Hyvissä ajoin

Kuvakaappaus_12.4.2013_15.10
Lempivillapaita oli aluperin tehty ehkä isälle tai veljelle. Tässä ilveilen paidassa Kuopiossa ammattiyhdistyskokouksessa joskus 70-luvun lopulla. Löysin äskettäin ihan sattumalta mallikuvion Mary Oljen kinnaskirjasta. Revin paidan kuluneet hihansuut ja kyynerpäät törkeään kuntoon, kun en malttanut luopua paidasta edes parsimisen ja korjausneulomisen ajaksi.

Onnistuin tekemään tyttärelle sopivan Still Light -tunikan ja vaikka vihaan pitkien sileäneulepintojen värkkäämistä kuolettavan tylsänä työnä, haluan tehdä itselleni myös oman SL:n. Tunikan neulominen oli kiinnostavaa tasan siihen asti, kun pitää äheltää se helma, mutta koska malli on niin kiva, olen valmis kärsivällisesti tikuttamaan taas tarpeellisen määrän sileää neuletta. Tytär kaiken lisäksi halusi originaalimallia lyhyemmän tunikan, joten päättelin helman heti kun taskuihin tarvittava syvyys + helman resori oli saavutettu.

Omasta tunikastani tulee grafiitinharmaa, aika tumma. Lanka on pehmeää ja kestävää Lana Gatto Filferiä. Siitä tulee halpa tunika, koska lanka on niin juoksevaa!

Pääsiäisen jälkeen olen väsännyt sukkia. Tein yksinkertaisemman mallin Paula-sukasta, sukka on muuten yksivärinen, mutta kantapää tehdään kaksivärisenä. Lankakin on paksumpaa, 3 mm puikoilla neulottavaa. Kokeilin myös kantapäätä, joka neulotaan sukkaan viimeisenä. Ei hassumpi kokemus, hauska siitä tuli, kun tein parilla värillä. Sukkia tuli sitten tikuteltua useampi pari, pojan villatakki on ufona edelleen.

Olen bongannut tällä viikolla yhden Jaques Cousteau -pipon ja yhden Tychuksen. Kyllä harmitti, kun ne oli selvästikin tehty jostain kehräämön lattialta lakaistusta jämäkuidusta kehrätystä langasta. Olen tehnyt perheen miesväen vaatimuksesta useita JC-pipoja enkä viitsisi sellaista neuloa lainkaan, jos tietäisin, ettei lanka kestä edes yhtä talvea kauniina. Ostakaa hyvät ihmiset kunnollista lankaa käsitöihinne! Muotilanka ei välttämättä ole laadultaan hyvää. Naapuri teki ihanan pehmeästä Malabringosta miehelleen merivillapaidan, se nyppääntyi jo tehdessä – minua harmitti, koska olin suositellut lankaa! Olisi kannattanut valita kotimainen, hieman rasvainen villa.

Spending my Time -blogin Paula on inventoinut neulekaappiaan. Tuokin kirjoitus todistaa ostaltaan, että hyvälaatuinen lanka ei välttämättä ole halvin ostaessa, mutta ajanmittaan se maksaa itsensä takaisin. Neulevaatteissa kannattaa suosia klassisia (ja tietysti omalle vartalolle sopivia) malleja, koska hyvästä langasta tehdystä lempineuleesta ei kukaan halua luopua. Minä olen käyttänyt muutamankin lempineuleen niin risaksi, että niistä oli lopulta pakko luopua. Toinen niistä oli äidiltä peritty villatakki, jonka hän oli tehnyt sota-aikana. Käytin sitä vielä 1980-luvulla, lopulta äidin piti tehdä minulle uusi samanlainen, mutta tyhmyyksissäni valitsin siihen huonot värit, enkä pyytänyt alkuperäistä väritystä, joka oli hillitty ja klassinen. Uusi takki jäi vähälle käytölle.  Toinen lempivaatteeni oli kuvassa oleva pohjalaistyyppinen villapaita, jossa oli venekaula-aukko. Nyt löysin samantapaisen kuvion Mary Oljen kirjasta, ja suunnittelen tekeväni itselleni paidasta vielä nostalgiaversion.

EDIT: Olipa lipsahtanut paljon kirjoitusvirheitä joukkoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s