Poliisi pukin pehmeitä paketteja ratsaamassa?

Ihmettelin toissapäivänä, monen muun lailla, Ylen Satakunnan aluetoimituksen tekemää uutista ”Käsityön antaminen lahjaksi voi olla rikos”. Siinä taisi mennä puurot ja vellit sekaisin ja tuntuu, ettei jutussa haastatellulla asiantuntijallakaan ollut oikein käsitystä käsityön suunnittelutyöstä ammattina. Toimittajaltahan ei nykyään näytetä juuri odotettavan, että hän paneutuu asiaan kunnolla, kunhan jutusta tulee ”myyvä” olipa kyse sitten yleisradiokanavasta tai muusta.

Jutun pääväitehän oli, että jos esim. käsityölehdessä julkaistun mallisuojatun mallin ohjeen mukaan tekee lahjaksi joululahjan, saattaa syyllistyä rikokseen. Itselle saa kuulemma mallisuojatun mallin tehdä julkaistun ohjeen mukaan, mutta toiselle ei. Asiasta syntyi melkoinen poru kommenteissa, poliisi toivotettiin tervetulleeksi ratsaamaan pukinkonttia! Vain harva näytti ymmärtävän, että jutussa oli perustavaa laatua oleva virhe, puhe olisi varmaankin pitänyt olla tekijänoikeudesta eikä mallisuojasta. Minä en, luojankiitos, ole juristi, joten jatkossa esittelen tietenkin vain omia käsityksiäni.

MALLISUOJA?!? Käsityölehdissä en muista esitellyn mallisuojattujen neuleiden tai muiden vaatteiden ohjeita. Mallisuojaa on paitsi vaikea saada tavanomaiselle neulemallille, se myös maksaisi melko paljon. Miksi ihmeessä mikään käsityölehti ylipäätään edes julkaisisi mallisuojattuja ohjeita? Korjatkaa, jos olen väärässä. Siksi toisekseen mallisuojakaan ei anna yksinoikeutta mallin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön Patentti- ja rekisterihallituksen sivujen mukaan.

Mallisuojan voi hakea mallilleen määräajaksi. Se on maksullinen ja pätee koko EU:n alueella, uusiminenkin maksaa. Ani harvoilla käsityötuotteilla on mallisuoja, eikä sitä välttämättä edes saa vaikkapa neulotulle sukalle, ellei siinä ole jotain todella poikkeavan, ainutlaatuisen omaperäistä. Vaikea kuvitellakaan, mitä se olisi.

Jos jutun tekijällä oli tarkoitus puhua tekijänoikeudesta, siinäkin pitäisi ensin pohtia, kykeneekö mallilla ylittämään teoskynnyksen, joka on tekijänoikeuden peruspilari. Ellei teoskynnys ylity, ei ole tekijänoikeuslain tarjoamaa suojaakaan. Toisekseen, vaikka olettaisimme, että esimerkiksi jollakin neulemallilla on tekijänsuoja, nyrkkisääntönä kuulemma alan oppilaitoksissa kerrotaan, että malli on jo toinen malli, jos yksikin silmukka on tehty eri tavoin kuin esikuvassaan.

Ellei ole mallisuojaa eikä tekijänoikeuskaan suojaa tuotetta, voi olla vaikea estää neulemallien kaupallistakaan käyttöä. Perusongelma tekijänsuojassa on se, että lähes kaikki mallien neulerakenteet ja mallit toistavat jo ennestään tunnettuja malleja, jotka ovat muuttuneet kollektiiviseksi omaisuudeksi. Kulttuuripääomaksi, jos niin halutaan sanoa. Sitä ei voi kukaan omistaa. Minusta, kuten varmasti useimmista muistakin neuleharrastajista, mallien suunnittelijoilla pitäisi olla oikeus omiin malleihinsa ja keinot estää niiden luvaton kaupallinen käyttö. Tällä hetkellä käsityö jää pitkälti ja harmittavasti suojan ulkopuolelle.

Neuleohjeella sinänsä on tekijänsuoja samaan tapaan kuin kirjoittamallani jutulla. Itse ohjetta ei saa myydä, jaella tai julkaista ilman tekijän lupaa, eikä tätä tarvitse erikseen mainita ohjeessa. Jos neuleohje on julkaistu kirjassa, saattaa kirjan taittajallakin olla tekijänoikeus itse sivun layoutiin, valokuvaajalla on tekijänoikeus kuvaansa jne. Tässä tarkoitetaan siis aivan yksi yhteen julkaistun toisen neuleohjeen käyttöä. Ohjekin on eri ohje heti, jos siinä on ylipäätään jotain poikkeavaa. Neuleohjeissa on minusta nykyisin kiva tapa ilmoittaa, kenen alkuperäisen ohjeen perusteella uusi malli on suunniteltu ja kaamea poru siitä nouseekin ellei näin tehdä. Kuten esimerkiksi eräs käsityölehti sai kokea, julkaistessaan Elizabeth Zimmermannin vauvannutun ohjeen ilman viittausta alkuperäiseen suunnittelijaan.

Keskustelussa on hyvä erottaa yksityinen ja kaupallinen käyttö. Tämä  tuntuu olevan heikosti tunnettu kuluttajan oikeus: ohjeiden kopioiminen yksityiseen käyttöön on sallittu. Julkaistusta (lehdessä, netissä, tms.) ohjeesta saakin  ihan normaalin tavan mukaan ottaa kopion siskolle tai äidille, naapurillekin, sitä koskee ihan samat säännöt kuin cd-levyn kopioimista: kaupallinen käyttö on kielletty, yksityinen käyttö kattaa myös ne siskon ja naapurin kopiot. Sisko ja naapuri ei tietenkään saa kopioida ohjetta edelleen. Nettineulojat ovat tosin edustaneet tässä jyrkempää kantaa  kuin viranomainen. Hyvä, että he ovat solidaarisia suunnittelijoille tässä asiassa, mutta rikolliseksi ei kannata ketään ryhtyä leimaamaan sen perusteella, että hän on harrastanut yksityistä kopioimista, sillä sellainen syytös olisi isompi rikos kuin vaikkapa ohjeen luvaton kaupallinen käyttö (riippuu tietysti siitä, onko siitä tullut tuloja).

Aina silloin tällöin myyjäispöydiltä löytyy aivan tunnistettavia malleja, joiden suunnittelijoilta tuskin on kysytty lupaa käyttää ao. mallia kaupallisiin tarkoituksiin. Monet eivät edes ymmärrä tekevänsä minkäänlaista haittaa jonkun elinkeinolle myydessään vaikkapa toisen suunnittelemia sukkia myyjäisissä jne. Mummojen sukkamyynnillä tuskin on kuitenkaan minkäänlaista rahallista arvoa mallin tekijänkään kannalta. Sen sijaan sillä on merkitystä meidän kaikkien kannalta, jos mummot ja muut myyvät niitä sukkia maksamatta veroja tuloistaan.

Soisin (edelleen), että esimerkiksi neulojien nettiyhteisöt ottaisivat – puolustaessaan hyvinkin terhakkaasti neulemallin suunnittelijan oikeuksia – asiakseen vastustaa myös pimeää työtä, jota alalla tehdään puolijulkisesti myymällä ”harmaita” tuotteita esim. Etsyssä, blogeissa ja nettiyhteisöissä. Meillähän on aina myös niitä, jotka tekevät pimeää työtä myydessään käsityötuotteita maksamatta arvonlisäveroja tai ilmoittamatta myyntituloja veroilmoituksessa tuloikseen. Monesti nämä henkilöt ovat pienituloisia työttömiä, eläkeläisiä tai mielenterveyskuntoutujia, eikä heidän vähäinen veronkiertonsa ole mitään harmaan talouden kokonaisvolyymiin verrattuna. Sitä voi siis ymmärtää, vaikkei sitä pidäkään hyväksyä, sillä heidän läsnäolonsa markkinoilla syö myös asialliseti veronsa maksavien yrittäjien leipää.

Konkrettisesti harmaata taloutta käsityöharrastajien nettifoorumeilla voisi vastustaa vaatimalla esim. lankojen myyjien (siis niiltä, jotka eivät myy omassa käytössä olleita lankoja, joista on jo kertaalleen maksettu vero ja jotka kuuluvat normaaliin kotitalousirtaimistoon, jota saa myydä verotta vaikka kirpparilla) kertovan oman, todellisen nimensä ja yhteystietonsa tai y-tunnuksen. Se takaisi myös kuluttajalle turvaa. Kuluttajahan tässä tietysti keskiössä on muutenkin: hänen ei pitäisi ostaa tuotteita nimimerkillä esiintyvältä myyjältä, joka ei ilmoita esimerkiksi sitä, sisältääkö tuotteen hinta arvonlisäveroa ja anna tuotteesta käypää kuittia.

Tässä on siis valistuksen paikka, olen jo lukuisia kertoja viitannut siihen tietämättömyyteen, joka näissä asioissa vallitsee. Siitähän on tuo alkuperäisen Ylen jutunkin sekamelska osoituksena. Jossain keskustelussa törmäsin sellaiseenkin väärään käsitykseen, ettei esimerkiksi itse värjättyjen lankojen myynnistä saatua tuloa ei tarvitsisi ilmoittaa verottajalle ellei arvonlisäverovelvollisuuden myyntiraja (tai miksi sitä nyt juristit sanovatkaan) täyty. Sellaista (ansio)tuloa ei ole olemassakaan, mitä ei pitäisi verottajalle ilmoittaa. Eri asia, miten sitä verotetaan.

Ylilyöntejä on kumpaankin suuntaan, toisaalla oletetaan tekijänoikeuden kieltävän esimerkiksi neuleohjeen yksityisen kopioinnin jopa kirjaston kirjasta, toisaalla taas samatkin henkilöt tuntuvat suhtautuvan melko ”joustavasti” siihen, mitä verottajalle pitäisi omista tuloistaan ilmoittaa. Erityisesti minua on hämmästyttänyt näissä keskusteluissa se, että verojen hoitamista pidetään ”yksityisasiana”. Hei, haloo, se, jos mikä, on varsin julkinen ja yhteisissä intresseissä oleva asia!  Kukaan ei ole peräänkuuluttanut yksittäisten henkilöiden kontrollia ja viranomaiselle kuuluvaa valvontaa suoritettavaksi käsityöharrastajien nettiyhteisöissä, vaan kyse on periaatteista, toimintaohjeista ja julkilausutuista kannoista. Joiden toivoisin siis olevan vahvasti ja epäröimättä pimeän talouden vastaisia.

Mutta perästä kuuluu… aiheesta on kehitteillä pieni iloinen yllätysprojekti 😉

6 Comments Lisää omasi

  1. Puikkomaisteri sanoo:

    Ritvalle:

    Aivan, mutta se, että arvonlisäverovelvollisuuden alaraja on 8 500 € ei tarkoita sitä, etteikö vähäisestä liiketoiminnasta pitäisi maksaa veroa! Ellei pääse arvonlisäverovelvolliseksi, on maksettava tuloistaan tuloveroa.

    Verovelvollisen pitää siis selvittää liiketoimintansa tulot ja menot ja maksettava erotuksesta veroa normaalin tuloverotuksensa yhteydessä. Ei se sen vaikeampaa ole.

  2. ritva korpi sanoo:

    Vähäinen liiketoiminta on jätetty arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Vähäisen toiminnan raja on 8 500 euron vuosittainen liikevaihto.

  3. Rosa sanoo:

    Täällä väitetään että myös käsityöohjekopioita saisi laillisesti jopa myydä eteenpäin http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/11/kasitoiden-mallisuojat-ja-tekijanoikeudet/

  4. Pitsisukka sanoo:

    Olipa hyvä kirjoitus!

  5. Leena sanoo:

    Luin oikein ajatuksella pitkän juttusi. Mukavasti otat kantaa tuohon tekijänoikeuteen, mikä minusta on saanut yllättävän koomisia kannanottoja nettineulojapiireissä ja sitten vedät tuon verotuksen ja pimeän työn tekemisen rinnalle. Hyvä kirjoitus. Minä jään odottamaan tuota yllätysprojektia.

  6. siina*k sanoo:

    Kiitos tästä postauksesta! Selvensi asiaa todella paljon 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s