Ohjelmanmuutoksia

clinical-thermometer-153666_1280Kyllä harmitti todella, kun kaamea flunssa tuotti  yli 41 asteen kuumeen enkä päässyt Lapaskirjan kuvauksiin sunnuntaina. Onneksi kaveri oli lupautunut stylistiksi ja miniä malliksi, minä saatoin palella horkassa peittojen alla. Toinen kurja peruutus oli se, että olin sopinut tapaavani Evan Lentävässä lapasessa keskiviikkona antaakseni hänelle neulottavaksi yhden kirjaan tulevan mallin, enkä päässyt sinnekään, kun olo on edelleen höntelö. Asiassa on myös valoisa puolensa: koska tapaaminen siirtyi ensi viikolle, paikalla on Piilosilmukat-ryhmä. Myös kunto-ohjaajan tapaaminen ja vesijumpat piti  jälkitautien pelossa perua, koska en uskaltanut  vaarantaa lehdentekoa töissä.

Tuo kurja tauti on tehokkaasti estänyt myös neulomisen. Edes puikkoja ei jaksanut käsissä pitää eikä oikein nähnytkään mitään. Nyt täytyy toivoa, että olo tästä pikkuhiljaa paranisi, töissä jo olen, sain aamulla käveltyäkin päivän kävelyurakasta puolet.  Ihan varma en ole, jaksanko sen toisen puolen töiden jälkeen, mutta hyvä näinkin. Ja turha kai tässä on valittaa, monilla on pahempiakin ongelmia, flunssa  on sentään pikkujuttu.

Kevättä kohti mennään jo vauhdilla: ilma on ihanan aurinkoinen ja Lapasmatkojen Italiaan on enää 69 päivää! Niin, kymmenkunta iloista neulojaa lähtee yhdessä Italiaan tutustumaan neulekahvilaan, italialaisiin lankoihin ja neulojiin. Siitä lisää myöhemmin.

Jaksaa, jaksaa!

neulominen_kuntosalillaTyönantajan tarjoamat virikerahat tuli sijoitettua henkilökohtaisen kunto-ohjaajan palveluihin, koska kortille ladatut rahat olivat vanhenemassa ja neulovana sohvaperunana olo alkoi ahdistaa, väsytti eikä jaksanut liikkua. Nyt minut on tuupattu liikkeelle: kaksi kertaa viikossa vesijumppaa, kerran kuntosali ja joka päivä 1–1,5 tuntia kävelyä. Ruokavaliotakin pitäisi noudattaa. Ostin itselleni joululahjaksi superkortin liikuntahalliin.

Jo nyt, kahden viikon kuntoilun jälkeen, jaksaa paremmin, mutta neulomiseen käytettävä aika on vakavasti vähentynyt. Olen vakavasti harkinnut kävelyurakan siirtämistä kuntosalin kävelymatolle tai kuntopyörälle, siinä kun voisi neuloa samalla! Onkohan muita sellaisia liikuntalajeja, joihin voisi yhdistää neulomisen?  Täytyypä kysyä siltä kunto-ohjaajalta ;-)

Samaan aikaan on kiireitä Lapaskirjan kanssa, koska näillä näkymin lähden huhtikuussa Italiaan palatakseni sieltä elokuussa. Ohjeita ehdin vielä viilata keväämmälläkin, mutta kaikki parit pitäisi saada kuvattua. Hädissäni huutelin testineulojia avuksi, ilmoittautumisia tuli yli oman tarpeen enkä näiltä kuntoilu- ja työkiireiltä ole ehtinyt edes vastata avuliaille naisille henkilökohtaisesti. KIITOS KAIKILLE, olette oikeita enkeleitä! Pahoittelen, etten voinut ottaa kaikkia halukkaita ryhmään!

Kun sain testineulojat kokoon, minun piti tietysti saada heille myös ohjeet kaavioineen kasaan ja langat postiin niihin neuleisiin, joita tarvitaan kuvauksiin. Yöunet ovat jääneet vähän lyhyiksi. mutta tuon liikkumisen vuoksi ei ole tarvinnut juuri unettomuudesta kärsiä: olen kaatunut sänkyyn ja nukkunut kuin tukki.  Samaan aikaan on pitänyt myös neuloa yhtä hankalampaa sormikasparia ja tehdä siihen ohjetta. Sormikkaita kun ei voinut lähettää toisen neulottavaksi, koska ne tarvitaan sunnuntaina kuvauksiin.

Kyllä tämä tästä: sunnuntaina on taas kuvauspäivä, melkein puolet käsineistä, sormettomista, sormikkaista ja lapasista on jo kuvattu. Sunnuntain jälkeen ollaan jo vahvasti voiton puolella.

Suosittelen muuten tuota vesijumppaa kaikille, se on todella hauskaa! Ensi viikolla menemme kokeilemaan kuntopyörän polkemista vedessä. Se näytti hauskalta.

Neuleita sisukkaille

Olipa ilo huomata  Johanna oli selättänyt Sofia-sukkien ohjeen. Hän laittoi kuvan FB-sivulleni. Tämä bulgarialaisen kansanpuvun sukkiin perustuva malli on yksi niistä malleista, joita tehdessäni olen ihmetellyt: ”Kuka hullu tällaisia malleja oikein suunnittelee!” Malli ei sinänsä ole mikään ylivoimainen, jokainen joitakin vuosia neulonut osaa helppoa pitsineuletta ja  viiden silmukan palmikkoja. Mallin vaikeus ei perustukaan varsinaisesti teknisiin haasteisiin vaan siihen, että kykenee pitämään mielessä, mitä on tullut tehtyä ja mitä pitää seuraavaksi tehdä. Kas, kun palmikot elävät omaa, pitsineuleesta riippumatonta elämänsä ja vaikkei se pitsineulekaan ole mitenkään vaikeaa, siinäkin pitää olla tarkkana. Ainakin minulle Sofia-sukat ovat tuottaneet runsaasti purkuelämyksiä.

Jonkinlainen luonnevika se varmaan on, ettei anna periksi vaikka on itse haastanut itsensä. Nyt on puikoilla taas yksi sisua vaativa ohje. Yhden lapasen tekoon menee minulta ehkä 30 tuntia. Tässäkään mallissa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta se vaatii keskittymistä eikä television katselu näemmä sovi oheisviihteeksi. Jotkut lapaseen  neulomani hahmot nimittäin muistuttavat erehdyttävästi pupujen sijasta rotweilereita… On vissiin korjattava kuvion virheet ;-)

Jos tykkäät pienistä puikoista (1,75 mm) etkä kaihda haasteita, kohtapuoleen olisi testineulottavaa kärsivälliselle, tarkalle, taitavalle ja hidasta neulomista arvostavalle. Yhteyttä voi ottaa osoitteella puikkomaisteri@gmail.com

Pyrähdys Järvenpäähän

Lentävän lapasen naiset kyselivät, milloin tulen käymään. Meillä on erilaisia hauskoja hankkeita käynnissä. Hyppäsin junaan ja piankos olin Järvenpäässä. Neulekahvila on keskiviikkoisin auki klo 20:een ja siellä oli melkoinen vilske, tuolit täyttyivät melkein viimeistä pallia myöten, kun kaksi eri neulepiiriä kokoontui tapaamisiinsa. Oli todella kiva kuunnella naisia, jotka toki puhuivat paljon muustakin kuin neulomisesta. Enkä ole ainoa, joka matkustaa Lentävään pidemmänkin matkan takaa. Ei ole ihme, että siellä viihdytään: ihana lankavalikoima, hyvä kahvilaserviisi ja, ennen kaikkea, välitön ja ystävällinen ilmapiiri.

Minulle ovat tulleet erityisen tutuiksi kauppiaitten ja kahvilanpitäjien (Taina & Tarja) ohella Piilosilmukat-ryhmän aktiivit ja nytkin menin istumaan heidän piiriinsä. Kiitos mukavasta illasta! Eevalla oli hauska säärystinmalli, toivottavasti se saadaan julkiseenkin jakoon, puikoilla ja päällä oli niin Veera Välimäen Still Light -tunikaa kuin erilaisia kivoja huivejakin.

 

Millainen neuloja sinä olet?

Valeria_Boltneva12967Neulojia on monenlaisia, tyyleistä tai neulontamausta puhumattakaan.  Tätä kuvausta ei todellakaan ole laadittu  tiukan tieteellisesti vaan löysästi huumorimielellä.

Insinöörineuloja

Kahdehdittavan huolellista ja tarkkaa työtä tekevä insinöörineuloja selättää vieraskielisetkin ohjeet eikä anna anteeksi itselleen pienintäkään virhettä. Koska hänellä on myös erinomaiset tietotekniset taidot, hän tietää uusista ilmiöistä paljon ennen kuin mummoneulojat, jotka löytävät ”uutuudet” vasta sadan vuoden kuluttua. Insinöörineuloja on helposti myös se tyyppi, joka valvoo sääntöjen noudattamista neulojien keskusteluryhmissä. Insinöörineuloja ei sooloile. Hän neuloo valmiista ohjeesta ja on suunnittelijalle tärkeä henkilö, koska hän löytää pienimmätkin epätarkkuudet ohjeista. Loistava testineuloja! Jos insinöörineuloja suunnitelee neulontamallin, se on turvallisesti rakennettu ennen nähdyistä aineksista.

Mummoneuloja

Mummoneuloja ei luovu tarjouksista hamstratusta Seiskaveikasta vaikka mikä olisi. Hän neuloo satoja pareja Novitan lehtien malleja ja lastenlasten kaapit täyttyvät neuleista, joita ei välttämättä arvosteta. Mummo on aliarvostettu resurssi, joka siirtää neulomisperinnettä seuraaville sukupolville, turvaa myyjäispöytien tarjonnan ja takaa vierassukkien riittävyyden maalla ja merellä vaikka mummo tekee muutakin kuin neuloo. Neulominen ei ole mikään elämäntehtävä hänelle, vain yksi mieleinen homma monien muiden joukossa. Mummo ei voi käsittää, että joku hullu maksaa 300 euroa ja ylikin lankakilosta, mutta mummo ei välttämättä ole sitä toitottamassa ympäriinsä vaikka cityneulojat tekevät hyvinkin äänekkäästi tiettäväksi, mitä mieltä he ovat mummojen langoista. Mummo toteuttaa viipymättä lastenlasten pienimmätkin toiveet sarjakuvahahmoisista sukista eikä edes pidä itseään minään suunnittelijana.

Depisneuloja

Ajoittain tai jatkuvasti masennuksesta kärsivä neulojalle pitäisi oikeastaan määrätä neulomisrajoituksia  – ylös ja ulos, ihmisten ilmoille – aluksi vaikka neulontapiiriin! Masennusta ei paranna jatkuva puikkojen hierominen, se saattaa vain pahentaa tilannetta eikä kauniista langoistakaan ole mielialan nostajaksi kuin tilapäisesti. Maaninen neulominen ja lankojen hamstraus saattaa johtaa jopa vakaviin taloudellis-sosiaalisiin seurauksiin. Lisääntyvä painokaan ei edesauta asiaa. Neulontapiiri voisi ryhdistäytyä rohkaisemaan depisneulojia muihinkin harrastuksiin. Vesijumppaa ja neulontaa! -ilta voisi olla paikallaan.

cityneuloja

Alati trendin harjalla surffaava trendineuloja puhuttelee etunimillä kansainvälisen neulontaskenen kirkkaimpia tähtiä. Hän on varmasti paikalla, kun Yosolda tai Stephen tulevat Suomeen eikä hän hukkaa aikaansa kotimaisten käsityölehtien lukemiseen. Hän voi olla työtön, opiskelija tai korkeakoulutetussa toimessa, ekofeministi, anarkisti tai perussuomalainen, mutta rahaa riittää aina uusimpiin huippulankoihin. Eikä nyt todellakaan puhuta lankatehtaiden muotilankoina tarjoamista  outolangoista, vaan todellisten neulojien arvostamista käsinvärjätyistä luonnonkuitulangoista. Joiden todellista alkuperää tai laatua harva uskaltaa kyseenalaistaa.

fiilisneuloja

Neuloja, joka menee ihan fiiliksen pohjalta, piilottelee kaapeissaan UFOja (Unfinised Object – kesken jäänyt homma) ja aloittaa uusia töitä aivan solkenaan – fiilispohjalta. Kivan mallin löytäessään hän ei malta lukea ohjetta vaan rientää kuvan perusteella pettyäkseen katkerasti. Kun hän saa jotain valmiiksi, se herättää taatusti kateutta lähipiirissä, sillä uskallusta ei puutu!

ARKKITEHTIneuloja

Joissain ihmisissä yhdistyy hämmästyttävällä tavalla uutta luovaksi toiminnaksi insinöörineulojan tarkkuus ja suunnitelmallisuus sekä kyky omiin visioihin. Arkkitehtineuloja huutaa kauhusta nähdessään  Anelmat, hörsöt eivät todellakaan kuulu hänen maailmaansa. Selkeää ja graafista, mieluiten harmaata, sen pitää olla! Suunnittelijana arkkitehtineuloja on harrastajan paras kaveri: ohjeissa ei ole virheitä ja tyyli on selkeän skandinaavista, mitoittaminenkin on osattu barbista tankkiin.

luova hullu

Jokainen, joka ajautuu suunnittelemaan myytäväksi neulemalleja on jokseenkin hullu. Kauhea työ, jossa taloudelliset ansiot ovat lähinnä nimelliset ellei homma pyöri kokonaan tappiolla. Kuten juoposta ei tule hyvää trokaria, harvoin harrastajakaan saa suunnittelijana budjettiaan tasapainoon. Kaikki kärsimykset kuitenkin unohtuvat kun ohje on valmis sekä aina, kun tapaa hengenheimolaisiaan ja saa heiltä myönteistä palautetta. Tämä tyyppi näkee koko maailman neuleideoina!

 

ARGGGGH!

Mies pyysi sormettomia, koska paukkupakkasella toimistossa on kuulemma kylmä. Kaivoin seuraavaan kirjaan tulevien käsineiden laatikosta kaksi paritonta mallikappaletta ja aloin tehdä toiselle paria. Vasta peukalokiilan valmistuttua aloin epäillä, että jotain meni pieleen. Vertailu aiemmin tehtyyn osoitti, että aivan oikein, olen tehnyt 2 mm puikoilla vaikka piti tehdä 2,5 mm puikoilla. ARGGGGH!!! Eikä ole mikään yhdessä illassa tehtävä kynsikäspari. ARGGGH, vielä kerran!

 

Neulojan kello II

IMG_2113

Kerroslaskuri kellotaulun vasemmassa yläkulmassa ja sanelin okeassa yläkulmassa. Alhaalla näkyy kalenterimerkinnät, mutta siihen voi asettaa pikavalinnan muuhunkin sovellukseen.

Nyt olen ehtinyt tutustua hieman paremmin uuteen kaveriini  ja saanut hankituksi siihen uuden rannekkeenkin.

Valitsin kerroslaskuriksi Clickerin, koska se on hyvin simppeli ja toimiva. Säädin laskurin näkymään kellotaulun (kätevä) vasemmassa yläkulmassa, näin pääsen siihen nopeimmin. Oikeassa yläkulmassa on sanelukoneen ikoni, sekin on simppeli Just press Record, joka tallettaa äänitiedoston automaattisesti iCloudiin.  Saman asian ajaa toki kellossa oleva Audio Memos -sovelluskin, mutta useammalla painalluksella.

Laskin on tietenkin neulojalle välttämätön ja yksikönmuuntajastakin on apua sille, joka käyttää ulkomaisia ohjeita. Ulkomaisia nettikauppoja käyttävän on syytä käyttää myös valtuuttalaskuria.

Minun leppareistani tärkein on  Evernote, johon voi sanella neuloesssa muistiinpanot, jotka kääntyvät tekstiksi.

Kulutan neuloessani paljon elokuvia, musiikkia ja muuta Apple-tv:n kautta jaettavaa viihdettä. Sitä on helppo ohjata kaukosäätimestä (joka on kellossa vakiona) paljon iloa, koska neuletta ei tarvitse välttämättä laskea kädestä säätöjen ajaksi. Viihteestä puheenollen: älä unohda Yle Areenan tarjontaa. Itse kuuntelen parhaillani mainiota äänikirjaa Kai Donnerin Siperianmatkasta.

Stash2Go-sovellus on aivan liian hankala toimiakseen näppärästi Watchissa (tai missään). Luultavasti siitä saa jotenkin ulos esimerkiksi Ravelryn kirjastoon tallennetun ohjeen, mutta miten se tapahtuu, ei ole auennut minulle vieläkään.

Ja tosiaan: kello todellakin tulkitsee neulojan ranteen liikkeet aktiivisuus-sovelluksessa jonkinlaiseksi liikunnaksi, mutta älä anna sen häiritä vaan pidä sovellus päällä, sillä se muistuttaa sinua siitä, että nouset välillä seisomaan!

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä herkkuna on kameran kaukosäädin. Jokainen joka on kuvaillut neuleitaan itsensä päällä tietää, että tästä on paljon iloa!