muita linkkejä

Stich’n Bitch –sivusto

2 Comments Lisää omasi

  1. Annatalvikki sanoo:

    Haa, olet niin oikeassa. Itsekin innostui Stollerin kahdesta ekasta kirjasta niin, että nämä seuraavat 6-7 vuotta on menneet hirveässä neule- ja virkkuuinnostuksessa (edellisestä kerrasta oli varmaan 15 vuotta aikaa). Eihän kirjaan enää tule palattua kuin harvoin tarkistamaan jotain tekniikaa, mutta Stoller on ehdottomasti uraauurtava sarallaan. Pitää näköjään tsekata tuo uusin ainakin kirjastosta, koska tykkään tyylistä.

  2. Kissu sanoo:

    Kattava ja asiallinen arvio, kiitos tästä. Odottelen mielenkiinnolla uusia kirja-arvioitasi ja ainakin tähän mennessä lupaamasi parempi palvelu on ollut loistavaa. Pitää hankkia tuo suomennos ihan vaan senkin takia että sarjan eka opus Neulojan käsikirjat vuodelta 2005 oli mun eka neulekirja. Nyt niitä on jo muutama metri kirjahyllyssä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s