Loppusuoralla

Neulontakirjan kuvissa on hyvä näkyä, miten neule on tehty.
Neulontakirjan kuvissa olisi hyvä näkyä, millainen neuleen rakenne on. Kuvassa Nora-sukat, jotka on tehty Wollmeisen Twinistä.

Nyt alkaa Lapaskirjan käsineet, lapaset ja  sormettomat olla neulottu. Viime metreillä syntyi vielä kaksi uutta mallia, toinen niistä sai vaikutteita Afrikasta. (Kiitos Teeman Made in Africa -sarjasta, jota voit vielä katsoa Areenasta, suosittelen todella lämpimästi!). Kauheasti tekisi mieli vielä puristaa pari värivaihtoehtoa, mutta kuvaaja kirskuttelee jo hampaitaan. Sovittujen päivien on riitettävä.

Muutama kuvaus on vielä edessä, yritämme nyt huomioida Sukkakirjan saaman palautteen: kuvia kaivattiin lisää ja erityisesti sellaisia, joissa näkyy miten työ on neulottu. Sukkakirjan tarkkaan lukeneet huomasivat, että kirjassa sanottiin, että rakenne ei ole olennainen kirjan sukissa kuin parissa mallissa (mm. Julia). Niinpä ajattelimme, ettei niillä lisäkuvilla ole oikeastaan merkitystä, koska sukan voi tehdä ihan omilla tutuilla tavoillaan, kunhan luo ohjeessa ilmoitetun määrän silmukoita ja seuraa kaaviota. Kaikkia tämä päätös ei miellyttänyt. Syy päätökseemme ei siis ollut se, ettemmekö olisi tietoisia siitä, että rakennekuvia halutaan tueksi, vaan nimenomaan se, että toivoin ihmisten vapauttavan itsensä turhista ohjeita.

Lapaskirjassa tarjoan muutaman sellaisen mallin, jossa saa ihan pähkäillä (testineuloja nimitti yhtä tällaista mallia ”nerokkaaksi” – tästä olin aika otettu) ja nyt otetaan varovasti kolmaskin väri mukaan kirjoneuleeseen.

Lisäksi on neulottu erilaisia variaatioita, yhdestä mallista esimerkiksi sormettomat, lapaset ja sormikkaat sekä yksistä lapasista myös miesten kynsikkäät. Joistain malleista on erilaisia lanka- ja värivaihtoehtoja, mutta en vielä tiedä saammeko kirjaan kaikista kuvia, mutta niitähän voi sitten julkaista täällä blogissakin sekä Ravelryn tietokannassa.

Kun kuvat on kuvattu, on vielä hyvin aikaa viilata ohjeita. Ne ovatkin toistaiseksi aika levällään, mutta Sukkakirjan teosta olen sentään oppinut jotain. Kirjan ohjeissa oli aika vähän virheitä, kiitos siitä kuuluu pitkälti testineulojille ja kustannustoimittaja Päivi Ylöstalolle, joka on varsin pitkäpinnainen editori ja hyvin tarkka.

Ai juu, aloitin Naima II:n, kerin eilen yhden vyyhdin 😉

One Comment Lisää omasi

  1. Katju sanoo:

    Hurja tahti sulla kirjan teossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s