Kööpenhaminaa neulojan silmin

Glyptoteekki

Glyptoteekin tanskalaista maalaustaidetta esittelevistä huoneista silmään pisti tietenkin tämä taulu. Tyypillinen tilanne muuten: mies vaan piiputtelee, nainen tekee työtä… ;-)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Designmuseossa oli esillä tämä baaripöytä, mutta minusta se olisi mainio neulepöytä: alimpaan osaan langat, keskelle tekeillä oleva työ ja ylimpään puikot, sakset jne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERADesignmuseossa oli esillä tämäkin yksinkertainen mutta kaunis lapsen villapaita. Hyvä konsti käyttää jämälankoja.

 

Jaksaa, jaksaa!

2015-04-05 16.50.52Ainakaan kahteen viikkoon en ole neulonut sukkaa! Kummallista. Puikoilla on edelleen tulevan miniän morsiushuivi, josta haluan saada niin ison kuin vain kykenen. Tiedän, että hermo menee jossain vaiheessa ja silloin siirryn reunapitsiin. Nyt olen neulonut kukkakuviota jo muutaman mallikerran enemmän kuin ohjeessa, enkä ole ihan vielä kypsynyt siihen. Kun ei ole kiirettäkään huivin kanssa. Välillä virkkailen afrikankukkia, joista haluaisin saada kootuksi itselleni hihattoman kesämekon.

  1. Ylihuomenna lähden Kööpenhaminaan. Siellä haluan nähdä ainakin Designmuseon olevan Fashion & Fabric -näyttelyn, syödä sydämeni kyllyydestä voileipiä (ja akvaviittiakin pitänee ottaa), käydä kirpputorilla (koska niistä saa aina hyvän kuvan siitä, miten tavalliset ihmiset elävät) ja Glyptoteekissa sekä ainakin kauppahallissa. Lankakaupoissa ei ainakaan viimeksi ollut mitään niin erikoista, että sitä kannattaisi raahata sieltä asti kotiin, mutta ainahan voi mennä katselemaan.

 

Yksi puuttuu

Yritin etsiä päällepuettavaa, jolla kehtaisi mennä myös illalla teatteriin. Totesin jälleen vaatekaappini pahimman puutteen: minulla ei ole lainkaan mustaa tunikapituista villatakkia. ÄRSYTTÄVÄÄ! Minulla on yksi Marimekon musta trikootunika, joka välttäisi, mutta se jää yleensä kaappiin, koska en pidä sen kauluksesta.

Tämä puute johtuu siitä, etten ole nähnyt fiksua, kohtuullisesta materiaalista valmistettua mustaa neuletta valmisvaatekaupassa. En myöskään tykkää shaali- tai savupiippukauluksista.

Kaikki tietävät, että mustan neulominen on tukalaa. Mutta kai tässä pitää tarttua jossain vaiheessa haasteeseen. Koska neule olisi jatkuvassa,  toivottavasti myös koko loppuelämän kestävässä, käytössä, sen pitäisi olla hyvästä langasta tehty. Jos hankkii kallista, hyvälaatuista lankaa villatakkiin (noin 1200 metriä) pitäisi mallin olla sellainen, joka todella miellyttää ja sopii vartalolle (öh, keski-ikäiselle punkerohtavalle henkilölle).

Takki ei siis saa olla liian tiukka eikä paksu, muttei myöskään säkki. Jos jotain väriä on, sen pitäisi olla alaosassa  helmassa, tai taskujen suissa tms., ettei se korostaa vääriä paikkoja,  pituuden pitäisi olla noin reiden puoliväliin, siinä olisi hyvä olla taskut.

En pidä shaalikauluksesta, enkä halua kukkaista pitsineuletta tai paksuntavia palmikoita. Sen pitäisi myöskin mennä kiinni ylhäältä alas asti (en oikein käsitä noita villatakkeja, jotka menevät vain leuan alta kiinni ja rinta ja vatsa jäävät kylmettymään). En halua myöskään ”lärpykkeitä”  eli etukappaleita, jotka neulotaan ylileveinä roikkumaan takin edessä.

Jasper on aika kiva yksinkertainen, mutta siinä on hyvät yksityiskohdat. Ohjetta pitäisi kuitenkin muunnella pituuden ja taskujen suhteen. Mieluummin kuitenkin neuloisin ylhäältä alas. Melko samanlainen on Amanda Lilleyn Casual Cardigan. Mutta ovatko nuo sittenkin vähän tylsiä mustina?

Leight Radfordin Hamppuvillis saa minut todellakin harkitsemaan uudelleen suhdettani pääntien muotoon. Vaikka tiedän, että nuo hihat ovat kohta kiisselissä, eikä malli pue minua yhtä hyvin kuin tuota hoikkaa mallia…

Vera Sanonin Mariela-takki on kiva perusvillatakki, mutta siitä puuttuu täysin rock. Milja Uimosen Rust & Stone takissa on jo rock’nrollia, sitä voisi harkita vaikkei kaula-aukon muoto ole tässäkään se, mitä minä haen. (Tähän olen joskus ennenkin linkannut, niin järjettömän kaunis kauluri (puoliponcho?) samalta suunnittelijalta! Onnittelut!)

Luisa Hardingin Laurel-takissa olisi mustana goottirokkia. Ja vaikka tämä takki ei täytä suunnilleen mitään ehtojanii, on pakko linkata, koska se on upea.

Nyt minusta tuntuu, että olen ennenkin kipuillut tämän saman ongelman kanssa, yhtä laihoin tuloksin. On kai tartuttava härkää sarvista, mentävä kysymään neuvoa Ainosta Liisalta ja Lailalta – he nimittäin tietävät ihan tasan tarkkaan, mikä minua (ja muita keski-ikäisiä tätejä pukee) ja suunniteltava se takki itse. Yksi ajatus jo on…

Vaikk’ ois käärme kämmenellä

Feministvantar_1_small2

Maria Lärkängin feministilapaset ovat hauskat (ja ajankohtaiset!). Klikkaamalla kuvaa pääset ohjeeseen. Kuva: ClaraSofia.

Lapasaika on toivottavasti ohi, eläköön siis ensi talven lapasprojektit! Kesällähän ne on tehtävä, ettei syyskylmät pääse yllättämään.

Ja mikä on tehdessä, kun maailma on pullollaan toinen toistaan ihanampia lapasideoita.

Kuvan feministilapaset ovat  Maria Lärkängin (@asfaltsflickan) suunnittelemat. Nämäkin Krumeluurit ovat kivat ja omaperäiset. Bernoulli-lapasten ohje on maksuton. Lapasten nimi lienee peräisin matemaatikko Bernoullilta, jonka mukaan nimetyn lain mukaisesti putkessa virtaavan nesteen nopeus suurenee ja paine pienenee, kun putki kapenee.

Yksi suosikeistani on Tori Seierstad, hänen neuleensa saavat mielen todella iloiseksiKeijumetsän lapasissa on tuttujakin aihelmia.

Entä onko ruotsalainen Avmaskat-lehti tuttu?  Uusimman numeron Hvitbladtitstel-lapaset ovat ihanat! Tuo e-lehti on muuten aika hauska, tämä uusin Vintage-numero on numeroista paras, mutta lehden ulkoasu on käsittämättömän harrastelijamainen.  [Samma på svenska:  Är Avmaskat e-tidningen bekant för dig? Hvitgladtitset-vantar är underbart!  E-tidningen är kul och senaste vintage-nummret det bästä, men tyvärr tidningens layout är otroligt oprofessinellt!]

Jos toinen kotimainen ei taivu, apua neuleohjeiden tulkintaan löydät täältä. (Joskin kirjoneuleohjeissahan olennaista on se kaavio, muun voi kilkutella omista nuoteista.)

Välityö

  

Poika ei ole tullut sovittamaan puseroaan, enkä voi aloittaa hihoja ennen sovittamista. Miniän morsiushuivi etenee, mutta eihän sitä koko ajan jaksa neuloa. Siispä otin välityöksi helpon virkkuuhomman, johon voin upottaa jämälankoja. Mieli tekisi tehdä torkkupeitto, mutta voi olla, että se jää huiviksi, koska torkkupeiton koko uuvuttaa jo pelkkänä ajatuksenakin. Huivin pituus on noin 170 cm. Tuli tosin mieleen, että voisin yhdistää peittoon kesällä virkkaamiani kukkaneliöitä, mutta katsotaan nyt.

Mikä maksaa?

Haluan vähäksi aikaa tauolle käsityön veroja koskevasta keskustelusta (eivätkä lukijanikaan varmasti pane pahakseen aiheen vaihtoa), mutta panen esille vielä  tämän pyydetyn laskelman. Se saattaa tehdä käsityöyrittäjäjien ärtymyksen harrastemyyntiä kohtaan ymmärrettäväksi.

Tosin, rehellisyyden nimissä on tietysti todettava, että tuollaisten sukkien myyjän ei todellakaan kannata jättää mahdollista palkkatyötään ja kuvitella, että sukkia neulomalla voisi elättää itsensä. Käsityöyritys voi perustua vain sellaisten tuotteiden myynnille, joilla on ensinnäkin kysyntää ja toisekseen niistä voi saada riittävän katteen, joka takaa myös uusien tuotteiden kehittelyn, tarvittavat investoinnit jne.

Muutama huomio laskelmasta:

Työvoimakuluihin pitäisi laskea myös 8% lomapalkkavaraus, joka olisi tässä noin 40 €. Mutta tässä sitä ei ole huomioitu.

Tässä laskelmassa myynnissä olevien sukkien suunnittelukulut on arvioitu sillä oletuksella, että ne jakaantuvat ohjemyynnin ja muutaman myydyn sukkaparin kesken – tosiasiassa voipi olla, ettei ostajia näille sukille löydy edes eduskuntavaalien alla ;-).

Noin 15 % myyntikate ei riitä turvaamaan järkevää yritystoimintaa  pitkän päälle, mutta onhan se tietysti parempi kuin ei mitään. Myyntikate ei ole sama kuin voitto, siitä pitää rahoittaa yrityksen tulevaan toimintaan tähtäävät toimet.

Hinnan muodostus, tuote myydään yrityksen kautta tuotteen hinta 1200
Työvoimakulut
neulojalle 10 €/h netto = 320,04 +  verot 104,19 452,99
työeläkemaksu 86,07
sotumaksu 9,42
työttömyysvakuutusmaksu 3,62
suunnittelu 5% myyntihinnasta 60
Hallinto: kirjanpito,  vakuutukset,  tietoliikennekulut, markkinointi 5% myyntihinnasta 60
materiaalikulut 35
Posti- ja pakkauskulut 12
Ulkopuoliset palvelut
Palkkaus.fi -maksu 4,53
etiketti 0,7
Arvonlisävero 288
Kulut yhteensä 1012,33
Myyntikate 187,67 15,50 %