Sitä saa, mitä tilaa

Ensin minulla ei ollut juuri lainkaan lankaa tällä Italian mökillä. Neuloin sitten jämälankoja, odotellessani postitse tilaamiani herkkuja. Suomenreissulta toin sitten viitisen kiloa jämälankoja ja kirjan esittelytilaisuuksissa ostamiani ihanuuksia.

Saattaa olla, että mopo lähti vähän keulimaan, sillä nyt lankaa on ainakin yhteen villatakkiin, kolmeen tunikaan ja sukkiin ja käsineisiin paljon enemmän kuin tulen kuukauden aikana tarvitsemaan. No, onpa seuraaviksi vuosiksi. Joudun kylläkin hankkimaan vielä ilmatiiviitä säilytysrasioita tai -pusseja, sillä täällä ovat riesana myös koit (ja jotkut höntiäiset, jotka nakertavat huonekaluja mutteivät kuitenkaan onneksi villoja). Lankojen vuoksi kaikki komerot ja laatikostot haisevat vahvasti koimyrkylle, joka on luultavasti jotain sellaista ainetta, joka on Suomessa kiellettyä, mutta se tehoaa hyvin.

Neuloessani katson italialaisia televisiokanavia, nyt kun meillä on telkkari. Olen onnistunut näkemään kaksi oikein hyvää elokuvaa, vaikka tuntuukin, että telkkarista tulee pelkkiä visailuja ja uutisia. Yht’äkkiä tajusin, etten ole nähnyt yhtään ohjelmaa, jossa on feministiä puistattavia show-tyttöjä. [Showgirl oli myös italialaisten tyttöjen toiveammatti numero uno.] Ovatkohan ne näiden kymmenen vuoden aikana (kun en katsonut juurikaan italialaisia kanavia) kadonneet? Toinen kiinnostukseni herättänyt ilmiö oli musiikkikanavalla näkemäni videolista: naisartistit olivat vahvoja naisia, eikä kukaan ollut pukeutunut paljastaviin asuihin – miesartistien videoissa sen sijaan oli paljonkin vähäpukeisia naisia.

Haluaisin myös järjestää tänne ensi vuonna neuletapahtuman, jossa suomalaiset ja italialaiset neulojat tapaisivat ja voisimme esitellä suomalaisia lankoja. Tilakin sitä varten olisi, nyt pitäisi vaan panna hösseliksi.

4 Comments Lisää omasi

  1. Susanna sanoo:

    No siinä tapauksessa sulla on sitä kärsivällisyyttä kuitenkin varmaan aimo annos enemmän kuin mulla 😉 Mulla varmaan menis hermot lopullisesti…! No ehkä joskus voin kokeilla jos oikein hairahdun polulta, mutta sitten pitää olla ihan yksin ja rutkasti aikaa eikä lampaat saa huudella korvan juuressa, ettei keskittyminen herpaannu…sitä aikaa odotellessa voi jokunen yksinkertainen projekti valmistua…osahan jää aina valmistumatta. Tai kyllä ne joskus ehkä valmistuu, mutta voi mennä vuosia.

  2. Susanna, tämä on ollut minulle juuri se kärsivällisyysprojekti 😉 Ja huomaan, että se on lisännyt kärsivällisyyttäni noin yleisestikin.

  3. Kaisa sanoo:

    Voi, neulomassa Italiassa! Olisi minun taivas! Kahtena vuonna olen jo harjoitellut Toscanassa.

    Nautiskelepa!

  4. Susanna sanoo:

    No kuulostipa hankalalta tuo lankojen tilaaminen! Kiva oli taas nähdä puikkopäivillä, meillehän on jo muodostunut traditio istua samassa pöydässä 😉 Hienon kirjan oot saanut aikaan, mutta mä en osta sitä ihan siitä syystä, että kirjoneuleet ei oo mun juttu, pitäis olla kärsivällisyyttä aimo annos enemmän! Rentouttavia hetkiä ”mökillä” 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s