Brändiä rakentamassa

Käsityöyrittäjän  täytyisi luoda omaperäinen ja luotettava brändi, jolla mennään eteenpäin vaikka koirat vähän räksyttäisivätkin ja matkuripellet matkisivat. Katsokaa nyt vaikka Veera Välimäkeä: hänen huivinsa ovat innoittaneet sadat suunnittelemaan samantapaisia huiveja, mutta Veeran huivit ovat silti parhaita. Entä Cookie A? Voi hyvänen aika, minkälainen samanhenkisten mallien buumi hänen ohjeistaan alkoi. Jotkut Cookiesta innostusta saaneet mallit todella hienoja, mutta enemmistö on aika keskinkertaista. Neulon mieluummin Cookien suunnittelemat sukat kuin jotkut sukat ”sinne päin”. Lainaaminen, kopiointi, toisto ja varastaminenkin ovat designhommissa ihan työkaluja. Siksi  on keskityttävä omien vahvuuksien kehittelyyn.

Minut löi tuttuuden tunne, kun satuin erääseen kotimaiseen lankaverkkokauppaan. Langat, logo, jopa myyntitapahtuman lankahyllyt muistuttavat minusta hämmentävän paljon erään toisen  värjääjän tuotteita ja toimintaa.  Eihän se mitenkään laitonta ole. Suoranainen toisto harmittaa tietysti sitä, joka on alunperin kehittänyt toimivan konseptin ja kokee nyt toisen käyttävän sitä hyväkseen. Tahattomasti tai tahallaan, lopputulos on sama: oma brändi kärsii ja jos kerran on saanut otsaansa leiman, on siitä vaikea päästä eroon.

Parhaillaan tulee markkinoille myös  lankoja, jotka on värjätty lankataivaan kuuman tähden,  Hedgehog Fibresin, upeita värjäyksiä jäljitelleen. Kun näin tallaisia jäljittelyvärjäyksiä äskettäin, päällimmäinen tunne oli jonkinlainen myötähäpeä ja pettymys. Ei siis mitenkään laitonta, mutta jos asiakas  kaupassa tunnistaa vahvat esikuvat, se ei välttämättä ole ihan hunajaa omalle brändille. Miksi ihmeessä ostaisin melkein-HF:ää kun saan aitoakin?

Kun katselen hyvien värjäreitten töitä, enemmän  kuin puolet siitä hyvyydestä on juuri värjärin oma, vahva ja tunnistettava käsiala. Lantium ex machinan langat esimerkiksi erottuvat mainiosti, koska ne ovat omaperäisiä, usein tummasävyisiä  ja hyvin kauniita värjäyksiä, joiden todellinen hienous tulee usein esille vasta neuleena. Samoin Handulla on täysin tunnistettava tyyli. Kummallakin värjärillä on käsittääkseni vahva ja mietitty strategia, siinä missä toinen pyrkii standardoimaan ja isompiin sarjoihin, toinen vetää filiksellä aina uniikkia. Kumpikaan ei nähdäkseni vilkuile, mitä naapuri duunaa vaan kulkee omia polkujaan.

4 Comments Lisää omasi

  1. No jaa, kujalla tai ei, minullakin on oikeus mielipiteeseeni.

  2. L sanoo:

    Eli mielestäsi käsinvärjääjät jotka tekevät omaa juttuaan täysin omalla logolla, omalla tyylillä, omalla valikoimalla ja se sinun (korostan SINUN) mielestäsi näyttää jonkun toisen värjäsin langoilta, se on automaattisesti noloa kopiointia? Uskomatonta tekstiä, sillä itse en ole tällaista nähnyt ja voin ihan rehellisesti sanoa, että tietämykseni on taatusti samaa luokkaa, jollei jopa laajempaakin ja esittämäsi kritiikkiin verhottu ilkeily on todella noloa.

    Tiedän värjäreitä jotka ovat sopivasti kopioineet toisen idean välittömästi sen tultua myyntiin ja tässä on nyt kyse niistä joita tekstissäsi kutsuit matkuripelleiksi. Kannattaa ottaa selvää asioista ennen kuin lähdet toteuttamaan kritiikkiin verhoiltua vttuilua, koska tässä kohtaa olet täysin kujalla.

  3. Leena vaikkapa sanoo:

    Muuten hyvä, mutta ainoastaan handu ja lanitium on nyt ”puhdistettu” ja lukija jää arvailemaan, kuka on se onneton, joka kertomasi mukaan toista matkien bisnestä tekee. Jolloin kaikki muut kuin mainitut värjääjät ovat automaattisesti epäilyttäviä. Ehkä tämä oli tarkoituskin.

    1. Se ei ollut tarkoitus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s