Pieniä apuja

Siinäpä sukkaan Angela Davis!

Siinäpä sukkaan Angela Davis!

Facebookin Neulonta-ryhmässä yksi jäsen kysyi, miten laskea, kun ohjeessa on tuo raivostuttava merkintä ”kavenna tasavälein x silmukkaa”. ARGGGH! Minä ainakin jaan tuon kysyjän raivontunteen, kun ohjeen laatija ei ole viitsinyt laskea, millä silmukkaväleillä kavennukset tehdään.  Ymmärtäähän sen, mutta tekiessä ottaa hattuun kuitenkin.

Vastauksissa ohjattiin ihanaan palveluun, josta en ennen ollut kuullutkaan, siksi jaan Tiina V.:n linkin täällä kaikille: tässä olkaapa hyvä. Laskurilla voit laskea silmukkavälit kavennuksille joko tasaisesti ao. silmukkamäärälle jaettuna tai tasavälein tehtynä (jolloin kerroksen reunoissa ennen ensimmäistä kavennusta ja viimeisen kavennuksen jälkeen on eri silmukkamäärä kuin kavennusten välillä. Pieni, mutta hyvin ilahduttava apuri.

Samaiselta palvelimelta löytyy myös neuleen suunnittelupohja, jonka voi sovittaa mallitilkun mukaan oikealle tiheydelle. Hieman perehtymistä vaatisi laskuri, jolla nähtävästi voi generoida villapaidan ohjeen omille mitoille tiheyden mukaan.

Muita generaattoreita
Knitting Chartmaker – sillä voi tehdä kirjoneuletta varten kaavion

Tällä taikurilla voit tehdä valokuvasta neulekaavion (tai helmi-, virkkaus- tai ristipistokaavion)

Knitting Pattern Generator – näyttää nörttimäiseltä, en tiedä toimiiko

AUTS, tätä olisin juuri tarvinnut: prosenttiohjeen  silmukka- ja kerroslaskurit!!! Ohjeet pudotetuille, raglan- ja istutetuille hihoille.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Teinejä ja kissoja

pesumerkkiPojan perheen teinit ovat reilun viikon mittaisella vierailulla. Olinkin unohtanut, miltä tuntuu juosta kaupan kautta kotiin ja tehdä päivittäin ruokaa. Nyt ei voikaan välttämättä heti töistä tullessa kaivautua sohvan nurkkaan neulomaan ja katselemaan tallennettuja tv-ohjelmia.  Hyvä niin, myös liikakiloille ;-)

Otson Aran-paita on kuitenkin pikkuhiljaa edennyt. Nyt epäilen ensimmäisen hihan olevan liian kapea, mutta asia selviää, kun kutsun pojan sovittamaan hihaa. Tuleepa pituuskin tarkastetuksi. Mietin pitkään, millaiset hihat puseroon teen. Perinteisissä Aran-paidoissa on hiha jatkunut olkapäälle tulevalla palmikkokuviolla, minä en haluaisi erityisesti korostaa pojan muutenkin leveitä hartioita. Raglan olisi ollut helppo, mutta istutettu hiha näyttäisi parhaalta. Päädyin neulomaan vartalo-osan yhtenäisenä suljettuna neuleena olkapäille asti (jossa teen hieman lyhennettyjä kerroksia) ja leikkaamaan hihanaukot sivuihin.

Tekojärjestyksenä olisi ollut fiksua neuloa ensin vartalo-osa aivan valmiiksi, poimia hihojen silmukat hiha-aukoista ja neuloa hihat ylhäältä alan oikean mittaisiksi, mutta koska en päässyt sovittamaan vartalo-osaa ajoissa, jätin sen (onneksi) sivuun ja aloitin hihan hihan suusta. Vaikka olin mitannut huolellisesti mitan pojan kainalosta lanteille, puseronhelma kaipaa 10 senttiä lisää pituutta. Mieluummin näen vähän enemmän vaivaa, kuin teen suuritöisen puseron, joka jää kaappiin makaamaan. Puseroa neuloessani olen miettinyt kuvan mukaisen pesuohjemerkin tekemistä. Mikään ei kirpaise niin kamalasti kuin suuritöisen neuleen pilaaminen väärällä pesulla. Huolella farkkupyykissä tai muuten väärin pestyä ja huovutettua villapaitaa ei pelasta mikään, eikä edes lankoja voi käyttää uudelleen.

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Parviäly apuna

Brookklyn Tweedin lastenmallistossa on juuri se villatakki, jonka haluan tehdä Quopukselle – tosin aikuisen koossa.

Brookklyn Tweedin lastenmallistossa on juuri se villatakki, jonka haluan tehdä Quopukselle – tosin aikuisen koossa.

Palattuani etätöistä Italiasta minua odotti kaksikin lankapakettia. Isommassa paketissa oli täydennystä Otson villapaitalankoihin – pusero on kainaloissa, mutta lähes kaksimertisellä pojalla on apinan kädet, joten saan vielä tikuttaa hihoja jonkin aikaa. Toinen paketti aiheutti pientä päänvaivaa. Lankojen väreistä ymmärsin heti, että jotain olen aikonut tehdä tyttärelle, mutta mitä ihmettä. Langan nimellä googlaamisesta ei ollut mitään apua. Kokeilin ensin vyötteessä olevaa nimeä  Geilsk Tynd Uld, sitten yritin Geilsk Tweed -nimellä, sillä vasta nyt huomasin, että se on eri lanka. Etsin ohjekansiot, Ravelryn suosikkini, uudet ohjeet… kaikenlaista kokeilin. En vain löytänyt mitää, mikä olisi tuntunut oikealta.

Facebookin Neulonta-ryhmässä Pirkko neuvoi tutkimaan selaimen historian. Vaikka olen käyttänyt internetiä suurin piirtein siitä alkaen, kun se tuli Suomessa yliopistojen käyttöön, en huomannut, että selaimeni tallettaa kaikki sivuosoitteet!  Onneksi siirryin kesäkuussa toisen selaimen käyttöön enkä ehtinyt säätää historia-asetuksia. Nyt olikin helppo katsoa, missä olin lankojen tilauspäivänä liikkunut. Enkä todellakaan ihmetellyt, miksi olin ihastunut Twist Collectivessa julkaistuun Akebia-paitaan. On siinäkin tikuttamista, kolmosen puikoilla pääosin, mutta jos lopputulos on yhtä hieno kuin myyntikuvissa, sen kestää kyllä.

Muita kivoja syksyneuleita ovat esimerkiksi:

  • kivat sateenvarjolapaset (minä teksisin kynsikkäät tai sormettomat)
  • lapselle Tivolitunika
  •  uusimman Taito-lehden (4/2014) Alahovin sukat. [Ohje on julkaistu alunperin uutuuskirjassa Sukupolvien silmukat (Maahenki 2014), jossa on muitakin kivoja juttuja.]
  • huikaisevan upeita lastenmalleja Brooklyn Tweedin lastenkuvastossa. Kunhan saan Otson  ja Pirkon puserot valmiiksi, toivosti saan tehtyä Quopukselle Jared Floodin villatakin valokuvassa esitetyn villatakin tapaan: palmikoilla. Tosin tuossa linkkaamassani takissa on liikaa hälyä, joten ajattelin yksinkertaistaa palmikkomaailmaa.
Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Ekologista lankaa, onko sitä?

Edellisen postauksen kommenteissa esitettiin hyvä kysymys. Hyviä sukkalankoja on paljon, mutta jos pohditan eettisyyttä, varmaankin ensimmäinen asia on kestävyys, koska tekstiilien aiheuttama jätekuorma on suuri. Parashan olisi sellainen lanka, jonka (luonnon) kuitu on kotimaista ja kestävyyden vuoksi sen vahvikeaine olisi myös kierrätyskuitua (esim. kierrätyspolyamidia, ks: http://textileexchange.org/node/990) vahvikkeena eikä se sisältäisi haitta-aineita. En tiedä, että sellaista lankaa olisi tarjolla, mutta silloin parempi vaihtoehto on suomalainen 100 % villa. Luonnonvärjätyt tai värjäämättömät langat olisivat parempi vaihtoehto, kuin teollisilla väreillä värjätyt.

Esimerkiksi Laurilan tila myy 100 % kainuunharmaksen sukkalankaa.

Riihivillalla on aivan fantastisen ihania luonnonvärjättyjä sukkalankoja.

Hakapellon tila myy myös polyamidilla (nylon) vahvistettua sukkalankaa, polyamidi tuskin on kierrätyskuitua, mutta parempi sekin kuin täysin teollisesti värjätty ulkomainen kuitu.

Sanski kehrää ekologisesti langaksi vaikka lemmikkikoirasi karvat.

Handu.fi myy kotimaisesta kuidusta naapurissa kehrättyä upeaa sukkalankaa, jonka kokonaisympäristökuormitus voi olla vähäisempikin kuin luonnonvärjätyissä langoissa.

Nämä ovat vain esimerkkejä, muitakin kotimaista kuitua käyttäviä lankoja on myytävänä.

Ekolanka ei välttämättä ole en enempää ekolankaa kuin muukaan eikä kotimainen ole aina kotimaista kuitua tai edes kehräystä, vaika brändi olisikin kotimainen, kuten Novita.

Tässä on hyvä artikkeli aiheesta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/17/ekolangat-arvioinnissa-onko-ekompaa-kuin-suomenlammas

PÄIVITETTY: lisätty ja korjattu linkkejä.

LISÄYS: Hyviä huomioita on esitetty Puikkomaisterin Facebook-sivulla.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Kyllästymiseen asti

Olin vuosikausia siinä käsityksessä, että suomalaiset naiset eivät kannattele harmaata taloutta. Eihän pienipalkkaisella naisella mielestäni ollut siihen mitään mahdollisuuksiakaan. Naiset maksavat veronsa jopa iloisesti, koska he myös käyttävät verovaroin rahoitettuja palveluja. Olin väärässä.

Totuus on valjennut minulle pikkuhiljaa, mutta käsityöpiireissä se on lävähtänyt suorastaan silmille. Lankoja trokataan (tuodaan esimerkiksi ulkomailta ja myydään kalliimmalla kotona) ja veroja kierretään myymällä uusia lankoja (siis kirpputorikauppaan kuulumattomia) ilmiselvästi verotta. Minkä muun johtopäätöksen langanostaja voi tehdä, jos hän saa kuitiksi vain erikseen vaatimalla hätäisesti sutatun lappusen, josta ei selviä myyjän yhteystiedot eikä pyytämättä sitäkään? Semminkin jos esimerkiksi käsinvärjättyä tai saman langan eri värejä suurissa erissä on samoilla myyjillä tarjolla useiden satojen eurojen edestä sellaisella hinnalla, ettei se mitenkään voi sisältää veroja. Toisaalta, jos myyntivoittoa ei synny, ei tule verotettavaa tuloakaan, miksi siis piiloutua nimimerkin taakse, kun verottajalle voi tehdä yksinkertaisen laskelman vähäisen elinkeinotoiminnan kuluista ja tuotoista?

Olen itsekin myynyt yritykseni kautta poistoeriä ja neulojilta ostettuja lankoja sekä värjännyt pieniä eriä lankaa myyntiin. Siksi tiedän, että ylijäämää ei synny kilokaupalla ihan vahingossa tai pelkästä värjäämisen ilosta. Rehellisellä myyjällä ei ole mitään syytä loukkaantua, jos asiakas pyytää kuitin tai tiedustelee lankojen alkuperää.

Yritykset keskustella naisten nettifoorumien muuttamisesta siten, etteivät ne suorastaan tukisi harmaan talouden vipeltelijöitä, leimataan riitelyksi, henkilöön käymiseksi ja vaiennetaan porttikielloilla. Minut on bannattu muutamasta netin neulojaryhmästä, koska olen tiedustellut niissä eräiden myynti-ilmoitusten johdosta, sisältääkö hinta verot ja ehdottanut foorumien sääntöihin sellaisia muutoksia, jotka estäisivät vilpistelyä. Tämä on näissä alhaisen moraalin saiteissa väännetty väkisin henkilöön käymiseksi, eikä itse asiasta (foorumien säännöistä) ole haluttu keskustella.

Onneksi on sellaisiakin kirpputorilangan foorumeita, joilla on suoraselkäiset säännöt: esimerkiki Facebookin Lankamyynnit-ryhmässä torjutaan trokarit ja muut vilpistelijät selvin sanoin. Facebookin Neulonta-ryhmässä taas todetaan, että:

”Lienee jokaisen itseään arvostavan käsityöläisen mielestä itsestään selvää se, että käsityön arvostusta ei ainakaan nosteta MYYMÄLLÄ tekeleitään alihinnalla ja vielä niin ettei kiinnosta mitä verottaja tai laki sanoo HARMAASTA TALOUDESTA. AMMATTIMAINEN myynti pimeästi, on epäkunnioittavaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät leipänsä tällä alalla hankkia. Pohtikaa asiaa millä tahansa muulla elämän ammattialoilla.”

Voiko sen enää paremmin sanoa?

Kategoria(t): Uncategorized | 5 kommenttia

Padat liedelle! (Tai kupit mikroon)

varjaaGail Callahan: Värjää itse langat ja kuidut.
Kääntänyt Tuulia Salmela. Minerva 2014. Sivuja 168.

Callahanin värjäyksen käsikirjassa kerrotaan hyvinkin seikkaperäisesti proteiinikuitujen värjäämisestä. Eikä siis vain valmiin langan vaan myös kehrättävän kuidun värjäämisestä, kuten nimikin sanoo. Minusta tosin olisi parempi puhua ensisijaisesti ”eläinkuitujen” värjäämisestä, kun toisaalta puhutaan kasviskuiduista ja synteettisistä kuiduista. Muutenkin vierastan vähän tärkeilyä termeillä: yksivärinen on yksivärinen vaikka sen sanoisi hienosti ”monokromaattinen”.

Callahan esittelee värjäysvälineet, värjäyspaikan järjestämisen, värjättävät kuidut ja hyvin seikkaperäisesti. Väreistä esitellään happoväri ja elintarvikeväri, kasvisvärjäyksestä tai reaktiiviväreistä kiinnostuneelle kirjasta voi kuitenkin olla apua perusasioiden kannalta. On sellaisiakin villan värjäämiseen tarkoitettuja värejä, joita käytettäessä ei tarvita etikkaa tai muuta happoa, liekö sitten pohjaltaan elintarvikevärejä?

Luvussa  ”Värien voima” käsitellään mukavalla tavalla värioppia ja väriyhdistelmien muokkaamista. Tämä osa on minusta todella kiitettävä, siinä heijastuukin kirjoittajan omat kokemukset värioppien vaikeasta hahmottamisesta. Kirja kannattaisi hankkia jo tämän yhden luvun vuoksi.

Viidennessä luvussa annetaan seikkaperäiset ohjeet erilaisiin värjäystekniikoihin (esimerkiksi upottaminen, ruiskutus, ripottelu, solmiminen…). Mielenkiintoista, olen harrastanut lähinnä tuota padassa lilluttelua, joka on siis upotusvärjäystä.  Kokeilen varmasti muitakin esiteltyjä tekniikoita. Jokaisen ohjeen ohessa on hyvin vinkkejä. Lisäisin tässä omani haltijalankojen sitomisesta: olen käyttänyt menestyksellä avattavia nippusiteitä haltijalankojen sijaan varsinkin isoja, lähes kilon vyyhtejä värjätessäni.

Yhtä jäin kuitenkin kaipaamaan, kun kirjan kannessa viitataan erikoistekniikoihin. Miten yksivärinen lanka liukuvärjätään siten että se asteittain muuttuu tummemmaksi? Tässä yksi tapa.

Kirjan lopussa on muutamia melko simppeleitä neuleohjeita ja joitain virkattuja kuvioita, lähinnä kai esittämässä käsinvärjättyjen lankojen käyttöä. Minä olisin kaivannut enemmänkin pohdintaa siitä, mihin erilaiset käsinvärjätyt langat parhaiten sopivat. Näemmehän jatkuvasti epäonnistuneita lankavalintoja, joissa upea käsinvärjätty lanka katoaa monimutkaiseen pitsimalliin tai päinvastoin.

Käännöksen on tehnyt Tuulia Salmela, joka on mainio värjäri itsekin. Käännös on todella hyvälaatuinen, alkuperäkieli ei puske ilmaisuun ja kielikin on kaunista. Pari pilkkua olisin pannut lisää ja muutaman virkkeen purkanut lyhyemmäksi, mutta sellaista kirjaa ei olekaan, joista ei tällaisia kohtia löytyisi (omista töistäni varmasti paljon enemmän).

 

Kategoria(t): Kirja-arvostelu | Jätä kommentti

Suunnitelman muutos

otsolle1Pähkältyäni asiaa, päätin sittenkin neuloa Otson villapaidan kaksinkertaisesta langasta. Aholaidan tilalta sain tilattua lisää kolmisäikeistä suomenlampaan villaa, joten rohkenin aloittaa paidan.

Koska perusspeksit olivat jo valmiina muistikirjassa, muutin vain silmukkalukua ja laskin palmikot uusiksi. Ei kovin vaikeaa. Nyt mitat täsmäävät  ja tulossa on paksu ja melko tiivis purjehduspusero, joka muistuttaa esikuvaansa melkoisesti.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti