Kivaa kotoilua

Kotoiluun kuuluu myös kokkaaminen ja ruokalahjat! Uuden nuorille ja nuorille aikuisille suunnatun lehden sivuilla on myös leikattavia etikettejä ja lahjapakettikortteja .

En saanut Kotoliving-lehteä eilen ja tänäänkin piti käydä kahdessa R-kioskissa ennenkuin tärppäsi! Lehden ja koko konseptin sekakielisen nimen lisäksi Kotoliving yrittää kotouttaa myös mainosmiesten keksimää  Mook-termiä (Magazine + Book) Suomeen. Tiedätte kyllä sanomattakin, mitä minä tästä ajattelen. Sanon kuitenkin.  Mikä vika on kotoilussa, miksei edes yritetä luoda suomenkielisiä sanoja uusille ilmiöille?  Tunnen itseni ehkä aiheellisesti vanhaksi kääkäksi… Kieli on kuitenkin korrektia eikä silmään sattunut virheitä.

Heti kioskilla huomasin, että lehdestä näkemäni muutamat valkokuvat eivät todellakaan tehneet lehden ulkoasulle oikeutta. Koko on kiva, taitto selkeä ja kuvien stailaus.. hmmm… anuharkkimainen 😉 Kansi ei ole minusta lehden paras puoli, valitettavasti.

Sisältö on jaettu  viiteen osaan: näperrys, kotona, keitokset, käsityöt ja tyyli & olo. Keitoksissa on juuri se respepti, jota olen kaivannut: Chili sin Carne purkissa!!! Kiitos!

Rento ote miellyttää vaikka minä en haluakaan villasukkieni lankoihin solmuja.  Miksi kiusata nuorisoa tylsällä lankojenpäättelyllä, kun homman voi hoitaa helpomminkin! ”Insinöörineulojat” kykenevät harvoin todelliseen luovuuteen! Lehdessä on kivoja ideoita: Yllätyskerä-sukkien neuleohje on kahdesti sivulla – voit koota lahjaksi yllätyskerän ja antaa mukana ohjeen.  Yksi sivu on lahjapaperi, toisella on leikattavia etikettejä ja lopussa on aukeama pakettikortteja.

Sisältöön on vinkkejä otettu reippaasti pinterestistä. Toivoisin jatkossa hitusen enemmän omaperäisyyttä ja  hyvää suomalaista suunnittelua. Raitasukka on nyt nähty vaikka se on sukupolvelta toiselle siirtyvä kansainvälinen hitti. Lehteä ei ole tietysti tarkoitettukaan himoneulojien ohjeaitaksi, enkä sellaista vaadikaan. Oletan kuitenkin, että mainiot tekijät kykenevät vieläkin parempaan kun ovat saaneet lehdenkin rohkeasti pystyyn!

Veikkaukseni siitä, että lehden pääkohderyhmänä ovat  kädentaitoja harrastavat (ostokykyiset) kiireiset nuoret aikuiset, jotka haluavat valmista heti (ja baari-iltojen lomassa haaveilevat maatalosta), osui nappiin. Lehti kelpaa varmasti nuoremmillekin enkä sitä vierasta minäkään. Toivotaan kuitenkin, että lukijat  ovat myös mediakriittisiä, sillä tätäkin lehteä vaivaa tuotesijoittelu. Tapetinvalmistaja muistetaan mainita moneen kertaan ja ilmoittajien tuotteet ovat hyvin näkyvillä toimituksellisellakin puolella.  Journalistin ohjeissa vaaditaan mainonnan ja toimituksellisen aineiston välille selkeyttä (§16), mutta aikakausilehtimaailmassa näytetään yleisesti pyyhittävän lattiaa näillä ohjeilla. Olin tietysti toivonut, että tämä lehti olisi hieman kunnianhimoisempi hanke. Pisteitä tulee kuitenkin  runsaasti siitä, että periaatteessa lähtökohtana on kierrätys: vanhat joulupallot ehostetaan uusiksi, jämälangat hyödynnetään tarkasti. Pisteet ovat kuitenkin hieman suolaisia, sillä kulutuskulttuuriin ei ole otettu minun mielestäni riittävän jyrkkää kantaa. Olen varma, että kaupallisilla ehdoilla toimivaa kriittistäkin lehteä voisi edelleen tehdä nielemättä ihan kaikkia isojen lehtiyhtiöiden ahneudessaan kehittämiä ansaintakeinoja.

Plussia tuli enemmän kuin miinuksia, ankarasta kritiikistä huolimatta! Ostan seuraavankin numeron helmikuussa! Paljon onnea uudelle lehdelle ja intoa tekijöille!

7 Comments Add yours

  1. Sanna Maria sanoo:

    Minä kyllä luulen että Anu Harkki välittää muitten puheista ja on hyvin tarkka julkisuuskuvastaan. Juuri sehän on hänen myyntituotteensa! Valitettavasti Tiimari-mannekkiinina oleminen, ulosottouutiset jne. eivät tuo sitä parasta julikisuutta. Harkista saa mielikuvan, että hän käyttää mediaa julkisuushakuisesti ja mainoskanavana. Siinä hän on kyllä taitava, mutta liika on liikaa. Jotenkin kuitenkin toivoisin tytöille esikuviksi enempi aidompia, oikeasti asiansa (ei vaan julkkikseksi haluavaa) osaavia ja oikeasti taitavia tekijöitä.

  2. Puikkomaisteri sanoo:

    Vaikka asetin lehdelle riman korkealle, satun kuulumaan niihin, joita Harkin persoona sinänsä miellyttää. Olen tavannut vain muutaman kerran, melko ripeästi, mutta sain todella hyvän kuvan hänestä. En pidä pahana sitä, että hän panee koko persoonansa peliin vaikka suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana tuoda yksilöitä esiin. Meillähän olet heti ylpeä ja agressiivinen akka, jos tuot itseäsi esiin millään tavalla… Tytöt tarvitsevat Anu Harkin kaltaisia esikuvia, naisia, jotka panevat tuulemaan ja välittävät piut paut muitten puheista!

    1. Tindiska sanoo:

      Ilman muuta jokainen valitsee itse miten paljon itsestään, kodistaan ja perheestään julkisuudessa kertoo ja näyttää. Ihminen Anu Harkista en osaa sanoa mitään; odotukset lehden suhteen olivat korkealla, mutta lehti ei vain valitettavasti tuo mitään uutta kaltaiselleni Ravelryssä ja Pinterestissä pyörivälle tyypille – jollekin toiselle se voi olla juuri sitä mitä on kaivattu. Omalta kantiltaanhan sitä ihminen tuppaa asioita katsomaan ja arvioimaan.

      1. Puikkomaisteri sanoo:

        Olen sinun kanssasi aivan samaa mieltä! Voi meiltä vellihousuja ja laiskureita, kun emme saa aikaiseksi itsellemme sellaista lehteäkuin haluaisimme 😉 Odotan kovasti, että mediayhtiöistä ulosheitetyt ammattilaiset paikkaisivat tämän markkinaraon käsityöalan laatulehdellä!!!

  3. Tindiska sanoo:

    Lehteä selatessa oli koko ajan fiilis, että tämän olen nähnyt jo moneen, moneen kertaan. Adjektiiveja aito, uusi, omaperäinen ja erilainen ei voi tässä yhteydessä tosiaankaan käyttää.

  4. Jenni Koivusalo sanoo:

    Hyvää ja osuvaa kritiikkiä lehdestä, jossa on paljon kehittämisen varaa. Muuten se floppaa kuten taannoin Kotoliving tv-ohjelma, josta ei ymmärrettävistä syistä tehty uusia tuotantokausia.

    Anu Harkin persoona ärsyttää tai ihastuttaa. Kahtiajakoinen suhtautuminen on varmaan seurausta siitä, että hän on ”antanut kasvonsa” tuotteelleen. Hänet on siis tuotteistettu ja esiintymisensä ja roolinsa rakennettu mainostamaan ja myymään kotoliving konseptia.

    Ne, jotka haluavat haaveilla kiireettömästä maalaisidyllistä voivat tykätä ja uppoutua kauniisiin mutta tyhjiin (mieli)kuviin, joita Harkki tarjoaa. Kriittisempi ymmärtää ettei maalla asuminen ansiotyön, lehden tekemisen, perhe-elämän jossa lapset kuulema käyvät koulussa ja harrastuksissa Helsingissä, eläinten ja tilan hoidon yhdistäminen ole kiireetöntä idylliä, vaan kaikkea muuta. Lehden tekeminen riskibisneksesnä (IS) on varmaan myös stressaavaa.

    Harkin satumaailma on toisista ihanaa, toisia epäaitous, joka personoituu tekijään ärsyttää. Minuakin on myös aina vaivannut se, että Harkin ideat ovat jo toisaalla nähtyjä, vaikka hän niitä ominaan esittää.

    Rennosta villasukkatyypistä on kehittynyt melkoinen bisnesajattelija. Aitous on karissut ja tilalle on tullut laskelmoivuus. Menestyäkseen lehti tarvitsee muutakin kuin kauniita kuvia, sisältöä siis. Saa nähdä kuinka Harkki onnistuu tämän hankkeensa kanssa.

  5. Riina Nieminen sanoo:

    Kaupallisuudelle kumartaminen ja päätoimittaja-brändäys alkaa tökkimään pian. Harkki myy itsellään itseään liikaa: päätoimittajasta joka esiintyy kansikuvassa ja esittelee itseään lähes joka kuvassa, saa aika narsisistisen kuvan. Sen lisäksi ko. henkilön ideat ovat useimmiten lainattuja, mutta lähdettä ei kerrota. Ei vakuuta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s