puikkomaisteri

Goethen väriympyrä. Lähde: wikipedia.org

Kirjoneuleen värien valitseminen saadaan vaikuttamaan helpolta, kun kuvaan laitetaan väriympyrä ja selitetään vastaväreistä, rinnakkaisväreistä ja sielleen. Olen varmasti ennenkin linkannut Päivi Hintsasen mainioihin värisivuihin, joille on kerätty ilahduttava määrä tietoa väristä. Maalareille tehty väriopin aloitus on kiva lukea läpi. Väreillä on tärkeitä vaikutuksia ja varsinkin talvella koko kroppa tuntuu huutavan: “Väriä, väriä, väriä!” Minun iso keltainen tauluni energisoi ja valaisee koko asunnon. Ostin talvella keltaisia ja muita vahvan värisiä lankoja, joille ei tunnu kuitenkaan löytyvän käyttöä. Moni ei edes raaski käyttää ihananvärisiä lankojaan neulomiseen, vaan terapoi niillä itseään. Tai sublimoi – sama se.

Tosiasia kuitenkin on, että vaikka väriympyrästä (olipa se sitten ihan fyysinen apuväline tai päässä oleva systeemi) on tietenkin apua, se ei ole koko totuus, kun puhutaan kolmiuloitteisesta pinnasta, jossa jokaisella simukalla on varjo, langoilla erilainen kiilto, kierre – mitä kaikkea! Yksinkertaista tieteellistä tai matemaattista ratkaisua ei siis ole, vaikka insinöörimieli sitä kovasti toivoisi.

Vogue Knitting -artikkelin mukaan väriguru  Brandon Mably osoittaa työpajoissaan värien ihmeitä asettamalla suuren määrän eri värisiä lankoja lattialle ja näyttämällä miten värit saavat toisiaan hehkumaan tai sammumaan. Mablyhan on muun (Rowan, VK, jne. jne.) muassa tehnyt kumppaninsa Kaffe Fassetin kanssa Knitting with the Color Guys kirjan ja oman Knitting Colors -kirjan. Nämä kirjat todistavat lukuisten upeiden neulevaatteiden lisäksi, että tyyppi todella tietää mistä puhuu. Ehkä pitää hankkia se kirja . Jännä muuten, että Fasset tunnetaan kyllä Suomen peräkylissäkin, mutta Mably on jäänyt aivan tuntemattomaksi nimeksi, eikä hänen nimellään löydy yhtään kirjaa edes yliopistojen kirjastoista.

Mutta kyllähän jokainen, joka on painiskellut saman ongelman kanssa kuin minä nyt, tietää ettei se noin helppoa ole! Vaikka langat näyttäisivät todella hyviltä vyyhteinä tai kerinä, ne näyttävät edelleenkin luultavasti hyviltä neuleessa, mutta ne eivät välttämättä ole enää niitä mahtavia väriyhdistelmiä, jotka tekevät upeat neuleet. Kun tavoittelee helppojen ratkaisujen tuolle puolen, mukaan tarvitaan osaamisen lisäksi vähän intuitiota, silmää ja tunnetta – siis taiteilijaa! Tai sitten voi otta oppia vaikkapa Mablylta ja Fassetilta

Ylen oppimissivustoilla on muuten kiinnostava videosarja Värillä on väriä.

Väreistä puheen ollen, työpaikan naapurissa oleva  sukkakauppias kertoi, että kevääksi on tulossa kirkkaita värejä, neonvihreää ja sen sellaista. 80-luku siitä kuvauksesta tuli mieleen. Mielenkiintoista! Katselimme myös upeaa kuvaa vanhoista telemark-sukista ja päivittelimme, miksi niiden tuotanto on lopetettu! Siinä muuten on ihana sukkakauppa, kannattaa piipahtaa piristämään itseään uusilla sukilla tai sukkahousuilla!!!

Laitoin eilen linkin tuohon generaattoriin, jolla voi luoda satunnaisia kirjoneulekuvioita. Pitihän sitä värkkiä kokeilla.

Sivulle syötetään halutun kuvion silmukkämäärä, käytin seitsemää, koska puikolla oli 14 silmukkaa. Kone arpoi sitten satunnaiskuvion, jonka päätin toteuttaa. Lisäsin kylläkin yhden valkoisen kerrroksen mallikertojen väliin ja päätein käyttää kahta kuvioväriä.

Tässä on tulos, vaikka ei se juuri tuota graafista esitystä vastaa. Vaatii hieman mielikuvitusta, että näkee piirretyn kuvion sellaisena kuin se on neulottuna, koska silmukan muoto ei tietenkään ole neliö. Kannattaa suosia kuvioita, joissa varsinainen kuvio muodostuu parittaisista silmukoista, alinna kaksi esimerkkiä ehkä vähän toimivimmista kuvioista.

Eilen postinkantaja kantoi kotiin Modan ja Kim Hargreavesin Cherished -kirjan, tänään tupsahti paketti, jossa oli Saran suosituksesta tilaamani Kristin Nicholaksen Kristin Knits ja Color by Kristin -kirjat. Kun Villavyyhti vielä mainostelee uutuuslankojaan, on tässä pitelemistä!!! Väriterapiaa! Hyppäisikö kuutosen ratikkaan…?

Puikoilla on kuitenkin turvallisen harmaa neuletunika, jonka aloitin aamulla jo kolmannen kerran. Ostin nimittäin ihanasta Aino-kaupan alesta kivan mustan tunikan, jossa on juuri oikea mitoitus minulle. Päätin tehdä samanmuotoisen vaaleanharmaan neuletunikan Lana Gatto Super Alpaca -langasta. Jospa nyt onnistuisin tekemään sellaisen kaula-aukon, jota tavoittelen. Lopulta ihan mittaisin ja laskin silmukat, koska en halua neuloa kolmannen kerran väärän kokoista kaula-aukkoa.  Mies muuten ihmettelee, miksen mittaa ja laske ihan aluksi, samaa ihmettelen yhä enemmän itsekin…

Teen tunikan contiguous-tekniikalla, jossa neulepaita neulotaan yhtenä kappaleena saumoitta, se aloitetaan niskasta ja siihen neulotaan istutetut hihat (kuten ehkä muistatte) Kunhan saan neuleen kainaloihin asti kunnialla, alan miettiä, tuleeko siihen taskut, neulonko helmaan jonkin kuvion tms.

Hargreavesin mallit ovat kaunitta, kivoja ja klassisia (sen todistaa sekin, että vuonna 2005 julkaistun mallikirjan mallit ovat edelleen ajattomia). Tilasin Mielitty (hih, oma käännös) -kirjan erityisesti Winter-mallin vuoksi, koska siihen käy hienosti Kirjavan kerän Patagonia-uutuuslanka (lanka ei vielä ole kaupassa, sorry). Mallissa käytetty Rowanin  Felted Tweed Chunky on 50 gramman kerissä (joku rakastaa langanpäättelyä) ja on merino- (50%) alpakka- (25 %) viskoosi (25 %) -sekoite. Patagonia tulee maksamaan 8,40 €/ 100 g ja on konepesun kestävää 100 % villaa (100 g = 100 m), joten siitä tehtynä hinta on noin puolet Rowanin langasta tehtyyn verrattuna.

Käsityö-lehden taitossa on otettu nyt huomioon se, että lehti julkaistaan myös sähköisenä versiona. Taitto on selkeämpi ja kuvat isompia kuin ennen.

Erään ystävän kysyessä, mistä löytyy tableteilla luettavia lehtiä, aloin etsiä neulonta- ja muita nysväykseen liittyviä e-lehtiä verkosta. Omat suosikkini iPadilla ovat Vogue Knitting, Interweave Knits ja Knitters. Nyt huomasin ilokseni, että myös virolainen Käsityö on saatavilla Zinio-kaupan kautta. Lisäksi on koko joukko muitakin kansainvälisiä käsityölehtiä.

E-lehdet ovat halvempia kuin painetut numerot, esimerkiksi neljän numeron tilaus Interweave Knits -lehdestä maksaa 15,40 €. Hinnat ilmoitetaan, törkeää kyllä, ilman arvonlisäveroa, joten hintaan on lisättävä 9 %. Mikäli oikein muistan, painettu numero maksaa noin 8 euroa.

E-lehdet ja -kirjat ovat suosikkejani ensinnäkin siksi, että olen perinjuurin kyllästynyt arkistoimaan lehtiä ja kirjoja kotiin pölyttymään. Sekä hakemaan jatkuvasti Ikeasta lisää kirjahyllyjä. Toinen minulle hyvin tärkeä peruste e-neulekirjojen ja -lehtien hankkimiseen on se, että käsityöohjeet kulkevat näin paljon helpommin mukana myös bussissa, matkoilla jne. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin sen huomaaminen, että juuri tarvitsemani kallis neulekirja tai -lehti onkin lainassa, mökillä tai veneessä! Ellei sitten se, että juuri ostettu kallis neulontakirja onkin jo kirjahyllyn ylähyllyllä…

Olen ollut myös erittäin ilahtunut siitä, että asiallisesti toimitetut e-julkaisut sisältävät toimivat linkit mm. esiteltyjen tuoteuutuuksien nettisivuille, lähteisiin jne. Mahdollisuus suurentaa ohjekaavioita on myös plussaa. Viiden ilahduttava piirre on se, että lehdet saa heti niiden ilmestyttyä. Uusista numeroista saa tiedon iPadillaan (ainakin joistain lehdistä), jos on sallinut ohjelmalle mahdollisuuden lähettää viestejä.

Hinta ei ole yleensä ole harrastuksiinsa hurahtaneelle kriittinen kysymys, mutta tietenkin minua ilahduttaa, että saan lehteni ja kirjani halvemmalla kuin painetut tuotteet. Hiilijalanjälki tuskin on e-julkaisulla pienempi, sillä lukulaitteista syntyy romua, jonka kierrättäminen ja tuhoaminen on ongelma.

Suomalaisten käsityölehtien e-versioita ei ole vieläkään jaossa. Moda ja Suuri Käsityölehti ovat hädin tuskin saaneet jonkinlaiset interaktiiviset nettisivut aikaiseksi, Taito-lehdellä ei ole oikeastaan niitäkään. Miten nämä saisi nykyaikaan?!

E-kirjojakin saisi olla enemmän. Tässä on joitain ilmaisia neulojan e-kirjoja. Myös allfreeknitting.com  ja Lori tarjoavat omat listansa.

Yksi asia minua silti askarruttaa. Jos loppuelämäni varrella kokoan rahallisestikin arvokkaan käsityöaiheisen e-kirjaston, perivätkö jälkeläiseni sen tai voinko testamentata sen, kuten tavallisetkin kirjat? Säilyvätkö ostamani kirjat ja lehdet edes loppuelämäni ajan?

LISÄYKSIÄ:

Kari Haakana täsmensi Facebookissa, että en osta e-kirjoja, vaan vuokraan niitä. Hän viittasi tähän selventävään artikkeliin. Lehtien suhteen lienee sitten sama juttu, joten tämäkin kannattaa ottaa huomioon verratessa hintaa painettuihin tuotteisiin.