Kansanomaista, kansan omaisuutta

Kuva näistä upeista makedonialaisista sukista on levinnyt ripeästi netissä. Neulommeko kohta kaikki niitä, ovathan ne paljon iloisemmet kuin suomalaiset harmaat saapassukat? Lähde: The Costume Institute of the Metropolitan Museum of Art

Eri maiden neulekulttuuria etsiessä internetin lonkeroista tulee varmasti väistämättäkin mieleen: katoavatko etniset erityispiirteet kansainvälisissä neulojien verkostoissa? Neulovatko kaikki maailman neulojat kohta vain Vogue Knitting -lehden malleja, Mari Muinosen upeita neuleita ja Twist Collectiven tai Knittyn ja Ullan ihanuuksia? Unohtavatko he omat juurensa, omat kansalliset erityisneuleensa ja ylipäätään mummojen mallit? Entä inspiroituvatko harrastajat ollenkaan suunnittelemaan uutta ja innovatiivista kun valmiina ja helposti käden ulottuvilla on valtava, jopa ilmainen, mallivarasto?

Kulttuurintutkimuksen maisterina tiedän, että tuollainen pelko on aiheellista joskin ylimitoitettua. Ainakin Kirsti Pussisen pro gradu vuodelta 2007 osoitti, että suomalaiset neulelehdet suosivat käytönnöllistä eivätkä seuraa muotitrendejä. Tilanne on tosin muuttunut tutkimusajankohdan jälkeen, koska käsityölehdet eivät enää osta juurikaan suomalaisten suunnittelijoiden malleja, vaan käyttävät lankatehtaiden tarjoamaa maksutonta materiaalia.

Perinteen katoamisen pelko perustuu myös käsitykseen jostain aidosta, autenttisesta perinteestä ikäänkuin meillä olisi jossain menneisyydessä vaikkapa Aidot Suomalaisest Sukkamallit. Parin tuhannen vuoden päästä saatetaan Sylvi-takin jäännöksiä harjata esiin arkeologisilla kaivauksilla nykyisen Yhdysvaltain alueella (elleivät ne ole sitä ennen syöneet itseään sukupuuttoon) ja väittää, että se on autenttista yhdysvaltalaista neuleperinnettä.

Äkkiseltään voi vaikuttaa siltä, että netti tasapäistää, suurten nimien sekä maksettujen brändien tuotteet jyräävät; pienet, vanhat ja vaikeat jäävät jalkoihin. Neuleharrastajien kita on kuitenkin alati auki uusille malleille, trendeille ja brändeillekin ja he ovat aina olleet ja tulevat olemaan kiinnostuneita (Ravelry) myös omista kansallisina pidetyistä malleistaan, kuvioistaan ja perinteestään ylipäätään. He myös hakevat innoitusta omasta kansanperinteestään.

Toisaalta mikään maailmassa ei ole ollut, eikä ole, pysyvää. Niistä malleista, joita nyt ihailemme ”suomalaisina perinneneuleina” ovat monet luultavimmin kulkeutuneet tänne samalla tavalla kuin muutkin muodit ja taidot, mikä mistäkin, eikä niitä kukaan ehkä ole suunnitellutkaan siinä mielessä kuin suunnittelijan nyt käsitämme. Jotkin mallit ovat vain syystä tai toisesta jääneet pysyvästi muistiin, neulojille mieleisinä tai helppoina muistaa. Paikallista perinnettä on syntynyt ennen Internet-aikaa, kun kauneimmat ja parhaimmat mallit ovat levinneet vain rajoitetusti. On helppo ymmärtää, miksi vaikkapa Hailuodon paita on säilynyt ja siihen on kehittynyt juuri ne ominaisuudet, jota kunnolliselta merellä käytettävältä paidalta vaaditaan: reilusti aukeava kaulus, vartalonmyötäisyys (paita mahtuu päällystakin alle) ja hyvä lämmöneristys.

Tietenkin upeimmat mallit ovat levinneet matkustavien ja muuttaneiden mukana ennen esimerkiksi lehtiä, joissa ohjeita julkaistiin. Sitä voisi kutsua myös neule-evoluutioksi: toimimaton katoaa, toimiva pysyy. Helppo ja johdonmukainen tai muistiin merkitty elää ja muistetaan, vaikea unohtuu.

Hämeen kansallispuvun innoittamat sukat. Ohje on julkaisu uusimmassa Taito-lehdessä.

Viime vuosikymmeninä nähty kädentaitojen uusi tuleminen on tuottanut paljon hyvää kansanomaisten mallien hyväksi. Perinneohjeita on koottu nettiin, uusia painoksia vanhoista kirjosta on otettu, käsityöharrastusta on tutkittu ja alan kaupallisenkin menestyksen parantuessa kiinnostusta on myös alan kehittämiseen. Vinttien lapas- ja sukkakirjat on pelastettu sekä antikvariaatit tyhjennetty käsityökirjoista niitä arvostaviin käsiin. En ala tässä sen koommin niuhottamaan perinneneuleen tai kansanomaisen neuleen eroista, mutta vähän pitäisi jyrähtää skandinaavisen ja suomalaisen perinteen sotkemisesta, me olemme skandinaaveja yhtä vähän kuin baltteja! Perinteemme on tietenkin sulauttanut vaikutteita molemmilta puolilta.

Neulojat ovat kehittäneet myös perinteisinä pidettyjä malleja, eivätkä mallit enää ole vain yhden kansan omaisuutta, vaan kuka hyvänsä voi – kiitos internetin – herättää eloon heikosti tunnettuja ihanuuksia. Itsekin kannoin korteni kekoon tekemällä nykyaikaisen ohjeen bulgarialaista kansallispuvun sukista. Varmasti malliin löytyy jostain kirjastosta ohje bulgariaksi, mutta onpahan nyt sekä suomeksi että englanniksi yksi versio olemassa.

Nyt kun museolaitosta ollaan karsimassa (Museovirasto kertoi juuri vähentävänsä noin 40 työntekijää), pitäisi meidän olla kiinnostuneita käsityötutkimuksen elinehdoista ja käsityöperinteen tallettamisesta. Etnografinen museo eli Kansallismuseo ja moni muu museo mukaanlukien tietysti Käsityömuseo ovat tässä avainasemassa, sillä ne eivät vain tallenna tavaraa vaan myös tutkivat sitä ja julkaisevat tutkimustuloksiaan, jotka säilyttävät käsityötaitoja ja -malleja vaikka harrastaneisuus notkahteleekin kulloistenkin muotien mukaan. Käsiteollisuuden tutkimusseura puolestaan on alan tutkijoiden verkosto. Vaikea on onneksi juuri nyt nähdä, että käsityöharrastus tästä laantuisi vaikka se on suurimmasta hypestään ehkä jo taittunut hieman.

LISÄYS: Pari päivää sitten ilmestyneessä Taito-lehdessä alkoi tekemäni sukkasarja, jossa julkaistaan kansallispuvuista innoituksensa saaneiden sukkien ohjeita koko vuoden ajan. Aloitussukka on Hämeen puvun innoittama, seuraavana tulee Sääksmäen puvusta tekemäni sukkatulkinta. Kansallispuvut ovat myös sukansuunnittelijalle  tavaton idealähde raitoineen, koristeluineen, ihanine väreineen ja kiehtovien aiheineen. Eikä kannata jättää niihin raitoihin!

 

One Comment Lisää omasi

  1. Päivikki sanoo:

    Ihailin jo Ravelryssä noita siun sukkia. Ilahduin suunnattomasti, siitä että vihdoinkin joku on älynnyt käyttää kansallispukuja neulemallien pohjana. Meijän kansanperinnettä voisi muutenkin käyttää enemmän uusien mallien suunnittelussa. Itse olen siitä joskus haaveillut, mutta taitaa jäädä eläkepäiviin.
    Aijon kuitenkin neuloa nuo sukat, kunhan saan Taito-lehden käsiini.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s