Keskusteluja

Ravelryssä käynnistyi jälleen Neulelehti Ullaa koskeva keskustelu  Ilona Korhosen Taito-lehden Puntaripalstalla mainitun vuoksi. (Ja taisi siinä olla jokin piikki tännekin päin 😉 Tiedoksi kuitenkin, että minä en ole toimittana ollut päättämässä haastateltavan asusta kuvaustilanteessa 😉 Jos kohta, olisin sen kyllä hyväksynyt, sillä asu liittyi kokonaisuuteen.)

Vapaaehtoisvoimin tehtävä verkkolehti niitti kiitosta Ilultakin, mutta lopun kriittinen toteamus sai porukat puolustuskannalle. Keskustelussa ei oikeastaan ole mainittu oikeastaan mitään uutta, jota ei olisi jo aiemmin sanottu.

Minä olen samaa mieltä sekä kriitikoiden (lehteä olisi uudistettava ja tasoa nostettava vaikka se merkitsisi sitä, että kaikkia ohjeita ei julkaista) että puolustuskannalla olevien kanssa (uusille tekijöille pitää olla matalan kynnyksen julkaisu, jostainhan on aloitettava).

En usko, että nämä käsitykset olisivat sovittamattomassa ristiriidassa toistensa kanssa. Olen varma, että jos lehden tasoa pyritään määrätietoisesti nostamaan, työskentely yhteisössä tukee myös aivan aloittelevia suunnittelijoita. Vertaistoiminnan veteraanina tiedän, että ellei vertaistoimintaa vetäjillä ole korkealle asetettuja tavoitteita ja selkeitä suunnitelmia, hommassa mennään aina heikoimman ehdoilla. Koska lehden taustalla on yhdistys, en näe mitään syytä, miksei yhdistyksen puitteissa voitaisi järjestää aloitteleville neulesuunnittelijoille kurssitusta ja opastusta, tapaamisia ja ohjausta niissä?

Nyt olen aistivinani sen saman porun, jonka olen kuullut kaikissa niissä liikkeissä, joissa olen ollut organisoimassa uudelleen vertaistoimintaa. Hommat kaatuvat yksien ja samojen niskaan, he eivät uupuneina ja kaikkensa antaneena ehkä halua kuulla kritiikkiä, jonka kokevat epäoikeudenmuksiseksi. Samaan aikaan kuitenkin uudet jäävät ulkopuolelle, koska eivät pääse sisäpiiriin.

Keskustelu on hyväksi, jos se edistää asiaa: tehdä niin hyvää vertaisverkkoneulelehteä kuin mahdollista. Onhan se selvä, että kaupalliset verkkolehdet, kuten Twist Collective toimivat vähän eri tavalla. Mikään ei kuitenkaan estä ottamasta oppia niistä ja soveltamalla siellä toimivia hyviä ratkaisuja omaan lehteen. Siksi toisekseen suomalaisten käsityölehtien ollessa mitä on, kentällä olisi tilaa uusillekin yrittäjille tai ainakin uudistuksille vanhojen toimintatavoissa. Kukaan ei muuten sano, että lehden pitää olla jyrkästi maksuton ja täysin vapaaehtoisvoimin tehtävä sekä kaikkien jutuille ja ohjeille avoin  tai kaupallinen ja  liike-elämän lakien mukaan toimiva. Aina on myös välimuotoja.

Taito-lehdestä puheenollen: olen saanu runsaasti kiitosta Sääksmäki- ja Häme-sukista, varsinkin ulkomailta. Ohjeita halutaan kovasti englanniksi, mutta sitä joutuvat odottamaan vuoteen 2013, jolloin ohjeet vapautuvat omaan käyttööni taas.

EDIT: panin pari puuttuvaa sanaa paikoilleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s