Perinnesukkia Brittein saarilta

Madeline Weston: Upeat kirjoneulesukat. 25 värikästä neulekuviota sunnuntaikävelyille ja kotioloihin. Tammi 2011.

Madeline Weston  on koonnut uusimpaan sukkakirjaansa perinteisiä sukkamalleja Brittein saarilta, suurin osa ”alkuperäisessä” muodossaan (siis ilmeisesti siinä muodossa, missä kirjoittaja on ne löytänyt) ja osa nykyaikaistettuna. Kirjan kuvat ovat upeita vaikka niitäkin vaivaa tuo nykyneulekirjojen vitsaus viedä kuvattavat maalaismaisemaan, rustiikkiin ja pikkusievään ympäristöön. Makuasia tietysti… minusta voisi välillä hakea urbaanejakin ympäristöjä. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole kirjan pahin ongelma.

Mallit ovat kauniita ja tekniikoiltaan monipuolisia, kirja kannattaa hankkia vaikka vain inspiraation lähteeksi ihan tämän vuoksi.

Toinen seikka, joka minua ärsyttää ylettömästi, on se, että kauniit sukkamallit on pilattu neulomalla ne tolkuttoman paksuilla langoilla. Esimerkiksi kansikuvan mielettömän upeat Argyle-sukat pukevat hoikkaakin mallia kuin satula sikaa, koska ne ovat liian paksut!

Joihinkin sukkiin paksut langat sopivat, joihinkin taas ei. Koti- tai saapassukka voi olla paksu, mutta käyttö- tai pitäiskö sanoa pukusukan pitäisi mahtua normaalikokoiseen kenkään ja istua kauniisti paksuntamatta turhaan kantajansa jalkoja. Sukan ei pitäisi valua tai ryttääntyä nilkkaan.

Mutta esimerkiksi miehen Argyle-sukista on ihana sinipunainen versio, joka on tehty ohuemmasta langasta. Fair-saaren OXO-malli (s. 80) on myös toteutettu erittäin kauniisti, mutta pitsineulemallien (s. 120>) toteutukset ovat pääsääntöisesti kamalia. Ne voi kuitenkin huoletta neuloa samalla silmukkamäärällä ohuemmastakin langasta, kunhan tarkastaa ettei sukansuusta tule liian kireä.

Kirjan virheistä on ehditty jo huomauttaa useaan otteeseen, ilmeisesti kuitenkin kirjan ensimmäinen, virheitä kuhiseva painos, on korvattu korjatulla, mutta vieläkin kirjassa on korjaamista eikä errataa ole ilmestynyt. Harmillista. Kokenutta neulojaa eivät nämä virheet kuitenkaan häiritse kunhan ohjeisiin tietää suhtautua varauksella: ohje ostataan soveltaa paremmin toimivalle langalle ja malli toteuttaa vaikka virheet olisivat pahojakin.

Plussaa ja miinusta siis, kirjan hinta näyttäisi olevan kohtuullinen (14,90–24,10 €), joten plussan puolelle kuitenkin jäädään. Taas tekee mieli Viskiä ja villaa -matkalle noille sumuisille saarille 😉

Milloinkohan kustantajat oppivat käyttämään sosiaalista mediaa avukseen? Uskon, että muutaman aktiivisen bloginpitäjän rekrytoiminen ENNAKKOtarkastuspuuhiin päästäisi neulekirjat pahasta ja saisimme nauttia virheettömistä teoksista. Virheitä tällaisiin teoksiin tulee aina, mutta se, että ohjeesta esimerkiksi puuttuu osa, on jo melko huolimatonta toimitustyötä.

LISÄYS:  Ja kas, kun olin julkaissut tämän, putosi postiluukusta uusi Suuri Käsityölehti, jossa on julkaistu neljä kaunista mallia kirjasta. Ohjeet on lehdessä näemmä julkaistu sellaisenaan, joten esimerkiksi puikkokoko on ilmaistu ”nro 3”, jonka tietysti pitäisi olla 3 mm puikot.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s