Uudelle vuodelle

Vietimme joulun Pietarissa syöden ihania venäläisruokia ja haahuillen kaupungilla. Converse-tossuja sieltä ostaessani totesin, että on aikoihin eletty, kun Helsingistä pitää lähteä ostamaan amerikkalaistossuja Pietariin, koska meillä ei ollut valikoimaa koossa 6,5! Pietarin Fabulous-kaupassa oli tarjolla myös Dr. Seuss -tossuja, joita ei meillä ole näkynyt. Himoitsemassani mallissa ei valitettavasti ollut enää minulle tai melkein-lapsenlapselle sopivaa kokoa.

Kävimme myös sirkuksessa katsomassa lapsille tehdyn jouluohjelman, shown ohella  viihdettä tarjosi sirkuksen lapsiyleisö. Oli helppo todeta, että venäläiset lapset puetaan edelleen kuten lapset, eivätkä kuten pienet aikuiset. Heillä oli paljon neulottuja ja virkattuja vaatteita ja asusteita, he eivät olleet ylipainoisia ja he käyttäytyivät kauniisti, mutta kuitenkin lapsille välittömään tapaan. Isovanhempien läsnäolo perheissä oli hyvin näkyvissä muutenkin kuin niissä mummojen neulomissa villapaidoissa, mekoissa ja myssyissä.

Välipäivien loma meni mukavasti sohvannurkassa. Mies teki koko viikon yötä myöten töitä urakkakuviensa (tai mitä ne nyt olivatkaan) kanssa, joten neulontarauha oli täydellinen. Tikuttelin Keskimmäiselle kamelinkarvalangasta ihanan pehmeän ja lämpimän Collision-pipon, josta tuli liian suuri – tosin hiphop-malli miellytti Quopusta ihan erityisesti ja hän olikin heti kinuamassa pipoa itselleen.

Mikähän siinä on, että pipot ovat minulle hankala laji? Näyttää olevan vieläpä sukuvika 😉 Tein toisen väriltään erinomaisesti pojalle sopivasta punaisesta silkki-kashmir-villalangasta, siitä tuli taas liian lyhyt. Kelpaa kuitenkin kuulemma kesäpipoksi. No, kolmas kerta toden sanoo… Hyvä esimerkki siitä, miksi kehotus ”CHECK YOUR GAUGE!” on äärimmäisen aiheellinen varsinkin pipoissa, sukissa ja käsineissä. Koko on muuten mitä sattuu.

Nyt puikoilla on kuitenkin kevääksi pasku villatakki, josta olen haaveillut vuosikausia. Takakappale on valmis ja etukappale miehustassa. Prototakin väri on minulle sopiva farkunsininen. Vielä en tiedä tuleeko takista yhtä kiva kuin esikuvansa, mutta malliahan on aina varaa kehittää. Lanka on Lana Gatton ihanaa Patagonia-lankaa, se on konepestävää 7-8 mm puikoilla neulottavaa 100 % villaa, jossa on kaunis himmeä kiilto. Tilasin Kirjavaan kerään kokeeksi muutamia värejä tätä lankaa, se tulee kaupan hyllylle jahka ehdin testata lankaa tarpeeksi, tehdä koko inventaarion ja korjata muutkin varastomäärät.

Tytär sai postitse villapaitansa Italiaan ja kyseli, ovatko hihat tarkoituksella lyhyet? Lasteni isän suku on pudonnut puusta ilmeisesti myöhäisessä vaiheessa, koska heillä on kaikilla pitkät kädet ja pitkä selkä… 😉 Lupasin neuloa pääsiäisenä hihoihin lisää, kun menemme ”mökille”.

Kiitos kaikille lukijoille, kommentaattoreille  ja varsinkin  ”keittiönperäyrittäjille” tästä vuodesta! Tänä vuonna pannaan pystyyn taas iloisia tapahtumia ja jänniä projekteja!

2 Comments Add yours

  1. tikru sanoo:

    Tai lyhentää 🙂 Tai tehdä kauppakassi tai sipulipussi..

  2. tikru sanoo:

    Pipoissa on selkeästi mallit muuttuneet viimeisten vuosien aikana. Ne upotetaan selkeästi syvemmälle päähän tai sitten jätetään takaa roikkumaan..
    Juu, oon neulonu lomalla 30 cm syvän piposen…
    Tämä pohdinta myös sillä, että esmes omat vanhat pipo-ohjeet tuottaa auttamatta nykymakuun liian matalia.
    Nyrkkisääntönä pidän, että pipon alareunan tulee olla 14-15 cm korkea ennen kavennuksia, jos tekee ns. normipipoa. Sillä yleensä osuu suht kohdalleen. Tämä siis jos tekee alhaalta ylös, mutta jos pyöräytätkin toisinpäin, helppo lisätä pituutta tarvittaessa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s