Mysteerisukka

Lupasin FB:ssa panna täällä pystyyn mysteerisukan neulojaiset. Tästä se lähtee. Sukassa on jotain herkkää, jotain norjalaista ja jotain romanttista, mutta se on rehti nilkkasukka, jota kehtaa käyttää nuorten ja vanhojen.

Tarvitset

  • 50 g mustaa ja valkoista sekä 20 g punaista ja 10 g vihreää Kirjo-Pirkkaa tai vastaavaa  vahvistettua sukkalankaa (420 m = 100 g). Tietenkin voit valita ihan omat värit!!!! Se on suositeltavaakin. (HUOM EDIT: lisäsin punaisen ja vihreän, ne unohtuivat.)
  • Joitain samanvahvuisia, toisiinsa sointuvia jämälankoja
  • 3,5 mm virkkuukoukun
  • 2,5 mm sukkapuikot
  • Kanavaneulan

Ensin tehdään sukan suuhun tämä herkkä koristereuna. Klikkaa kuvaa, näet videon, jossa näytetään, miten reuna tehdään.

Aseta sukkapuikko ja virkkuukoukku oikeaan käteen siten, että virkkuukoukku on koukku alaspäin sukkapuikon päällä.

Ota valkoinen lanka ja tee samoin kuin loisit silmukoita (pitkän langan metodilla vai onko se nimeltään ”ristiin luoden”) puikon ja koukunvarren ympärille (katso video niin ymmärrät vaikken osaa selittää).

Sanallinen selitys on tässä:

*Luo kahdeksan silmukkaa sukkapuikon ja virkkuukoukun ympärille, vedä sitten lanka koukulla kaikkien silmukoiden läpi, päästä muut silmukat irti, mutta jätä läpivedetty ja ensimmäiseksi tehty silmukka puikolle. *

Toista *–* kuusitoista kertaa ja jaa silmukkaryhmät neljälle sukkapuikolle, neljä kullekin puikolle. Kullakin puikolla on 8 silmukkaa. Jos haluat tehdä isoja kokoja teet tietysti enemmän silmukkaryhmiä. Tästä 64 silmukasta sukan suun leveydeksi tulee noin 23 cm.

Sulje neule (voit valita oikeaksi puoleksi sen, joka sinua enemmän miellyttää) ja neulo jokainen puikoilla oleva silmukka sekä edestä että takaa oikein. Jokaisella puikolla on nyt 16 silmukkaa.

Neulo yksi kerros nurjaa (edelleen valkoisella langalla).

Neulo sitten yksi kerros oikein jollain kivan värisellä jämälangan pätkällä (voit katkaista langan kerroksen jälkeen). Ja jälleen yksi kerros oikein valkealla.

Ota työhön musta lanka ja neulo sillä 1 kerros oikein, yksi kerros nurin ja kaksi kerrosta oikein.

Nyt aloitetaan ensimmäinen kirjoneuleraita.
Neulo se kaavion A mukaan. HUOM: kaavion vihreät silmukat kirjotaan myöhemmin! EDIT: kaaviota on parannettu. klo 21.22.

Jos nyt harmittaa, että ohjeet loppuivat tällä kertaa tähän, tee toisen sukan varren alku samoin.
Huomiseen!

Kaikki kysymykset, joko tällä kommenteissa tai vielä mieluummin Facebookissa Puikkomaisterin sivulla (koska sinne voi liittää kuvankin).

Kategoria(t): ihan ite keksin, Mysteerisukka I | Avainsanat: , | Jätä kommentti

Pätkää piristeeksi

Viikonloppuna kokeilin tosiaan värjäämistä mikroaaltouunissa vaikka kokemukseni riemunkirjavista langoista eivät ole olleet kovin hyviä. Sattumalta onnistuin värjäämään ihan kivaa lankaa. Nostan hattua niille, jotka saavat värjättyä aina kauniita lankoja, ihan helppoa se ei ole. Kokeilutkin tulevat helposti kalliimmiksi kuin valmiiden lankojen ostaminen tulisi. Vaikka eipä silti, olen ostanut kivan näköisiä vyyhtejäkin, mutta todennut neuloessani, etteivät ne neulottuina niin kovin hauskoja olekaan.

Kuvassa on uudet lisähihani, neuloin ne värjäämästäni kashmir- merinosekoitelangasta. En tosin osaa päättää, onko nurja puoli kauniimpi kuin oikea, mutta lämpimät ja pehmeät ne ovat! Olen aika iloinen näistä. Ne sopivat hyvin mustien tunikoideni piristeeksi.

Nurjat päärmeet. Tein kumpaankin päähän nurin käännetyn päärmeen. Alkupäässä käänsin vain nurjan puolen neuleen päälle ja neuloin luodut silmukat yhteen tekeillä olevan kerroksen silmukoiden kanssa. Sormien päässä jouduin vähän miettimään, miten homman saisi kunnialla loppuun. Neuloin ensin yhden kerroksen nurjaa, sitten 8 kerrosta oikeaa ja lopulta neuloin nurjien silmukoiden lenkeistä päärmeen kiinni ja päättelin silmukat samalla.

Mikrovärjäys. Liotettuani langat huolellisesti asettelin ne muoviseen rasiaan ja huljuttelin kuumaan veteen sekoitettuja erivärisiä liemiä päälle. Säteilytin 2 x 6 minuuttia täydellä teholla raollaan olevan kannen alla ja annoin jäähtyä kaikessa rauhassa ennen hyvää huuhtelua. Minulla on Landscapesvärejä, joita on helppo käyttää. Jotkut suosittelevat heittämään toiselle kuumennuskerralla mukaan etikkavettä, mutta näyttääpä tuo väri pysyvän ilmankin.

Ps. Se pakettikin tuli. Kuva on otettu uudessa valoteltassani. Sen lamput ovat vähön heikkotehoiset, mutta saapahan siihen nostettua pöytälampun lisäksi.

Kategoria(t): kevyttä, sormettomat, Värjäys | Avainsanat: , , | Jätä kommentti

Laiska ja kärsimätön – huono yhdistelmä

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että olet suunnitellut pienen kivan projektin ja sitten koko inspiraatio uhkaa huveta täysin ulkoneulonnallisista syistä. Minulla se syy on nyt oma tyhmyys, koska järkeilin kamerajalustaa tilatessani, että saan sen nopeasti ja helposti verkkokaupasta viereisen kaupan pakettiautomaattiin. Nyt olen odottanut jo sunnuntaista lähes KOLME (3) PÄIVÄÄ! Siis sen sijaan, että olisin vetänyt takin päälle ja mennyt metrolla ja ratikalla puolessa tunnissa kauppaan hakemaan sen pahuksen jalustan. Tai vaikka lainannut naapurilta sellaisen.

Kyllä ihmisellä voi olla – ja pitää ollakin – useita keskeneräisiä projekteja, mutta tämmöinen, ettei niitä saa edes kunnolla alkuun, on NIIIIIN ärsyttävää! Lohtuna olkoon, että kadoksissa ollut (täydennys)lankapaketti on nyt tullut kotipostiin, joten voin saattaa edellisen projektin loppuun.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Odotan viestiä

pakettiVihdoin ja viimein sain aikaiseksi tilata valokuvaustarvikkeita, kuten kamerajalustan. Nyt pyörin tuskissani, eikö se paketti jo tule!!! Mielessä on jotain kivaa, josta tekin pääsette aikanaan nauttimaan.

Paketeista puheenollen, olenkin saanut niistä kokemuksia viime aikoina. Ensin lähetin pakettiautomaatista paketin vastaanottajalle, jonka puhelinnumeroa minulla ei ollut. Halusin saada paketin liikkeelle muiden pakettien kanssa samaan aikaan enkä jäänyt odottelemaan, että vastaanottaja ehtii kertoa numeronsa. Niinpä katsoin numeropalvelusta vastaanottajan puhelinnumeron nimen ja osoitteen perusteella. Erinäisistä syistä luulin, että paketti oli saapunut ja kaikki kunnossa, kunnes ilmeni, että paketti ei ole tullukaan perille. Minulla ei ollut edes tositetta, koska pakettiautomaatista oli kuittipaperi lopussa. Olin kuulemma pannut vastaanottajan lapsen puhelinnumeron pakettiin ja lapsi oli heittänyt asiattomana pitämänsä postista tulleen viestin pois. Onneksi postin asiakaspalvelu selvitti hetkessä paketin sijainnin ja vastaanottaja sai vielä sen lähipostistaan vaikka kahden viikon säilytysaika oli reilusti ohitettu! 10-0 Posti–Matkahuolto, sillä viimeksi kun Matkahuollon paketti katosi, sitä selviteltiin pari viikkoa. Huomatkaa, että pakettiautomaatissa olennainen tieto selvittelyssä ei ole paketin viite, vaan vastaanottajan puhelinnumero.

Toinen pakettisattumus sattui, kun olisin kiireesti tarvinnut lankaa, joka loppui kesken. (Kyllä, vielä yksi kuvaussukka on neulomatta, koska päätin neuloa yhden parin uudelleen.) Nakkisormillani olin näpytellyt tilaukseen väärän postinumeron ja siksi paketti on jossain iirankäkkärässä jumissa. Ennen vanhaan ristiriitoja (osoitteen katu ei ole Kemijärvellä tms.) selitteli ihminen, nyt kone ilmeisesti arpoo jonkin postinnumeron. Jatkossa olenkin sitten varmasti tarkempi.

Noin muuten tykkään kovasti UPSin palveluista, koska jos yrittävät tuoda pakettia kotiin, sen saa lennossa käännettyä töihin tai päinvastoin. Ei välttämättä samana päivänä, mutta monesti minulle on soitettu etukäteen, että pakettia oltaisiin tuomassa päivän aikana, olenko kotona. Siitä mä tykkään. Mutta minulla ei ole varaa siihen ;-)

 

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Käsityötunnin kauhut



Eräässä Facebookin neulontaryhmässä tuli sivujuonteena esiin koulukäsityön synnyttämä kantapääkammo, oikeastaan yleisemmin käsityökammo. Sen on aiheuttanut useimmiten epäpätevä ellei suorastaan sadistinen käsityönopettaja. 

Pedagoginen osaamattomuus ei toki ollut erityisesti käsityönopettajien ongelma, vaikka massateollisuuden kulttuurissa heidän tehtävänsä olikin varmasti turhauttava. Käsityö ei ollut erityisen arvossa 1960 ja 1970-luvulla, silloin haluttiin tehdasvalmisteisia farkkuja eikä räätälöityjä asuja. Himoittiin muovikoruja, värikkäitä sukkahousuja, tekokuituja! Äidin käsinkutomat pellavaiset pyyheliinat nousivat arvoon vasta myöhemmin ja villasukkien universaali pätevyys tajuttiin aikuisina.

Nuoret kässämaikat jo osasivat: muistan kadehtineeni naapurikoulussa opiskeleviä ystäviäni katsoessani heidän koulukäsitöitään: iloisia värejä, muodikkaita malleja ja kekseliäitä tapoja opettaa perustaitoja. Kun naapurikoulun tytöt  värkkäsivät kivoja koruja ja ompelivat trumpettilahkeisia lantiohousuja tai mikroshortseja, me tahkosimme pakkosukkaa ja -lapasta, käyttökelvotonta puuvillahaalaria tai jotain muuta typerää. 

Minä istuinkin varastokomerossa useat käsityötunnit, siihen rangaistukseen opettajalla ei olisi ollut mitään oikeutta, vaikka olin varmasti opettajan kauhu, sillä Puikkoakateemikko oli opettanut useimmat taidot minulle jo aikoja sitten — uudenaikaisin niksein. Näitä niksejä tietenkin jakelin auliisti luokkatovereille. Enkä jättänyt kertomatta, mitä mieltä olin annetuista tehtävistä. Neulomisen olin opetellut kuusivuotiaana kirjan kuvista, siinä olisin tarvinnut tukea. Niinpä minäkin vihasin sukantekoa, varsinkin sitä kantapäätä, koska en saanut siitä milloinkaan siistiä.

Aikuisena moni, joka on koulussa sairastunut käsityöfobiaan, onneksi huomaa, että eihän neulomisen tarvitsekaan olla kidutusta — päinvastoin! Kantalapun löysän reunan voi välttää helposti, eikä silmukoiden poimiminen toisella tavalla, joka kiristää löysät pois, ole vaikeaa, kunhan joku kertoo niksin. Minä opettelin siistin  ”koulukantapään” vasta nyt, omaa sukkakirjaa tehdessäni. 

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Viimeisteltyä

Moni kirjoneuleita aloitteleva neuloja tuskastuu, usein turhaan, siihen, että langat kiristävät neuletta. Ongelma voi olla tilapäinen, neule tasoittuu viimeisteltäessä ihmeen paljon. Tässä neule ennen viimeistelyä höyryttämällä ja viimeistelyn jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kategoria(t): Uncategorized | 1 kommentti

Aina oppii uutta

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEilen olimme Aino Shopissa Fredrikinkadulla hakemassa kuvausvaatteita sukkakuviin. Vaikka vaatteista ei näy kuin pieni kaistale täytyy ne raahata kuvauspaikalle ihan kokonaan. Katselin aiemmin otettuja testikuvia: ette usko miten nopeasti mustat trikoot sukkakuvissa alkavat kyllästyttää!

Olemme suuressa estetiikankaipuussamme valinneet pölyisen ja likaiaen kuvauspaikan, joka on vielä saaressa. No, en murehdi pesulalaskuja tai kassien painoa nyt, vaan nautin kaikista uusista kokemuksista ja opeista. On todella kiinnostavaa seurata valokuvaajan työtä ja hänen valintojaan. Apua saimme  Lailalta, jonka värisilmään olen oppinut todella luottamaan.

Ja nyt on mistä valita. Postista tupsahtelee testineulojien neulomia sukkia ja sormettomia – tässä käsikirjoituksen jättöahdistuksessa lohduttaa, että ainakin he ovat saaneet ne tehdyksi ohjeideni mukaan. Sukat ovat upeaa työtä!

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti