Jaan, kierrätän, annan anteeksi ja pidän hauskaa

Kuluttaja voi monin eri tavoin tukea valinnoillaan kestävää kehitystä. Kestävän kehitys on toimintaa, jonka tarkoituksena on turvata tuleville sukupolville hyvän elämän mahdollisuudet. Siksi sanapari voi pitää sisällään monenlaisia toimintatapoja. Tässä on kestävän kehityksen mukaisia toimintatapoja, ainakin pohdittavaksi, mutta mieluummin tietysti toteutettavaksi. Lista ei tietenkään ole kattava, kommenteissa voi lisäillä vinkkejä. Vaikka välillä tuntuu siltä, että pelkkä hengittäminenkin on epäekologista, pienistä teoista kasaantuu kuitenkin parempi maailma jätettäväksi lapsille ja lapsenlapsille. Ainakin, jos me nyt muutamme toimintatapojamme edes vähäisessä määrin, on siemen edes keskusteluille ja jälkeläisten pysyvämmälle muutokselle kylvetty.

Neulominen on hidasta elämää ja periaatteessa jo siksi se sen pitäisi parantaa maailmaa.

Villakaan ei aina ole ihan pohjaan asti ekologista ja eettistä.

Lammas luovuttaa villansa. Kuva Marlon Paul Bruin.

Ostan lähi- ja luomulankoja tai ainakin kestäviä klassikkolankoja. Luonnonmukainen ja orgaaninen eivät ole sama asia: luomulangassa pitää olla 95 % luonnonmukaisesti kasvatetun eläimen tai kasvin kuituja, orgaaniseen riittää 75 %. Joskus on viisaampaa valita kestävä klassikkolanka kuin esimerkiksi heikosti kestävä luomu- tai lähilanka. Katso kuitenkin alla huomiot vaatteen ajattomuudesta! Uuden mustan ekolankatesti on mielenkiintoista luettavaa.  Muuntokuidut  eivät välttämättä ole ekologisia, koska ne prosessoidaan kuten synteettiset kuidut, vaikka lähtökohtana olisikin maito tms. Bambukuitua sen sijaan kannattaa suosia.

Ostan tekokuitua ainoastaan sukkalangan vahvikkeena. Sinne se sopii ja siellä sitä tarvitaan, mutta ani harvoin muualla. Keinokuidun valmistaminen, hävittäminen ja pesutiheys lisää ympäristökuormitusta.

Valitsen ajattomia malleja. Vaatteen pitkä käyttöikä on ekologisesti kestävämpi krieeri kuin kuitujen luonnonmukaisuus, koska ympäristökuormitus on luomusta huolimatta raskaampi, jos vaate heitetään roskiin melko pian tekemisen jälkeen. Ajaton malli on klassinen malli, joka ei poistu koskaan muodista. Käytä myös ajattomia värejä ja vältä muotivärejä (elleivät ne sovi erityisen hyvin vaatteen käyttäjälle).

Koska villaa ei tarvitse pestä kovin usein tai ei ollenkaan, sen ympäristökuormitus on pieni. Suuri osa vaatteiden ympäristökuorimuksesta aiheutuu pesemisestä. Hoidan (villa)vaatteitani huolellisesti. Näin pidennän vaatteen ikää enkä kuormita pesuilla ympäristöä.

Ostan lankani kotimaasta. Ulkomaisen nettikaupan hinta voi olla houkutteleva, mutta mieti ympäristökuoritusta, joka aiheutuu siitä, että yksittäiset kuluttajat tilaavat lentorahditse lähetettäviä lankoja vyyhti kerrallaan. Lapsesi ja lastenlapsesi maksavat lankasäästöjen hinnan. Parasta olisi tietenkin käyttää polkupyörä- tai kävelymatkan päässä kasvanutta luomulankaa. Koska kuitenkin haluan muitakin ihanuuksia, ostan ne mieluummin kotimaisesta myymälästä. Koska kotimaisia lankoja ei enää juuri ole, ostan mieluiten eurooppalaisia lankoja, joiden valmistamisessa noudatetaan ympäristövaatimuksia, ei käytetä lapsityövoimaa tai riistetä työntekijöitä ylettömästi.

Kierrätän lankani ja käytän kierrätettyä. Myy langat, jotka eivät ole puhutelleet, ja pura kesken jääneet neuleesi uuteen yritykseen. Pura myös pieneksi käyneet tai käyttämättömiksi jääneet neuleesi ja parsi rikkinäiset neulevaatteesi. Älä varastoi lankaa vaan käytä se. Tai pane kiertoon. Varastoitu lanka kuluttaa energiaa (lämpö, tila) Hae ensin haluamaasi lankaa muilta (toisen käden lankakauppa, kirpputorit verkossa ja muualla ravelry, jne.). Älä odota saavasi kerran kaupasta ulos kannetusta langasta ostohintaa, kaupasta kertaalleen ulos kannettu tavara on käytettyä vaikkei sitä sananmukaisesti olisikaan käytetty.

Neulon villaisia vaippahousuja uusille vauvoille.

Värjään lankani luonnon tuotteilla. Värjääminen Kool Aidilla on kuin juottaisi lapsenlapsilleen Kool Aidia…

Ostan lankaa, josta on maksettu verot. Osta uudet lankasi yrittäjältä, joka on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Veroilla tuetaan ympäristönsuojelua(kin) ja verojen maksu nyt vaan on kestävää kehitystä. Kestävää on myös se, että yrittäjä hinnoittelee lankansa siten, että hän varmistaa yrityksensä tulevaisuuden, kykenee maksamaan eläkkeensä ja veronsa sekä mahdollisesti työllistämään muita.

Suosin kehitysmaiden käsityötä. Koulutuksen ja toimeentulon takaaminen köyhien maiden naisille on kestävän kehityksen kannalta järkevää, koska se  parantaa myös lasten elin- koulutustasoa.

Yritän muistaa, että kestävän kehityksen yksi tärkeä osa on oman hyvinvoinnin lisääminen siten, että muidenkin hyvinvointi lisääntyy. Pienimmän yhteisen nimittäjän -politiikka, kuten minä kutsun sitä, eli se, ettei yhteistoiminnan ehdoksi haeta mahdollisimman suurta yksimielisyyttä tai yhteistä intressiä vaan edes pientä yhteistä tavoitetta –  on riittävä syy verkostoitua ja puuhata yhdessä sen tavoitteen toteuttamiseksi. Näissä verkostoissa opimme myös sietämään erilaisuutta, omistamme poikkeavia toimintatapoja ja mielipiteitä, mutta ennen kaikkea näkemään, miten yhteistyöllä saadaan tuloksia. Opimme jakamaan ja antamaan anteeksi.  Mielenkiintoista luettavaa.


One Comment Add yours

  1. Tiina sanoo:

    Hieno kirjoitus! Näitä kannattaa oikeasti miettiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s