Väkivaltaa villapaidalle

Kyllä maisteria niin jurppi, kun puseron ruskea lanka loppui kesken. Ajattelin, että neulon sitten hihat tuolla sinapinkeltaisella ja pinkillä, jota olin käyttänyt alempiin raitoihin, mutta ei se vaan näyttänyt hyvältä. En lakkaa hämmästelemästä, miten on mahdollista, että vaikka ihmisellä on kymmeniä kiloja lankaa kotonaan, ei ikinä ole sitä oikeaa!

Juoksin sitten Snurreen iltapäivällä ennen yhtä tapaamista katsomaan, olisiko Ilu tai Nea värjänneet yksisäikeistä ruskeaksi. No, ei. Sen sijaan näyteikkunaan asetellut Handun upean keväiset langat hehkuivat kauas. Onnistuin vain vaivon olemaan sortumatta. Muistakaan mahdollisesti sopivista langoista ei löytynyt paitaani sopivaa väriä. Juoksin vielä Menitaan, koska se oli lähellä tapaamispaikkaani. Lempimyyjäni oli onneksi paikalla!

Menitassa ei ollut lainkaan yksisäikeisiä merinoja, mutta löysinpä Malabringon tummasävyistä lankaa, joka saa nyt kelvata – ainakin vyyhti oli todella kaunis, joten ei se paitaa voi pahentaa. Hihojen neulominen jatkunee vielä lentokoneessakin torstaiaamuna. Tosin sitä ennen joudun ratkaisemaan puranko koko puseron helman, koska paidasta tuli hieman liian leveä. Ehkä kuitenkin jätän silleen ja toivon, että pesu ja lievä väkivalta auttavat venyttämään paitaa pituussuunnassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s