kings_muinonen_paakuva

Uudessa Knitting architecture -kirjassa on Mari Muinosen upean King’s College -puseron ohje. Muut mallit eivät minua juuri puhutelleet.  Åsa Tricosan Hotel Tassel -huivi tai Tanis Lavalleen bysanttilaisvaikutteinen paita ovat kyllä ”ihan kivoja” ja  Veera Välimäen Pisan tornista innoituksen saanut mekko on todella kaunis, mutta valitettavasti ohut neulemekko sopii jotakuinkin vain täydelliselle vartalolle.

Kirjan muita Ravelryssa esiteltyjä malleja vaivaa minusta  jonkinlainen väsymys. Sinänsä ajatus arkkitehtuurista innoittajana on kiinnostava. Lähes jokaisessa mallissa on periaatteessa kiva lähtökohta, mutta muut mallit eivät  saaneet minua innostumaan.

Maailmassa lienee kuitenkin hoikkia, nuoria neulojia, joille kirja sopii erinomaisesti. Se on saatavissa (HYVÄ!) myös e-kirjana.

 

Nyt voi hyvällä syyllä pohtia, minkälaiset neulemallit minua sitten miellyttävät:

1. Suuritöisen käsityömallin olisi hyvä olla siinä määrin ajaton, että se elää ja voi hyvin vaikka tekijänsä jälkeenkin, jos lanka vain kestää. Tässä voisi puhua tyylistä pitkäänkin, mutta jätetään se sittemmäksi.

2. Vaatteessa tärkeä kriteeri on aina käytettävyys, olipa kyse valmisvaatteesta tai itse tehdystä.  Soveltuuko se  siihen tarkoitukseen, johon se on ajateltu. Ainakin minä suosin juhlavaatteissa villan sijasta viileitä materiaaleja, sipaisen päälle sitten sen villashaalin, jos tulee kylmä. Veneelle taas tarvitsen pitkää ja lämmintä, mutta mahdollisimman ohutta.

3.  Neuleen paras piirre on mukavuus. Villa ja muut neulelangoiksi käsitellyt luonnonkuidut hengittävät ja ovat mukavia iholla. Neulos joustaa. Naftisti peittävä ja eri suunnista kinnaava hihatti eli lukunuttu ei todellakaan ole miellyttävä vaate ellei se ole melko suuri. Neuleen oma arkkitehtuuri on tässä suuressa osassa samoin kuin tietysti oikean koon valitseminen.

4. Kantajalleen sopiva väri ja malliin sopiva materiaali. Jos malli perustuu vahvasti tiettyyn väritykseen, se rajaa mahdollisia käyttäjiä. Moni kaunis malli on jäänyt tekemättä, koska väritys olisi pitänyt pohtia ihan kokonaan uudelleen. Vastaavasti näkee järkyttäviä – lähes rikollisia – luomuksia, joissa alkuperäinen kaunis malli on jäänyt kokonaan täysin väärän materiaalivalinnan (väri tai materiaalin muu laatu) polkemaksi.

5. Omaperäisyys Ainakin minua miellyttävät mallit, joihin tekijä on pannut niin sanotusti itseään, keksinyt omaperäisiä ideoita ja uskaltaa erottua joukosta. Maailma on täynnä tylsiä, mitäänsanomattomia, tapettiin häviäviä malleja vaikkei haluaisikaan olla mikään kävelevä sirkus tai huutomerkki. Omaperäisyys voi olla myös yksityiskohdissa, kuten tuossa Muinosen paidassa: moni ei edes havaitse, mikä sen tekee kauniiksi, mutta useimmat taatusti tajuavat sen klassisen kauneuden.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s