Mikään ei olisi ilahduttanut minua viime viikon purjehduksella kuin jämälangoista neulottu aluskerrasto tai edes -paita. Pärjäsin kyllä sporttikerrastoillani erinomaisesti, mutta villasta tehdyn kerraston olisi voinut tuulettaa raikkaaksi. Sillä on merkitystä, kun kahteen kolmeen päivään ei pääse lainkaan pesulle. 
Lämpimiä vaatteita ja asusteita tarvitaan muissakin harrastuksissa. Moottoripyöräily, mökkeily, retkeily… Avainsanoja ovat lämmön eristys, keveys, pieneen tilaan mahtuva ja nopeasti kuivuva. Ulkolajeja harrastavia ilahduttavat neulojan pehmeät paketit aivan erityisesti, semminkin jos ne on suunniteltu erityisesti näihin tarpeisiin.
KÄSINEET Purjehtiessa käytetään nahkaisia purjehduskäsineitä, jotka suojavat käsiä ja antavat pitoa köysiä käsiteltäessä. Erittäin kylmällä on löydettävä lämpimät liukumattomat käsineet. Mutta eihän veneessä koko ajan köysissä roikuta: vapaavuorolla haluan käteni lämpimiksi ja työnnän ne villakynsikkäisiin, joissa on aukeavat lapaskärjet. Purjehtijoiden lisäksi pilkkijät ja muut kalastajat, mutta myös valokuvaajat ja älypuhelinten käyttäjät, arvostavat kylmillä keleillä esimerkiksi lämpimästä alpakasta tehtyjä lapassormikkaita (vain kirjoituskäden etusormi ja molemmat peukalot tehdään erikseen), joissa saa tarpeen mukaan myös kirjoituskäden peukalon ja etusormen paljaaksi.
RANNEKKEET Useammin kuin kerran olen kaivannut lisälämpöä ranteisiini, peukalonrei’illä varustetut rannekkeet antavat lämpöä ilman että ne haittaavat sormien työtä.
KAULALIINA Vaikka ulkoiluvaatteissa suositaan huppuja, ilman kaulaliinaa ei purevissa säissä pärjää. Paras kaulaliina on sekin ohut ja lämmin, luonnonkuituinen ja sellainen, ettei se tartu mihinkään kiinni. Muotona pikemminkin päistä kapeneva kolmio, josta saa suojaa myös niskalle, kuin tasalevyinen. Ohut ja lämmin huivi käy myös tyynyksi ja lantionlämmittimeksi, mutta sillä voi myös suojata pään, jos pipo unohtui. Iso, unelmanohut ja lämmin silkkimohairhuivi tms. villapeitto sopii monikäyttöisyytensä vuoksi myös reppuun vaikkei sitä kannata purjehtiessa, eräillessä tms. käyttääkään. Siitä saa lisälämpöä yöksi tai viileään iltaan laiturilla.
PIPO Pään kautta haihtuu kehon lämpöä, joten pään pitäminen suojattuna on tärkeää. Pipoa tarvitaan myös kuumalla auringonsuojaksi, pitkähiuksisille se on välttämätön hiusten pitämiseksi kurissa. Kun minulta pipo putosi kerran päästä, jouduimme kovalla kelillä merellä tilanteeseen, joka olisi voinut olla kohtalokaskin, koska hiukseni menivät silmille, enkä nähnyt eteeni tarkasti. Pipon pitää siis olla riittävän tiukka ja sen pitää tarvittaessa peittää myös korvat. Cousteau-pipo on hyvä eikä punaisesta väristä ole ainakaan haittaa, sillä jos pipo tai pipopäinen ihminen putoaa mereen, se näkyy paremmin. Heijastinlangan neulominen huippuun ei ole huono idea. Olen nähnyt myös pipoja, joiden “tupsu” on korkkia, joka pitää pudonneen pipon pinnalla.
Kommandopipo on erittäin hyvä varuste, auringonsuojaksi se kannattaa neuloa ohuesta silkistä. Löytäisiköhän joku fiksun ohjeen, minä en löytänyt? Pipon pitää olla kaulalla tarpeeksi pitkä ja silmäreiän tulee olla sellainen, että aukon saa tarvittaessa vedettyö leuan alle. Tässä yksi hyvä valmispipo. LISÄYS: täytyisi todella tutkituttaa muisti, olin juuri äsken blogannut digiaineistoista ja liittänyt mukaan tämän.
VILLAPAITA on edelleen vesillä ja luonnossa liikkuvan lempivaate, vaikka fleecet ja muut tekniset materiaalit ovat nekin käyttökelpoisia. Nuotiosta tuleva kipinä tekee ruman jäljen keinokuitupusakkaan, mutta villa syttyy huonosti. Vaikka villa pitää tuulta heikosti, sen päällä voi aina käyttää tuulta suojaavaa kuoritakkia. Paras villapaita syntyisi kotimaisesta rasvaisesta lähivillasta, joka hylkii kosteutta ja likaa. Käsinkehrääjä voi myös rasvata kuidut lanoliinilla. Eräs kalastaja väittää, että pekonin paistaminen nuotiolla tekee hyvää villapaidalle Taitaa olla tyypillä heikot kalansaaliit
Korkea kaulus suojaa niskaa, siitä kannattaa tehdä napitettu, eikä liian iso. Ennen villapaitoihin neulottiin tunnistet*tavat kuviot siksi, että perheen hukkuneet tunnistettiin ruumiiden löytyessä joskus pahoinkin kolhiintuneena.Ei siis ihme, että upeimmat villapaidat ovat kotoisin saarilta, joissa leipä hankittiin merestä.
ALUSASUT Ohuesta langasta neulottu villainen tai villasilkkinen aluspaita on jokaisen ulkoilmaihmisen toivelistalla. Omaani aion tehdä ylipitkät hihat, joihin tulee peukalonreiät. Pitkät ja kauniit villakalsarit ovat kateuden aihe veneporukoissa. Tässä hyvä ohje, jolla ne voi toteuttaa jättämällä sukkaosat tekemättä.
SUKAT Viimeisenä muttei vähimpänä ovat tietenkin villasukat, joita luontoihmiset käyttävät ympäri vuoden. Vaelluksilla ne suojaavat jalkaa, merellä ne lämmittävät märkinäkin. Sukkien mitoitus on kuitenkin tärkeää, sukan on sovittava kenkään ja istuttava hyvin sillä liian pieni tai iso sukka aiheuttaa tuskaa ja vaaratilanteita. Sukkia on oltava useampi pari, että ne voi kuivat ja tuulettaa vaikka olot olisivat haastavat. Kesäsukat tehdään lyhytvartisiksi, mutta vaelluskenkien varren pituus on huomiotava, sukan tulee olla pidempi kuin kengän varsi. Polvipituisiin sukkiin neulotaan kuminauha tai -kuja varren suuhun, että sukat pysyvät ylhäällä. Eikä unohdeta unisukkia! Dilemma: vahvistettu lanka kestää, mutta vahvistamaton on lämpimämpää.
PUSSUKAT Neulotuista (ja/tai huovutetuista) pussukoista on myös iloa. Ne voivat koosta ja muodosta riippuen toimia juoman viilentäjinä, pullonsuojana, pannunmyssynä, pannunlappuna jne. Niissä voi myös säilyttää varusteita (kamera, kiikari, puhelin). Retkeilijä ja veneilijä tarvitsee pikkureppua pyrähdyksiinsä ja pienelle verkkokassille on aina käyttöä.
Simon blogista löydät mielenkiintoisia ohjeita vaikkapa kasvivärjäykseen (meillä tietty noista kasveista useat tunnetaan maustekaapista). Simone myy muuten vintage-nappeja Etsyssä.
