Yksi puuttuu

Yritin etsiä päällepuettavaa, jolla kehtaisi mennä myös illalla teatteriin. Totesin jälleen vaatekaappini pahimman puutteen: minulla ei ole lainkaan mustaa tunikapituista villatakkia. ÄRSYTTÄVÄÄ! Minulla on yksi Marimekon musta trikootunika, joka välttäisi, mutta se jää yleensä kaappiin, koska en pidä sen kauluksesta.

Tämä puute johtuu siitä, etten ole nähnyt fiksua, kohtuullisesta materiaalista valmistettua mustaa neuletta valmisvaatekaupassa. En myöskään tykkää shaali- tai savupiippukauluksista.

Kaikki tietävät, että mustan neulominen on tukalaa. Mutta kai tässä pitää tarttua jossain vaiheessa haasteeseen. Koska neule olisi jatkuvassa,  toivottavasti myös koko loppuelämän kestävässä, käytössä, sen pitäisi olla hyvästä langasta tehty. Jos hankkii kallista, hyvälaatuista lankaa villatakkiin (noin 1200 metriä) pitäisi mallin olla sellainen, joka todella miellyttää ja sopii vartalolle (öh, keski-ikäiselle punkerohtavalle henkilölle).

Takki ei siis saa olla liian tiukka eikä paksu, muttei myöskään säkki. Jos jotain väriä on, sen pitäisi olla alaosassa  helmassa, tai taskujen suissa tms., ettei se korostaa vääriä paikkoja,  pituuden pitäisi olla noin reiden puoliväliin, siinä olisi hyvä olla taskut.

En pidä shaalikauluksesta, enkä halua kukkaista pitsineuletta tai paksuntavia palmikoita. Sen pitäisi myöskin mennä kiinni ylhäältä alas asti (en oikein käsitä noita villatakkeja, jotka menevät vain leuan alta kiinni ja rinta ja vatsa jäävät kylmettymään). En halua myöskään ”lärpykkeitä”  eli etukappaleita, jotka neulotaan ylileveinä roikkumaan takin edessä.

Jasper on aika kiva yksinkertainen, mutta siinä on hyvät yksityiskohdat. Ohjetta pitäisi kuitenkin muunnella pituuden ja taskujen suhteen. Mieluummin kuitenkin neuloisin ylhäältä alas. Melko samanlainen on Amanda Lilleyn Casual Cardigan. Mutta ovatko nuo sittenkin vähän tylsiä mustina?

Leight Radfordin Hamppuvillis saa minut todellakin harkitsemaan uudelleen suhdettani pääntien muotoon. Vaikka tiedän, että nuo hihat ovat kohta kiisselissä, eikä malli pue minua yhtä hyvin kuin tuota hoikkaa mallia…

Vera Sanonin Mariela-takki on kiva perusvillatakki, mutta siitä puuttuu täysin rock. Milja Uimosen Rust & Stone takissa on jo rock’nrollia, sitä voisi harkita vaikkei kaula-aukon muoto ole tässäkään se, mitä minä haen. (Tähän olen joskus ennenkin linkannut, niin järjettömän kaunis kauluri (puoliponcho?) samalta suunnittelijalta! Onnittelut!)

Luisa Hardingin Laurel-takissa olisi mustana goottirokkia. Ja vaikka tämä takki ei täytä suunnilleen mitään ehtojanii, on pakko linkata, koska se on upea.

Nyt minusta tuntuu, että olen ennenkin kipuillut tämän saman ongelman kanssa, yhtä laihoin tuloksin. On kai tartuttava härkää sarvista, mentävä kysymään neuvoa Ainosta Liisalta ja Lailalta – he nimittäin tietävät ihan tasan tarkkaan, mikä minua (ja muita keski-ikäisiä tätejä pukee) ja suunniteltava se takki itse. Yksi ajatus jo on…

2 Comments Add yours

  1. Pirkko sanoo:

    Itse olen tehnyt tämän http://www.ravelry.com/patterns/library/acer-cardigan kertaalleen ja nyt olen tekemässä uudestaan puuvillalangasta. Malli istuu ainakin minulle todella hyvin ja on riittävän yksinkertainen, eli ei vie huomiota.
    Tämäkin on hieno: http://www.ravelry.com/patterns/library/water-and-stone .
    Ja tää: http://www.ravelry.com/patterns/library/grellow-cardigan .
    Tästäkin tykkään, vaikka on aika eri tyylinen: http://www.ravelry.com/patterns/library/bluesand-cardigan .

    1. Kiitos paljon, Pirkko!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s