Tykkään haasteista

Jotkut ne vaan tykkäävät lyödä kovaa päätään seinään. Minä kuulun ilmeisesti tähän ihmisryhmään, jota vastoinkäymiset viehättävät. Tämä koskee puolisovalintojen lisäksi muitakin elämänaloja 😉 Lapaskirja syntyi lähes täydellisestä kyvyttömyydestäni neuloa kunnon käsineitä ja lapasia, parhaat sukkamallini taas halusta voittaa oma kärsimättömyys. Jatkuva urputtaminen käsityön arvostuksesta ja pimeän talouden vastustamisesta eivät nekään ole helppoja aiheita, joilla saisi paljon ystäviä 😉

Nyt olen tarttunut kustantajan heittämään haasteeseen pipokirjasta. Tiedättekö, pipo vaikuttaa aika harmittomalta kaverilta, mutta onkin varsinainen riesa: ihmisten päät ovat pirullisen yksilöllisiä ja sellaista pipomallia, joka pukisi kauniisti erimuotoisia päitä ei ole olemassakaan. Pipon mitoittaminen ei ole sekään aivan helppoa, sen seurauksena miehelläni on lukuisia pipoja: olen yrittänyt tehdä pipoa omaan isoon päähäni (57 cm), mutta piposta onkin tullut liian pieni. Mallitilkusta on tietysti apua, mutta sekään ei aina ratkaise koko ongelmaa, koska tavoiteltu pipon muoto voi vaatia tilavaa kupua tai sitten tiukempaa. 

Mutta kyllä tämä tästä. Kunhan taas puran tuon uusimman pipotekeleen, siitä tuli vaihteeksi liian suuri.

Kuva on muokattu hauskalla Prisma-sovelluksella

One Comment Lisää omasi

  1. Tuija Rajala sanoo:

    Haasteet ovat kivoja, mutta mä oon nykyään vähän laiska ottamaan vastaan haasteita. Kudon sukkia ja lapasia vain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s