Solidaarisuutta puikoilta puikolle!

Libanonin pakolaisleireissä asuvien kodit ovat pääosin vaatimattomia, heikosti rakennettuja kerrostaloja, joissa ei ole lämmitystä. Myöskään leirien julkisissa tiloissa, esim. järjestöjen ylläpitämissä päiväkodeissa ei ole lämmitystä. Sekä aikuiset että lapset yskivät ja köhivät.

Facebookin avulla toimiva   Solidaarisuussilmukat varustaa Libanonissa asuvia pakolaislapsia lämpimillä vaatteilla. Kukin kutoo tai tekee muilla menetelmillä sellaista, minkä valmistamisen kokee itselleen mieluiseksi.
Solidaarisuussilmukat on perustajansa psykologi Kirsti Palosen mukaan löyhä verkosto, joka toimii Facebookin kautta.  Kirsti sai ajatuksen verkostoon Beirutin kylmyydessä:
Ajattelin, että suomalaiset naiset voisivat tehdä lämpimiä neulteöitä pakoalaisleirien lapsille. Kehitysyhteistyössä ollaan aina tekemisissä hyvin vakavien asioiden kanssa, mutta minusta olisi hyvä, jos solidaarisuustyö voisi itsessään tuottaa tekijöilleen myönteisiä kokemuksia. Solidaarisuussilmukat on kutsunut naisia, jotka nauttivat neuletöiden tekemisestä.
Solidaarisuussilmukoiden verkosto ei ole ohjaillut, mitä pakolaisille neulotaan, vaan jokainen on tehnyt sitä, minkä on kokenut itselleen mieleiseksi. Psykologien Sosiaalisen Vastuun kumppanijärjestö Beit Atfal Assumoudista (BAS) piti villasukkia pidettiin hyödyllisinä ja tarpeellisina.
Olen itse nähnyt, kun alle kouluikäinen tyttö sai Suomessa tehdyt villasukat Saidan perheneuvolassa. Tuolloin ilmat olivat jo niin viileät, että istuin kylmissä sisätiloissa samoissa vaatteissa, joissa liikuin ulkonakin. Yleensä olen siellä huomannut, että piukkupotilaat puetaan neuvolakäyntiä varten parhaimpiinsa, niin tämäkin tyttö. Mutta korkeavartisissa kengissä ei ollut lainkaan sukkia. Villasukat mahtuivat niihin hyvin.
Facebooksivua päivittävät  Kirsin lisäksi Krista Igbarria ja Nina Lyytinen, mutta neulojat myös ovat lisänneet sinne kommentteja ja kuvia lahjoittamistaan neuleista.  Helsingissä tapaamisia järjestetään  Sanomatalon Wayne’s Coffeessa, mutta mitään vakituista aikaa ei ole sovittu.
Tapaamisissa on kerrallaan parhaimmillaan kymmenisen ihmistä. Nämä tapaamiset ovat olleet hyvin vapaamuotoisia ja minusta on ollut mukavaa, että tällä tavoin tulee tavanneeksi ystäviä, kun muutoin ei niin helposti tule vääntäydyttyä minnekään, kun ulkona on niin pimeäkin.

Toinen Psykologien Sosiaalisen Vastuun hanke, joka yleensä saa ihmiset iloiselle mielelle niin Libanonissa kuin Suomessa, on Extreme Survival Team (EST), joka kannustaa leirien asukkaita, ennen kaikkea lapsia ja nuoria, liikuntaan. EST:n Suomen-päässä on kerätty rahaa mahdollistamaan pakolaisleirien lasten ja nuorten osallistuminen Beirutin maratontapahtuman minimaratonille (5 km) tai kymmenen kilometrin Fun Runille. Kolmena vuotena mukana on ollut suomalainen aikuisten ryhmä, jota viimeisimpänä täydensi vielä 6-vuotias lapsi. Näillä kahdella pienimuotoisella hankkeella on sellainen yhtymäkohta, että Suomen EST-joukkue on roudannut Libanoniin Solidaarisuussilmukoiden tekemät neuleet ja lahjoituksina saadut langat ja muut tarvikkeet.
En osaa sanoa perille toimitettujen neuleiden määrää, mutta niitä ja lankoja on viety kymmeniä kiloja. Kaikki on otettu kiitollisina vastaan ja todettu tarpeellisiksi. Kumppanijärjestössämme BAS:ssa vallitsee sellainen periaate, että eri leirikeskuksiin pyritään suhtautumaan tasapuolisesti. Solidaarisuusilmukoiden kautta kuljetettujen neuleiden kohdalla tämä on tarkoittanut sitä, että järjestö on jakanut niitä kaikkiin leirikeskuksiin, jotka taas ovat jakaneet niitä oman leirin tarvitseville.
Marraskuussa oli kuitenkin asiaa pohdittu uudelleen ja apua kohdennettiin sinne, missä oli kylmintä.  Nyt päätettiin Baalbekissa sijaitsevassa Wavelin pakolaisleirissä pitää myös suomalaisten johdolla neule-workshop, jossa puikkotaiturit ja noviisit voitiin koota opettamaan ja oppimaan noissa olosuhteissa tärkeää selviytymista
itoa.

Osallistujamäärä ylitti odotuksemme. Kahden viikon välein Baalbekissa pitämässämme työpajassa oli yhteensä parisenkymmentä osallistujaa. Osa oli todella taitavia konkareita. He olivat selvästi innoissaan, kun heidän osaamisensa yhtäkkiä nousi arvoon. Useampi lähti kotiinsa ja toi sieltä näytteille tekemiään neuletöitä.
Taitureiden rinnalla oli nuoria naisia, jotka eivät osanneet lainkaan neuloa, koska nykyään UNRWA:n kouluissa ei opeteta käsitöitä. Opetuksessa oli oma vaikeutensa, kun palestiinalaiset pitivät puikkoja toisenlaisella otteella kuin meikäläiset. He myös loivat silmukat toisella lailla kuin mihin me olemme tottuneet. Muutama naisista innostui vuosien jälkeen uudelleen neuletöistä. Wavelin naiset päättivät kokoontua jatkossakin tekemään yhdessä neuletöitä.
Solidaarisuusilmukoiden suomalaiset jatkavat tapaamisia sekä neuletöiden ja materiaalien lähettämistä Libanoniin matkaavien muassa. Mukaan pääsee Facebookin kautta. Sivulla on yhteystietojen lisäksi lisää kuvia ja tietoja tulevista tapahtumista. Tapaamisia on järjestetty myös Vantaalla. Vielä on muutama päivä aikaa tutustua pakolaisleirien elämää esittelevään Lahza-näyttelyyn Koivukylässä.
Kuvat: Kirsti Palonen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s