Hitsaajankadun puuhapiiri

Naapurissa asuva ystäväni haluaa neuloa miehelleen villapaidan. Malli oli katsottu lehdestä, mutta mallin lankaa ei löytynyt lankakaupoista. Minä tietenkin suosittelin Lana Gattoa, miehelle sopivia värejäkin olisi ollut hyllyssä, mutta rouva halusi paksumpaa päästäkseen vähemmällä tikuttamisella. Läksin mielelläni lankakauppaan  oppaaksi, koska en olekaan vielä ehtinyt käydä Priimassa sen jälkeen kun se muutti Mäkelänkadulle. Valikoima oli monipuolinen, miinusta kauppa saa valaistuksesta, luonnonvaloa toki riittää valoisina aikoina, mutta talvipimeällä kauppa oli melko hämärä.

Priimasta löytyi ihanan pehmeää ja paksua Malabrigoa ja vaikka tiedämme, ettei se tule kestämään kovaa käyttöä merellä, oli se kuitenkin vastustamattoman ihanaa, joten sitä sitten ostettiin. Minuakin alkoi himottaa sinapinkeltainen väri, joten otin itselleni pipo- ja huivilangat siitä samalla.

Alakerran Emmaus-kirppikseltä sain unohtamani ison kanavaneulan ja naapuri täydensi puikkovarastoaan muutamalla eurolla. Yksi retro-lasikannu ja design-kastikekauhakin tarttuivat mukaan niin ikään muutamalla eurolla.

Matka jatkui parin korttelin päähän Villavyyhtiin, jonne minulla oli ihan asia-asiaa. Jenni teki siellä ihanaa harmaata liinaa pöytäkangaspuilla. Villavyyhdin langat ovat NIIIIIIIIN ihania! Nyt jo vähän harmitti, että ostin Priimasta ne pipolangat. Minua miellytti erityisesti Geilsk Tweed, johon palaamme vielä. Värttinäkurssikin olisi tulossa, mutta se on jälleen harmillisesti päivänä, jolloin en pääse paikalle. Odottelen taas seuraavaa.

Jennillä on muuten kaupassa hieno käsityökirja-kirjasto, minä hyödynsin sitä selaamalla paria kirjaa, joista olen ollut kiinnostunut. Näin kykenin päättämään, mitkä niistä mahdollisesti ostan.

Nälkä kurni vatsoissa ja palasimme koteihimme, mutta sunnuntaina meillä olikin taas puuhapiiri koossa: naapuri tuli kerimään uudet lankansa ja saamaan ohjausta valitsemansa mallin tulkinnassa, kun puhelintuki ei riittänyt. Kun mies ryhtyi ropaamaan pimentynyttä kattovalaisinta, jouduin soittamaan hätiin yhden sähköinsinöörin: ”Tuletko pelastamaan avioliittoni? Jos mies vielä jatkaa tuota sähköhommaansa,  kohta olen leski tai eronnut!” Vaimo antoi luvan ja niin hekin lähtivät tulemaan meille. Kohta cappucinon juonnin ohella meillä neulottiin ja tutkittiin sähköä. Lampun vika selvisi: himmennin oli rikki, parhaassa tapauksessa siitä on palanut sulake, mutta huonommassa tapauksessa koko himmennin pitää vaihtaa. Minä sain piponi pitkälle valmiiksi, mutta päätin purkaa, koska malli ei ollut minulle edullinen. Nyt lanka on taipumassa tutun malliseksi baskeriksi ja lopusta tulee sitten huivi.

Kuvassa on nähtävänä, miksi edellisessä postauksessa kiukuttelin värin valinnan vaikeudesta: samatkin värit kirjoneuleen eri tehtävissä muuttavat tunnelmaa suuresti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s