Syötteet:
Artikkelit
Kommentit

Järisee, mutta neulotaan!

Maanjäristysuutiset muistuttivat, että Italiassakin neulotaan. Siis blogikierrokselle!

Olipa hauska huomata, että italialaiset neulojat tikkuavat innolla Veera Välimäen suomalaisia malleja. Suunnittelija Emma Fasso (rav) (omat sivut) näyttää olevan nousussa, hänenkin mallejaan neulotaan monissa blogeissa myös Suomessa. Myös Tania Anttila näyttää olevan italialaisille puikkosiskoille tuttu.

Maglia libera tutti! -blogissa harrastetaan monipuolisesti muitakin lankatöitätöitä. Jos satut olemaan Milanossa 9. kesäkuuta, käy katsastamassa tämä tapahtuma. Sen järjestää paikallinen S&B-ryhmä. Samalla kannattaa piipahtaa Lanarissa…

Toinen kiinnostava juttu oli Un gomitolo al giorno (Kerä päivässä) -blogissa: Neulontabrunssi! Tulee meillekin…. mikäli minusta riippuu ;-)

Vaikkei virkkaisi, tämä Luisa de Santin blogi on hyvin inspiroiva! Hän on tehnyt mm. Pazze per i crochet (Hulluina virkkaukseen) -kirjan.

Simon blogista löydät mielenkiintoisia ohjeita vaikkapa kasvivärjäykseen (meillä tietty noista kasveista useat tunnetaan maustekaapista). Simone myy muuten vintage-nappeja Etsyssä.

Rumahko aluspaita

Väännän tulevia purjehduksia varten kaipaamaani alpakka-aluspaitaa. Ei siitä mikään kaunis tule, vaakaraidoitus ei meikäläistä pue, eivätkä väritkään juuri ylennä, mutta lämmin siitä tulee, eikä muulla ole mitään väliä. Värit eivät onneksi ole ihan niin räikeät kuin kuvassa, mutta riittävän riemukkaat kuitenkin.

Teen sen alpakkalankajämistäni, kaikki näyttävät olevan samaa paksuutta, vaikka merkkejä näyttää olevan useita. Taitaa alpakkalanka tulla yhdestä ja samasta kehräämöstä ;-)

Tämä on hyvä työ kun veneen kevätkunnostusaika on kiireimmillään, kun kaula-aukko ja hihanalut on tehty, voi vain neuloa aina oikeaa – oikein, oikein, oikein…. Ajatus ei telakkapäivien ja iltojen jälkeen pidemmälle lentäisikään. Vaarana tosin on torkahtaminen puikot käsissä, mutta väliäkö sillä, jos istuu vesibussissa tai kotisohvalla.

Mietin muuten neuloessani nuoruuden laamapaitoja: itsevärjätty laamapaitahan oli MUST 70-luvun alussa. Ajattelin, että puuvillaahan ne olivat, miksi niitä sitten sanottiin laamapaidoiksi? Netistä löytyi vastaus tähänkin kysymykseen.  Laamapaidan alkuperäinen nimi on Dr. Lahmann’ s Reform-Baumwollkleidung, kun saksankielessä hoota ei keskellä sanaa lausuta, on tyypistä tullut meillä laaman ja siitä se tietysti on lyhentynyt laamaksi. Paitoja myydään edelleen Hakaniemen hallin yläkerrassa, vau!

Neulontaa yksikätisille

Kalastajaneulojan sivuilla törmäsin tämmöiseen hassuun kuvaan.  Rupesin ihmettelemään, mikä tuo puuhärveli on; selvisi, että siihen pistetään kirjoituskäden puikko, puulätkäre tungetaan tiiviisti kainaloon (toinen malli) ja näin puikonpidosta vapalla kädellä voi liekuttaa kehtoa, juoda kahvia tai  tehdä muuta tähdellisempää kuin pitää sillä puikkoa.

Tässä on video, josta selviää neuletuppeen liittyvä sukkela irlantilaistekniikka, joten enää ei tarvitse ihmetellä, miksi jotkut neulovat edelleen siten, että pitävät toista puikkoa kainalossa.

No, jo on!

Neulontatupesta on apua myös yksikätiselle.  Selvästi parempi kuin “virallinen” apuväline.

Lisää.

Mikään ei olisi ilahduttanut minua viime viikon purjehduksella kuin jämälangoista neulottu aluskerrasto tai edes -paita. Pärjäsin kyllä sporttikerrastoillani erinomaisesti, mutta villasta tehdyn kerraston olisi voinut tuulettaa raikkaaksi. Sillä on merkitystä, kun kahteen kolmeen päivään ei pääse lainkaan pesulle. ;-)

Lämpimiä vaatteita ja asusteita tarvitaan muissakin harrastuksissa. Moottoripyöräily, mökkeily, retkeily… Avainsanoja ovat lämmön eristys, keveys, pieneen tilaan mahtuva ja nopeasti kuivuva. Ulkolajeja harrastavia ilahduttavat neulojan pehmeät paketit aivan erityisesti, semminkin jos ne on suunniteltu erityisesti näihin tarpeisiin.

KÄSINEET Purjehtiessa käytetään nahkaisia purjehduskäsineitä,  jotka suojavat käsiä ja antavat pitoa köysiä käsiteltäessä. Erittäin kylmällä on löydettävä lämpimät liukumattomat käsineet. Mutta eihän veneessä koko ajan köysissä roikuta: vapaavuorolla haluan käteni lämpimiksi ja työnnän ne villakynsikkäisiin, joissa on aukeavat lapaskärjet. Purjehtijoiden lisäksi pilkkijät ja muut kalastajat, mutta myös valokuvaajat ja älypuhelinten käyttäjät, arvostavat kylmillä keleillä esimerkiksi lämpimästä alpakasta tehtyjä lapassormikkaita (vain kirjoituskäden etusormi ja molemmat peukalot tehdään erikseen), joissa saa tarpeen mukaan myös kirjoituskäden peukalon ja etusormen paljaaksi.

RANNEKKEET Useammin kuin kerran olen kaivannut lisälämpöä ranteisiini, peukalonrei’illä varustetut rannekkeet antavat lämpöä ilman että ne haittaavat sormien työtä.

KAULALIINA Vaikka ulkoiluvaatteissa suositaan huppuja, ilman kaulaliinaa ei purevissa säissä pärjää. Paras kaulaliina on sekin ohut ja lämmin, luonnonkuituinen ja sellainen, ettei se tartu mihinkään kiinni. Muotona pikemminkin päistä kapeneva kolmio, josta saa suojaa myös niskalle, kuin tasalevyinen. Ohut ja lämmin huivi käy myös tyynyksi ja lantionlämmittimeksi, mutta sillä voi myös suojata pään, jos pipo unohtui. Iso, unelmanohut ja lämmin silkkimohairhuivi tms. villapeitto sopii monikäyttöisyytensä vuoksi myös reppuun vaikkei sitä kannata purjehtiessa, eräillessä tms. käyttääkään. Siitä saa lisälämpöä yöksi tai viileään iltaan laiturilla.

PIPO Pään kautta haihtuu kehon lämpöä, joten pään pitäminen suojattuna on tärkeää. Pipoa tarvitaan myös kuumalla auringonsuojaksi, pitkähiuksisille se on välttämätön hiusten pitämiseksi kurissa. Kun minulta pipo putosi kerran päästä, jouduimme kovalla kelillä merellä tilanteeseen, joka olisi voinut olla kohtalokaskin, koska hiukseni menivät silmille, enkä nähnyt eteeni tarkasti. Pipon pitää siis olla riittävän tiukka ja sen pitää tarvittaessa peittää myös korvat. Cousteau-pipo on hyvä eikä punaisesta väristä ole ainakaan haittaa, sillä jos pipo tai pipopäinen ihminen putoaa mereen, se näkyy paremmin. Heijastinlangan neulominen huippuun ei ole huono idea. Olen nähnyt myös pipoja, joiden “tupsu” on korkkia, joka pitää pudonneen pipon pinnalla.

Kommandopipo on erittäin hyvä varuste, auringonsuojaksi se kannattaa neuloa ohuesta silkistä. Löytäisiköhän joku fiksun ohjeen, minä en löytänyt? Pipon pitää olla kaulalla tarpeeksi pitkä ja silmäreiän tulee olla sellainen, että  aukon saa tarvittaessa vedettyö leuan alle. Tässä yksi hyvä valmispipo. LISÄYS: täytyisi todella tutkituttaa muisti, olin juuri äsken blogannut digiaineistoista ja liittänyt mukaan tämän.

VILLAPAITA on edelleen vesillä ja luonnossa liikkuvan lempivaate, vaikka fleecet ja muut tekniset materiaalit ovat nekin käyttökelpoisia.  Nuotiosta tuleva kipinä tekee ruman jäljen keinokuitupusakkaan, mutta villa syttyy huonosti. Vaikka villa pitää tuulta heikosti, sen päällä voi aina käyttää tuulta suojaavaa kuoritakkia. Paras villapaita syntyisi kotimaisesta rasvaisesta lähivillasta, joka hylkii kosteutta ja likaa. Käsinkehrääjä voi myös rasvata kuidut lanoliinilla. Eräs kalastaja väittää, että pekonin paistaminen nuotiolla tekee hyvää villapaidalle ;-) Taitaa olla tyypillä heikot kalansaaliit ;-)

Korkea kaulus suojaa niskaa, siitä kannattaa tehdä napitettu, eikä liian iso. Ennen villapaitoihin neulottiin tunnistet*tavat kuviot siksi, että perheen hukkuneet tunnistettiin ruumiiden löytyessä joskus pahoinkin kolhiintuneena.Ei siis ihme, että upeimmat villapaidat ovat kotoisin saarilta, joissa leipä hankittiin merestä.

ALUSASUT Ohuesta langasta neulottu villainen tai villasilkkinen aluspaita on jokaisen ulkoilmaihmisen toivelistalla. Omaani aion tehdä ylipitkät hihat, joihin tulee peukalonreiät. Pitkät ja kauniit villakalsarit ovat kateuden aihe veneporukoissa. Tässä hyvä ohje, jolla ne voi toteuttaa jättämällä sukkaosat tekemättä.

SUKAT Viimeisenä muttei vähimpänä ovat tietenkin villasukat, joita luontoihmiset käyttävät ympäri vuoden. Vaelluksilla ne suojaavat jalkaa, merellä ne lämmittävät märkinäkin. Sukkien mitoitus on kuitenkin tärkeää, sukan on sovittava kenkään ja istuttava hyvin sillä liian pieni tai iso sukka aiheuttaa tuskaa ja vaaratilanteita. Sukkia on oltava useampi pari, että ne voi kuivat ja tuulettaa vaikka olot olisivat haastavat. Kesäsukat tehdään lyhytvartisiksi, mutta vaelluskenkien varren pituus on huomiotava, sukan tulee olla pidempi kuin kengän varsi. Polvipituisiin sukkiin neulotaan kuminauha tai -kuja varren suuhun, että sukat pysyvät ylhäällä. Eikä unohdeta unisukkia! Dilemma: vahvistettu lanka kestää, mutta vahvistamaton on lämpimämpää.

PUSSUKAT  Neulotuista (ja/tai huovutetuista) pussukoista on myös iloa. Ne voivat koosta ja muodosta riippuen toimia juoman viilentäjinä, pullonsuojana, pannunmyssynä, pannunlappuna jne. Niissä voi myös säilyttää varusteita (kamera, kiikari, puhelin). Retkeilijä ja veneilijä tarvitsee pikkureppua pyrähdyksiinsä ja pienelle verkkokassille on aina käyttöä.

Terveisiä Itämereltä!

Olimme naispurjehtijaporukan kanssa purjehtimassa keväisen kylmällä Itämerellä. 540 merimailia Kööpenhaminasta Uuteenkaupunkiin taittuivat viikossa, suureksi osin yötä päivää purjehtien. Kiinni oltiin Visbyssä, Utössä ja Katanpäässä.

Olisi luullut, että tuolla reissulla olisi ehtinyt neulomaan ja käymään lankakaupoissakin, mutta ei. Ehdin neuloa vähän sukkaa ja purkaa senkin. Kööpenhaminassa piipahdin Strikkebodenissa, mutta en ostanut mitään, koska sukkalankavalikoima oli kurja. Täytyy vain muistuttaa, että me helsinkiläiset (ja yleisemminkin suomalaiset) saamme nauttia ihan erityisen hyvistä lankakaupoista, ei lankoja ulkomailta juuri kannata hakea tai edes tilata.

Kuvaan olen rajannut itseni ryhmäkuvastamme, kaulassa on jämälangoista tekemäni tulkinta Veera Välimäen suunnittelemasta Color Affection -huivista. Tein sen piristämään harmaita ja mustia vaatteita. Kaulaliina on merellä välttämätön kapine ja tämä malli sopii erinomaisesti juuri merelle, koska sen pitkät päät saa solmittua kunnolla siten, ettei huivista ole vaaraa, ilman, ettei paksulta huivilta eteensä näe. Jos huivin pää  tarttuu skuuttiin tms. siinä voi nimittäin purjehtijaparka kuristua. Käytin reissulla huivia myös turbaanina ja selän lämmittimenä.

Taukana oleva huppari on kipparin (ainoa mies veneessä) equadorilainen alpakkaneule, näytti riittävän yksinään lämmikkeeksi hyisessä yössäkin. Siitä sain ajatuksen, että teen jämäalpakostani ohuen alusvillapaidan näihin kylmiin purjehduksiin. Olen käyttänyt urheilukerrastoja, jotka ovat kyllä hyviä, mutta ne eivät raikastu tuulettamalla kuten villa. Koska tällaisilla purjehduksilla ei pesulle pääse päivittäin, saati pyykille, villa ja villa–silkki ovat parhaita materiaaleja kerrastoihin.

Mikäli kiinnostusta purjehdukseen on, suosittelen lämpimästi Purjelaivasäätiön purjehduksia, joille pääsee mukaan vaikkei olisi mitään edeltävää kokemusta. Hyvää harrastustoimintaa myös kesälomalapsille ja -nuorille! Meidän reissumme oli siirtopurjehdus, vene piti saada Suomen vesille kesäksi ja ajoissa telakalle. Siirrot ovat melko edullisia, mutta kylmiä ;-) Me olimme koonneet oman 10 hengen porukkamme noin vuotta aikaisemmin.

LISÄYS: Huomasin juuri, että lämpimään alpakkapaitaan on tarjouksessa sopivaa lankaa.

Olen ihastellut ennenkin sitä helppoutta, millä neule- ja käsityölehdet saa iPadille. Listaan jälleen suosikkini, vaikka olen niitä aiemminkin esitellyt, sillä aina on myös jotain uutta.

Muutkin ovat löytäneet Mollie Makes -lehden, joka on suloinen kuin karkki. Jopa minä innostuin pienistä pupuista… Muut iPadilla lukemani lehdet ovat Vogue Knitting (tietenkin!), The Knitter (jota ei saa painettuna edes Akateemisesta) ja Interweave Knitting. Samoilla kustantajilla on myös käsityökirjoja, joita voi ladata koneeseen. Paper Craft Inspirations saattaa myös kiinnostaa tai Make Jewellery. Tätä tehdessä tuli mainos IK:n  ilmaisista e-kirjoista.

Virolaisen Käsityölehden voi tilata Zinion kautta e-lehtenä, mutta iPad-sovellusta silläkään ei vielä ole. Uusin (ainakin minulle) Japanista rantautunut nysväystrendi on Kirié, johon siihenkin voi tutustua alan lehteä lukemalla. Apua  helpompaan paperiaskarteluun on tarjolla myös.

Odotan tietysti Taito-lehden, mutta myös saksalaisen Handmade Kultur -lehden saapumista iPad-hyllyyn, sillä lehti on kiinnostava nuorten tekijöiden foorumi, jossa on neulejuttujakin.

Kirjaston e-kirjavaivaisuus hämmentää. Minäkin maksan sakkoja niin paljon vuodessa, että luulisi e-kirjojen valikoiman jo olevan vähän suurempi ;-) Ainoa “knitting” hakusanalla löytyvä e-kirja on Heather Dixonin nuorten neulontakirja Not Your Mamas Knitting Creative. “Neulonta”-haulla löytyi vielä Knit Green -kirja. Siinä koko valikoima Helmet-kirjastoissa.

Mutta tänä viikonloppuna minä en ehdi neuloa, saati lukea neulelehtiä. Tänään juhlitaan ja huomenna menen aamulla hiomaan ja lakkaamaan venettä. Siinä sitä on taas kädentöitä kyllikseen. Lauttamatkalla ehdin sentään tehdä pari kerrosta jämälangoista rakentuvaan Color Affection -huiviini, joka on jo toinen tällä mallilla tekemäni huivi. Ohje on koukuttava…

Vappu meni jo…

Pörrö Sahlberg kirjoittaa asiaa blogissaan Kädentaitomessuista ja käsityöyrittäjyydestä sekä siitä ristiriidasta, joka vallitsee esimerkiksi ekologisen kuluttamisen ja tuottamisen välillä.

Käsityöyrittäjyys on paradoksi. Yrityksen oletetaan tuottavan voittoa, mutta käsityöllä ei voi edes elää, koska ani harva on valmis maksamaan käsityöstä hinnan, joka sille muodostuu, jos kädentaitaja sisällyttää kaikki työtuntinsa, hallinnolliset kulunsa, poistot, eläkemaksut jne. tuotteen hintaan. Käsityö voi elättää, mutta vasta sitten, kun se on “designia” ja tuotetaan enemmän tai vähemmän teollisesti. Moni käsityöyrittäjä onkin sivuyrittäjä, joiden leipä tulee “yhdeksästä viiteen” -ammateissa, kotihoidon tuesta, puolisolta, materiaalimyynnistä tai jotain muuta sellaista. “Tulikärpäsyrittäjät” elävät vain sen ajan, jonka saavat yhteiskunnan tukea (starttirahaa tms.).

Minä en ole koskaan ymmärtänyt, minkälaisiin laskelmiin  käsityöyrittäjän yritystoiminta perustuu. Kun itse laskin mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjäksi – enkä todellakaan haaveillut likikään samasta palkasta kuin päivätyössä, lomista puhumattakaan – tulin siihen tulokseen, että myynnin pitäisi olla noin viisi kertaa toiveenani olevan bruttopalkkani verran. Jokaisena kuukautena, ympäri vuoden. Tietenkään ei voi olettaa, että aloitteleva yrittäjä tuohon tavoitteeseen pääsee, mutta edes muutamassa vuodessa. Jos pääsee, onkin edessä kohta uusi ongelma: aika ei todellakaan riitä, terveys ei kestä jatkuvaa pinnistämistä, liikevaihto kasvaa ja pitäisi palkata apua. Liiketoiminta kun alkaa yleensä kannattaa vasta sitten, kun riistää toista.Eikä tämä ole mitenkään vain käsityöläisten etuoikeus: kaikilla aloilla on sama juttu, mutta käsityöaloille saa harvoin ulkopuolista rahoitusta, siksi kaikki on kiinni omasta selkänahasta ja pääomasta.

Tottahan on käsityöläisiä, jotka kykenevät luomaan niin upeita tuotteita, että he pääsevät niukkaan toimeentuloon luovuudellaan. Silloin puhutaan yleensä käsiteollisuudesta tai käsityötaiteesta, kirkkotekstiileistä tai muusta sellaisesta, jolle joko on suuri kysyntä tai pieni määrä osaavia tekijöitä. Mieluiten sekä että.

Susanna kirjoitti Helsingin kädentaitomessuista, jotka olivat ilmeinen floppi. Toivon todella, että aloittamamme Silmä, tikki, pisto ja takki -tapahtuma saa pian suurta jatkoa, sillä onhan se aivan älytöntä, että käsityöyrittäjät maksavat älyttömiä messupaikkahintoja tyhjästä. Me polkaisimme tapahtuman pystyyn yhteistyössä ja omakustannushinnoin, yrittäjien tulos oli hyvä. Tilavuokrat ovat piskuinen osa messuhinnoista ja ellei messuorganisaatio kykene järjestämään yrittäjille asiakkaita, yrittäjä maksaa sananmukaisesti tyhjästä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.