Divarista

neulekirjastoYhtenä iltana piipahdin antikvariaattiin, jossa tulee harvoin käytyä. Kauppias osoitti kysyttäessä käsityökirjahyllyt, tai tarkemmin ”Kodinhoito”-hyllyn, lattianrajassa. Ei muuta kuin selaamaan. Minua kiinnostivat tällä kertaa villapaidat, joten päädyin ostamaan kolme ”Uuden neulekirjaston” kirjaa, jotka ovat 1980-luvulta. Aika näkyy monissa neuleissakin, karmeita. Kirjoissa oli kuitenkin klassikkoja, shetlanninpaitoja ja kalastajaneuleita; vieläpä kiinnostavia artikkeleita näistä teemoista.

20130629-084745.jpg
Tässä näkyy hyvin Fair Isle -kuvion taustaraidan suhde pääkuvioon.

Opin, että Fair-saarten paidoille tyypillisten kuvioraitojen taustaraidoilla (taustavärin vaihto) on aivan käytännöllinenkin tarkoitus helpottamassa kuvion neulontaa ja mallikuvion seuraamista. Raidalla merkitään muun muassa keskikohta ja paikka, jonka jälkeen neuloja voi neuloa raidan yläpuolen peilikuvaksi. Esimerkiksi aiemmin esittelemässäni Sarah Linden -paidassani olenkin toteuttanut tällaisen raidan.

Entä tiedätkö, että varmaankin skotlantilaisista neuleista vaikutteita saaneen norjalaisvillapaidan lusekofta nimi suomeksi on ludepaita (kirjan mukaan. Minä en saa selvää, onko se kuitenkin täipaita, mutta jäytiäinen mikä jäytiäinen… Ehkä Norjan sisko osaa kertoa?) Norjalaiset ainakin pysyivät kuvioissaan ilman eri värisiä raitojakin.

marius-gammel
Kuvassa taitaa poseerata Marius-paidan suunnittelija Unn Søiland-Dale ihan itse.

Lusekofta alkoi tulla muotiin 1930-luvulla (kuten kansalliset aiheet muuallakin siihen aikaan), sitä ennen sitä oli käytetty lähinnä maaseudulla. Paidasta sukeutui silloin villatakki ja villatakista pyhätakki, kun siihen lisättiin kirjaillut nappilistat hopeanappeineen ja pieni pystykaulus.

Kohta paita oli taas epämuodikas, mutta koki uuden renesanssin kun entinen valokuvamalli ja mannekiini
Unn Søiland Dale pani vähän perinteiseen paitaan vauhtia Marius-paidallaan (1953), joka oli suuri kaupallinenkin hitti ohjeen julkaisijalle Sandnes Garnille. Per Spook polkaisi vielä 1970-luvulla uuden vaihteen päälle uudistamalla rajusti ludepaitaa ja viemällä sen Pariisin muotihuoneisiin. Spook tuli siitä ansiosta löydyksi ritariksikin. Milloinkohan joku suomalainen maailmalla hyvin tunnettu neulesuunnittelija saa kutsun Linnan juhliin tai Pro Finlandian? Yksikään neuletaiteilija tai -suunnittelija ei ole saanut tätä Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkiä, jota jaetaan taiteilijoille. Haloo!!? edes Sirkka Könönen?? Pitänee täyttää lomake.

spook
Per Spookin eräs tulkinta norjalaispaidasta.

Minun norjalaistakkini on vieläkin hyvänä aikeena aloittamattomien hommien joukossa.  Nyt tekeillä olevan suomenlampaan villasta neulomani Aran-paidan jälkeen odottavat värikkään  islantilaispaidan langat jo valmiina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s