Tästä se taas lähtee

soppari2Jotkut ovat ihmetelleetkin, kun blogissani ei ole kaikkia neulomiani neuleitani esitelty. Syy siihen on se, että olen neulonut jo kauan tulevaa kirjaa silmällä pitäen uusia malleja ja joitain entisiä mallejani hieman uuteen uskoon.

Nyt on nimet papereissa ja seuraava määräaika 1.3. Kirjan on tarkoitus ilmestyä ensi syksyksi. Tässä voi tulla vielä niin kiire, etten ehdi blogia paljon päivitellä. Entisiäkin malleja on pakko neuloa uudellaan, koska joitain käytettyjä lankoja ei enää saa Suomesta. Tuleepa samalla tarkastettua ohjeet.

Kategoria(t): Uncategorized | 1 kommentti

Syksyn hauskin neulekirja

synkat

Mort-takin malliksi on saatu kosmologian professori Syksy Räsänen.

Marjukka Vuorisalo ja Mila Duktig: Synkät kuteet. Moreeni 2014. 160 sivua, kovat kannet.

Harvoinpa olen nauranut neulekirjaa selatessani niin iloisesti kuin taiteen tohtori Marjukka Vuorisalon ja Mila Duktigin Synkät kuteet kirjan äärellä. Myös Tupsulakki tykkäsi. Vaikka en ole goottikulttuurin kannattelija, kirja ilahduttaa omaperäisyydellään. Vaikka itse hautausmaa- ja kauhuaiheet eivät sinäsnä ole mitään uutta, kokonaista goottineulekirjaa, joka kattaa neuleet vaa… eikun professorista vauvaan ei ole löytynyt edes englanninkielisenä. Kirjan tekijät kertovatkin, että tästä kirjan teko juuri lähti: kun kirjaa ei löytynyt, oli pakko tehdä itse.

Kirjassa on peräti 29 ohjetta, aikuisten neuleita, asusteita ja vieläpä vauvat ja hauvatkin on muistettu luurankoneulein. Kirjoneuleita, pitsineuleita, pintaneuleita, joissa kuviot on toteutettu oikein ja nurjin silmukoin – tekniikat ovat monipuolisia ja ohjeet ovat selkeästi annettuja.  Ohjeisiin on myös pääkalloin merkitty ohjeen vaativuusaste. Mallit ovat pääsääntöisesti myös tyylikkäitä, omassa tyylilajissaan varmasti ihan aatelia. Voisin itsekin neuloa Maladonna (Paha nainen) -huivin itselleni, Pallo jalassa -sukista puhumattakaan. Joskaan en ole ihan varma käyttäisinkö Novitan seiskaveikkaa suuritöiseen pitkään villatakkiin (Mort-takki, kuvassa). Voisin hyvin kuvitella tekeväni itselleni pellavasta Mort-kylpytakin!

Ainoa malli, jonka olisin ehkä jättänyt julkaisematta on Lepakoita tapulissa. Pipoa olisi nimittäin kannattanut kehitellä vielä, hyvä idea jää nyt hieman puolitiehen, koska pipon muoto on hattumainen ja lepakkokuviot jäävät epäselviksi.  Mutta tavallisesti neulekirjoissa on paljon enemmän ohjeita, jotka on tehty lähinnä täytteeksi.

Tutkin ohjeita sieltä täältä, enkä havainnut isompia ongelmia: jossain oli käytetty genetiiviä nominatiivin paikalla, mutta se ei haitannut ohjeen ymmärtämistä. Ohjeet ovat selkeitä ja kaaviot ovat hyviä.

Ritva Tuomen valokuvat antavat oikeuttta neuleille ja palvelevat neulojaa, kirjan rakenne, Ninni Aallon layout ja taitto ovat toimivia ja hyvin tyyliin sopivia.

Kategoria(t): Kirja-arvostelu, Uncategorized | Jätä kommentti

Neulojan lempivuodenaika

Syksy on aina ollut paras vuodenaika minulle. Lapsena se tarkoitti muun muassa uusia kouluvaatteita, joskus jopa ihan uusia, joita ei yksikään viidestä sisaruksestani ollut käyttänyt. Olen aina rakastanut ritisevää jäätä lammikoissa ja syksyisen metsän värejä, jotka surukseni ovat värejä, jotka eivät sovi minulle lainkaan. Onneksi tyttärelle sopii, näin luonto on kompensoinut tämänkin asian parhain päin.

Syksy on siksikin kiva vuoden aika, että silloin herää toimeliaisuus: uudet kurssit ja harrastukset, kesän perheilyn jälkeen omia juttuja. Minulla ei ole tänä syksynä aikaa uudelle, vanhoissa on nyt uusia, työläitä kujeita. Pankaapa toistaiseksi 1.11. muistiin. Varatkaa 10-16.

Ensimmäiseksi syksyllä tarvitaan villahuivi ja käsineet. Tässä kaksi vinkkiä.

Piet on Point – Nancy Whitmanin Mondrian-aiheinen huivi tyylitietoiselle!

Dagmar Moran Deco-käsineissä on omaperäinen idea.

Kategoria(t): Käsineet, Maksulliset ohjeet | Jätä kommentti

Hyväntekeväisyyttä ja hyvän tekemistä

Ravelry__Finnish_knitters_discussion_topic_-_Ostetaan_myydään_vaihdetaanNeulojilla on käynnissä kaiken aikaa erilaisia hienoja hyväntekeväisyystempauksia. Milloin kerätään neulevaatteita Libanonin pakolaisleireissä paleleville lapsille,  milloin autetaan asunnottomia tai kerätään sytomyssyjä tukanlähdöstä kärsiville syöpäpotilaille. Kukaan ei tietenkään pidä näitä keräyksiä turhina tai tarpeettomina, saati arvostelisi keräyksen koordinaattoreita.

Mutta kas, puhupa verojen maksamisen tärkeydestä, siitä että neulojien pitäisi yhteisöissään luoda säännöt, jotka ehkäisevät pimeän kaupan tekoa, bannit tulevat paukkuen ja ilonpilaajaa lyödään kovaa. Sukkamummojen veronkiertoa kritisoivaa syytetään kukkahatuksi, joka haluaa pilata pienetkin ilonpilkut kaupungissa ja hänelle osoitetaan isoja herroja, suuria rötöksiä ja veroparatiiseja.

Eikö ole kummallista? Juuri veroillahan tässä maassa maksetaan lasten koulutus, syövän hoito, jopa kehitysapu ja sukkamummonkin terveydenhuolto.

Tämä kolumni sai minut ajattelemaan tätä asiaa.

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

Mistä nämä tulevat?

breakfast_by_the_river

Tässä Renoirin ”Aamiainen joella” -taulussa on samaa värimaailmaa, johon elokuvan kautta taas törmäsin. Turkooseja, vihreitä ja tilkka syvää punaista.

Mikähän minuun on iskenyt? Pajasta tulee pitkää sukkaa, nyt suunnittelen tai oikeastaan jo teen eräänlaista ”fuusiosukkaa”, jossa on Viron (mutta ei Muhun) kuvioiden lisäksi leveämpi kukka-aihe ja värit ovat kaukana totutuista. Väreihin sain lopullisen kimmokkeen eräästä näkemästäni valokuvasta, kuviot ja niiden järjestys pukkasivat ties mistä. Leveän raidan kukka-aiheen kehittelin omiin tarpeisiini sopivaksi jostain muistiin laittamastani ristipistomallista.

Aluperin olin pyöritellyt väriyhdistelmää tuijoteltuani Italian naapurimme Lina-rouvan puutarhaa. Sukan nimeksi tulee siis luonnollisesti Il giardino di Lina. – Lina-rouvan puutarha.  Violettina kiipeävä köynnös, Sinisade luultavasti, keltaisina loistavat kultapallot, laakeripuu ja muut ihanat vihreät. Handusta löytyivät taas projektiin sopivat langat, työlästä pitkää sukkaa ei kannata tehdä langoista, jotka nyppääntyvät, menettävät värinsä tai ovat muuten epämiellyttäviä.

Sukanvartta neuloessani katselin elokuvaa Renoirista. Siihen oli rakennettu kuvia Renoirin taulujen mukaan. Olen ennenkin ihaillut Renoirin maalauksia sukka mielessäni, herkkää turkoosia, ripaus vihreää ja syvää punaista. Siitä se seuraava sukka-aihe lähti taas muhimaan. Onneksi viimekertaisen hullaantumisen seurauksena sain aikaiseksi hankkia oikean väristä lankaa.

Pojan villapaita on pantu hetkeksi sivuun, se vaatii taas sovittamista. Enpä huomannut nimittäin mitata, mille korkeudelle pääaukko pitää tehdä. Mutta onhan se hyvä tekosyy pyytää poika kylään, samalla kuulee, onko mahdollisuuteni isoäidiksi edennyt yhtään ;-) Minulle kelpaisi hyvin neulontaharrastuksen ja muistakin kädentaidoista innostunut miniä. ;-) (CV:n ja valokuvan saa lähettää osoitteella… ;-) [Kolme hymiötä ilmaisemassa että tämä on leikinlaskua, palkokasvia ei kannata vetää tämän vuoksi nenuun siksi, että äiti tässä PAINOSTAA poikaa parisuhteeseen ja lapsenlaittoon].

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Sukka-arkkitehtuuria

Onkohan kukaan suomalainen bloggari esitellyt Lara Neelin Sock Architecture -kirjaa? Olen vähän kahden vaiheilla, tilaisinko. Periaatteessa kirja kiinnostaa, mutta se näyttää, anteeksi vain, vähän suttuiselta. Olisin kiinnostunut arvioista.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Syksyn kauneimmat lehdet

Candlesmoke-lapaset ovat todella kauniit! Kirjoneule myös lämmittää hyvin.

Tuuli kääntyy kohta lempeästä lounaasta pohjoiseen tai itään. Silloin selataan vimmalla sähköisiä ja painettuja neulontalehtiä. Tässä minun kirjoneulesuosikkejani tämän syksyn tarjonnasta.

Vogue Knitting -lehti ilmestyy Euroopassa nimellä Designer Knitting Magazine, myyntipaikkaa voi etsiä Lehtipisteen sivuilta.

(Huomasin muuten, että lehtipisteisiin on tullut tuollainen uutuuskin.)

Kynttilänsavu-lapaset

Great Hornrimmed -liivi

Vibrant Colorwork Pullover

Zipper Embroidered Cardigan

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti