puikkomaisteri

Oma Still Light -tunikani on kohtapuoleen valmis. Vauhtia homma sai siitä, että kun olin tyttären luona ja kuljin melkein koko ajan hänelle tekemässäni tunikassa.

Ja totta ne puhuvat tunikan reilusta mitoituksesta, tyttären M-kokoinen vaate sopi minulle hyvin, suunnittelijaa ei kuitenkaan voi syyttää asiasta.

Raivoni kohdistuukin lankavalmistajaan (ja itseeni, koska ostin lankaa vastoin parempaa tietoani, kun halvalla sain). Olin tehnyt  tunikan  Rowanin huipputrendikkäästä Felted Tweed -langasta, joka ei to-del-la-kaan ole mikään laatulanka vaikka siinä onkin ihanat värit! Suuritöisen tunikan käyttöikä tulee olemaan enintään kaksi vuotta, jos sitäkään! Nyt jo kaula-aukko on venynyt muodottomaksi ja olkapäätä saa yhtenään nostaa paikalleen.

Rowanin langoista tulee jotenkin hakematta mieleen englannin maaseutu ja skotlannin nummet. Mielikuva on mainostoimistossa huolella rakennettu vaikkei sillä olisi mitään tekemistä Ison Britannian kanssa. Mutta tottahan sellainen kuva myy paremmin kuin esimerkiksi kuva kiinalaisesta tehtaasta, jossa matalapalkkaiset naiset (ja joskus ehkä myös lapset?) paiskovat töitä hullun lailla kehrätäkseen lankaa halvasta kuidusta.

Minun mielestäni neuleharrastuksessani on kysymys käsillä- ja itse tekemisen lisäksi kestävästä kehityksestä ja perinteiden vaalimisesta.  Monia muitakin arvoja on, läheisten pitäminen lämpimänä on rakkauden osoittamista eikä oman luovuuden irtipääsykään olisi pahasta. Näihin arvoihini ei oikein sovi trendikkyys ellei trendinä ole perinteinen, klassinen ja kestävä hyvälaatuinen lanka.

Ollakseen eettisesti ja ekologisesti oikealla tiellä neulojan ei tarvitse itse kehrätä lankojaan omista luomuruoalla syötetyistä lampaista ja värjätä niitä luonnon väreillä ulkotulilla. Sekin riittäisi, että ostaa kestäviä lankoja, mieluiten läheltä, ja tekisi neuleita, jotka ovat ajattomia. Kun neule kuluu, sen voi korjata, paikata, vahvistaa tai kierrättää uudeksi esineeksi. Jälkimmäiseen päiväkausia väkertämäni tunika tulee sentään kelpaamaan paremmin kuin hyvin: siitä syntynee huovutettuna tyttären koiralle mainio duffeli. Silloin se lanka on luultavasti lähempänä Brittein saaria kuin se on koskaan ollutkaan. Sitä odotellessa yritän opetella kuluttamaan harkistusti.

Tämä oli 555. postaus.

Ah loma! Kaksi viikkoa hurahti tyttären kotihengettärenä. Aamulla raahauduin ylös hihkaisemaan buongiornot juuri ennen tyttären töihinmenoa, sitten neuloin ja katsoin Rai Storiaa puolillepäivin, jolloin pitikin vaihtaa tasaraitainen yöpaita farkkuihin ja ryhtyä tiskaus- ja lounaspuuhiin. Iltapäivällä pitkät päiväunet, vaihtelevia kotihommia ja taas illallispuuhiin. Nautin joka hetkestä. Syöjät tulivat ajallaan, tykkäsivät ruoasta, tekivät aperitiivit ja veivät viimeisenä iltana ravintolaan syömään uhkailematta

Minulla olikin näissä oloissa mahdollisuus paneutua muun muassa pitkään aikeilla olleen Sweet tomato -kantapään tekemiseen. Video on minusta vähän puuduttava, kantapää tehdään yksinkertaisesti siten, että sukanvarren silmukat jaetaan kolmeen osaan, kahdella kolmanneksella tehdään kantapää, edustan 1/3 silmukoista jää odottamaan. Kantapää neulotaan kolmessa samanlaisessa osassa edestakaisinneuleena jättämällä kullakin kerroksella 2 viimeistä silmukkaa kantapääsilmukoista neulomatta, kunnes puikolla on noin 1/3 alkuperäisestä kantapään silmukkamäärästä. Osan lopussa aluperäisen ohjeen mukaan neulotaan kaikki silmukat kahdesti (siis myös ne lepäämään jätetyt), mutta se ei ole välttämätöntä ellei se esim. sovi haluttuun väritykseen. Panen myöhemmin kuvia kantapääkokeiluistani.

Arvostan Cat Bordhia kovasti, hän on hakenut aina omia ratkaisuja erilaisiin teknisiin kysymyksiin eikä ole tyytynyt tekemään samaa kuin kaikki muutkin. Nytkin hän pitää päänsä eikä tee lyhennettyjä kerroksia tavanomaisesti (W&T/K&K) kiertäen lankaa silmukan ympäri.  Kierretyn langan sijasta lyhennettyihin kerroksiin syntyviä reikiä torjutaan neulomalla edellisen silmukan edellisellä kerroksella neulottu silmukka yhteen neulomatta jätetyn silmukan kanssa (katso video). Senkin voi tietysti jättää tekemättä, jos haluaa käyttää reikiä koristeellisena elementtinä. Minä kokeilin erilaisia tapoja neuloa nuo silmukat yhteen eikä Bordhin ohjeessa neuvoma tapa ole aina välttämättä paras. Kiertämistäkin kannattaa kokeilla ellei neuvotun ohjeen jälki miellytä. Nämä asiat riippuvat paljon neulojan käsialasta, käytetystä langasta, ympäristöstä jne. Aina kannattaa hakea sellaista tapaa, jolla saa omasta mielestä siistin lopputuloksen. Sikäli kun ylipäätään tavoittelee “siistiä jälkeä”.

Kokeilin tomaattikantapäätä heti merelle tarkoitettuihin raitasukkiin. Olisi varmaan kannattanut opetella ihan yksivärisenä, raidat menivät vähän sotkuun, mutta kukapa niitä niin tarkasti edes katselee. Minun pieneen jalkaani tomppakantapää istuu hyvin, mutta uskallanpa epäillä, että korkeaa jalkapöytää koristaa edelleenkin parhaiten lappukantapää, jossa kantapään korkeutta on helppo säätää. Toki makean tomaattikantapäänkin voi virittää riittävälle korkeudelle.

Cat Bordhin yksi upea keksintö on ollut neuloa kärjestä aloitetut villasukat edestakaisinneuleena, jolloin pohjan voi tehdä yksi- ja erivärisenä kuin sukan etukappaleen. Olenkin hyödyntänyt tätä sukkarakennetta Sääksmäen sukissa. Kierretyt hapsut ovat myös hauska idea, joita Borhdi on käyttänyt näissä pipoissa. Kannattaa selata muitakin hänen videoitaan.

Tytär sai toivomansa kämmekkäät, niihin neuloin latvialaisaiheita. Erityisenä komentona oli estää kämmenosan reunan kiertyminen. Kuulemma edellisissä lämmittimissä (ei minun tekemissäni!!!) reuna kiertyi ja teki niistä lopulta käyttökelvottomat. Vaihdoin siis hyvissä ajoin puikot reilusti pienempiin ja neuloin melko kireää kaksiväristä 1o, 1n, ribbiä, josta tuli tukeva ja kiertymätön.

Isojalkaiselle pojalle syntyi vähän vahingossa lentokoneessa Ilun langoista ihanan pehmeät hallantilaiskuvioiset sukat kesän purjehduksia varten. Vahingossa sikäli, että yrtitin tehdä kuopuksen kokoiset, mutta tuli kummasti isommat . Itselle tein kuvan kesäsukat.

Ihania nuo e-kirjastot! Varsinkin käsityökirjat sopivat minusta todella jyvin sähköisessä muodossa käytttäviksi. Niinpä vilkaisen säännöllisesti, mitä e-kirjakirjastoissa on saatavilla. Pääkaupunkiseudun kirjastojen asiakkaalla on käytössään helmet.fi-palvelun kautta kolme e-kirjakirjastoa Ellibs, eBib ja Overdrive.

Hakusanalla knitting ei Helmet-kirjastojen OverDrive-palvelun hyllyistä kovin montaa helmeä löydy, mutta kuitenkin yksi kiva sukkakirja ja useita aloittelijoille tarkoitettuja pikkuoppaita. Kuvan hauska Fairy Tale Knits (Satukirjaneuleet) oli pakko lainata, voisi olla kiva tehdä satuhahmoja ja ilahduttaa lapsia niillä! Kirjassa on hahmot Kolme karhua -sadun lisäksi ainakin Kolmeen porsaaseen, Hannuun ja Kerttuun sekä Punahilkkaan.

Overdrive-palvelun kautta on lainattavana muuten myös englanninkielisiä äänikirjoja! eBib ei tarjoa mitään ja ellibs ei avannut oviaan, mutta muistelen siellä olevan joitain neulekirjoja tarjolla, mutta saatan olla väärässäkin.

Myös tieteellisiin kirjastoihin on periaatteessa vapaa pääsy.  Helka-kirjastokortista ei kuitenkaan paljon iloa harrastajalle ole, pari hassua e-kirjaa käsittelee lähinnä neulontateknologiaa. Aalto-yliopiston kirjaston e-kokoelmista löytyy kuusi kirjaa knitting-hakusanalla. Niistä minua kiinnostaisi muutama, varsinkin neulonnan historiaa ennen massatuotantoa käsittelevä teos.

Mitä sinun kirjastosi e-kirjahyllystä löytyy neulojalle? Aina voi ehdottaa hankittavaksi teoksia, tässähän neulojilla on tosiaan tarjottavaa, koska alan e-kirjoja on tehty ihan mukavasti. Joka viidennellä neulojalla taitaa olla jo jokun tablettilaite?