Kaikille sormille

jamalankasormetMinun on jo pitkään pitänyt kokeilla sormikkaiden tekoa sormista alkaen, koska minua inhottaa ellen saa siistiksi niitä kohtia, joista sormia varten poimitaan silmukat. Kummallista, koska muuten en ole mikään pahakaan pedantti tai perfektionisti. Vaikka näyttävät ne kuvista päätellen olevan heikko kohta monelle muullekin neulojalle: silmukat tahtovat repsottaa miten sattuu.

Niistä tuli huomattavasti siistimmät. Tykkään tästä tavasta myös siksi, että silmukkamäärää on helpompi hallita ja sormikkaista saa helpoimmin oikeamman kokoiset, kun tekemisen aloittaa sormenpäästä.

Inha päättelykin sujui tässä ihan huomaamatta – tehtävähän se aina on, mutta sen voi tehdä vähemmän ärsyttävällä tavalla.

 

Viikonlopun pitsisukka

pitsisukkaVaikka sää ei kovin kesäiseltä tuntunut, tikuttelin Suomenlinnan vesibussimatkalla japanilaisten turistien riemuksi pitsisukkaa, jossa tiimalasikantapää on tehty tarkoituksella siten, että lyhennettyjen kerrosten käännökset muodostavat reikärivin.

Sain veneen lakattua, seuraavaksi pitää maalata pohja. Telakkareissuilla syntyy toivottavasti pari tällekin sukalle: tein jos pitsivarren, mutta tein jonkun virheen ja siksi reikärivien väliin tuli seitsemän silmukkaa vaikka piti olla viisi! Mitenköhän siinäkin onnistuin noiden seitsemän pitsineulekerroksen aikana?!

Kalenteria täyttämässä

 

Tässä talossa äitini opetti käsitöitä. Sain itsekin vierailla siellä lukuisat kerrat.

 Vaikka vielä ei ole ihan kaikkia kuviakaan kirjaan otettu, tosin vain muutama puuttuu, enkä olen nähnyt oikovedoksiakaan, niin syksyn kalenteriin jo täytetään kirjan esittelytilaisuuksia. Vaikka tämä prosessi on ollut pitkä, täytyy kyllä sanoa, että se on ollut ja tulee olemaan mielenkiintoinen. Huimaa hommaa, kun takana on Moreenin (ja tietysti Otavan) osaaminen. Olen alkusyksyn Italiassa, mutta kirjan ilmestyttyä elokuussa tulen sieltä Suomeen esittelemään kirjaa ainakin Snurreen, Lentävään lapaseen Järvenpäässä ja Pukkilan puikkopäivään.

Pakko sanoa, että olen hurjan iloinen näistä tilaisuuksista! Ennen kaikkea siksi, että ne tarjoavat mahdollisuuden tavata teitä!!!

Kutsu Järvenpäähän lämmittää erityisesti mieltäni, siellähän olen ensimmäiset neulomukseni neulonut viisivuotiaana. Äitini, ”Puikkoakateemikko”, on tainnut opettaa muutamallekin seudun neidille käsitöitä Järvenpään Kotitalousopettajaopiston Emäntä- ja talouskoulussa. Alueella toimii kai edelleenkin legendaarinen Tuusulanjärven ompeluseura. 

Jämälangoista

jamalankasukkaViimeinen sukkapari kirjaa varten puikoilla. Tein pieniä vaihdoksia vielä viime hetkillä, kun vihoviimeinen kuvauspäivä on ensi viikonloppuna. Tikutin eilen sukanvartta nelisenkymmentä senttiä (totta kai, istuin viikon lämpimimmän päivän sisällä neulomassa!), mitä pitemmälle varsi edistyi sen enemmän minua harmitti yksi alussa käyttämäni lanka. Olisin halunnut toisenlaisen värin, mutta jämälankasukissa on mentävä korissa olevien kerien ehdoilla…

Näytin tekeleestä kuvaa kaverille, mutta hänen mielestään se ei ole yhtään hassu. Mennään sitten näin, ehdin jo harkita päällekirjomista yhtenä vaihtoehtona sen värin häivyttämiseksi. AIka iso urakka siinäkin olisi…

Jos se tuntuu vaikealta – teet väärin

Pääsin morsiushuivissa vihdoinkin reunukseen, johon tulee upea nypyläkuvio. Olen nyt tehnyt kolme kerrosta, joihin niitä nypylöitä (viroksi nupp) tulee, ja tuskaillut sitä, miten hidasta homma on – kahden kerroksen neulominen kestää yli tunnin! Pudotin myös pari kertaa nypylän kaikki silmukat. Mielessä kyllä kävi, että pitäisiköhän nöyryä  katsomaan juutuupista, miten nämä ihan oikeasti tehdään (eikä luottaa ohjeen hieman epämääräiseen selvitykseen). En sitten malttanut. Katsokaa, kuulkaa, sen ei tarvitse olla vaikeaa!