Vähältä piti

Kuvan Coco-sukat neulotaan varren jälkeen tasoneuleena.

Kuvan Coco-sukat neulotaan varren jälkeen tasoneuleena. Kuva: Susa Junnola 2015.

Aloitin aihetta, josta mielestäni olisi tullut hienot nimikkolapaset kaksoisveljelleni Tuomolle. Koko illan nyhräsin, kokeilin värejä ja tekniikoita. Illalla nukkumaanmennessäni päätin, että kokeilen vielä yhdellä tavalla toteutusta. Aamulla heräsin viideltä ehtiäkseni ennen töitä vielä panemaan uuden koetilkun puikoille. Pakko oli myöntää, että homma ei suju toivotusti tavalla eikä toisella. Korkeintaan sillä alkuperäisellä ja muuttamalla silmukkalukuja pitkien langanjuoksujen välttämiseksi. Työ oli pakko panna syrjään odottelemaan idean kypsymistä.

Kuvan Coco-sukkia tehdessäni olin vähän samoissa tunnelmissa. Niihin sain idean katsoessani Coco Chanelin elämäkertaelokuvaa.

Sitkeän yrittämisen jälkeen kuitenkin onnistuin tekemään mielikuvani mukaiset sukat, eikä kolmannen parin tekeminen tuntunut enää yhtään hankalalta. Kieltämättä aluksi mielessä kävi, että kuka hullu tällaisia sukkia suunnittelee. Kuitenkin, kun periaatteen tajuaa, sukat eivät ole mitenkään ylivoimaiset vaikka ne aluksi tuntuvatkin vaikeilta.

Kirjoneuleen neulominen nurjalla vaatii hieman pähkäilyä, mutta se on helppo kuvio. Kirjassa on pääohjeena  kolmiväriset hieman helpommat Liisa-sukat. Kaksiväriset on esitelty kuvassa. Kokeile kuitenkin myös Cocoja, jos kaipaat haasteita! Voin vakuuttaa, että kun nuo vetää jalkaan sisäkenkien sijaan kutsuilla, huomio on taattu! Tällaiset sukat on syytä neuloa ohuesta, vahvisteusta sukkalangasta, kuten Eden Cottagen Tempo tai Cacade Heritage. Liisat on neulottu ylellisestä mutta riittoisasta Tosh Sock -langasta.

Kerskakulutusta?

Puputsin puodin hyviä silmukkamerkkejä on ilo käyttää.

Puputsin puodin huolellisesti tehtyjä silmukkamerkkejä on ilo käyttää, koska niihin eivät langat takerru ja ne ovat keveitä.

Neulojalle on tarjolla jos jonkinmoista apuvälinettä. Minusta esimerkiksi nimikoidut puikot ovat silkkaa kerskakulutusta, mutta hyvistä apuvälineistä kannattaa jo maksaakin vähän enemmän, koska halvat tulevat käytössä usein kalliimmiksi.

Sama koskee silmukkamerkkejä. Aina  voi käyttää silmukkamerkkinä langanpätkästä solmittua lenkkiä, mutta hyvä sellainen merkki ei ole, koska se ei siirry puikolta toisella välttämättä puikolla nostamalla, vaan tarvitset sormia avuksi. Minulla on ollut silmukkamerkkejä, joissa on metallilangasta tehty silmu. Niissä on ongelmana se, että liitoskohta voi avautua ja silloin silmukka tarttuu metallisilmuun. Helmet ovat kauniita, mutta joskus nekin takertuvat lankoihin. Nyt olen ostanut Puputsin puodista ohuesta vaijerista tehdyt silmukkamerkit, jotka eivät tartu mihinkään. Myös merkkien koristeet, jotka on tehty polymeerimassasta ovat hyvät, koska ne ovat kevyet eikä niissä ole karheita kohtia, joihin lanka tarttuisi. Toisissa merkeissä on pieni avattava lukkohela, jota voi käyttää kerrosten merkitsemiseen, toiset ovat vaijerilenkillisiä, jotka toimivat hyvin silmukkamerkkeinä. Tykkään noista sydänmerkeistä, koska tarvittaessa niissä on tilaa myös merkinnöille (vaikkapa erilaiset kavennukset: voin käyttää tussia, jonka jäljen saa spriillä tms. pyyhittyä pois).

Minulla on neljä erilaista kallista pyöröpuikkosarjaa, joista ensimmäiset olivat KnitPron, joissa on ruuvikierteiset kaapelit ja puiset päät. Ongelmat alkoivat heti: päät alkoivat neuloessa aueta, silmukka jäi liitoskohdan väliin, puiset päät säröilivät kunnes lopulta katkesivat. Kiristäminen johti siihen, että ruuvin kierteet menivät sijoiltaan. Lähes kallis setti on nyt enimmäkseen käyttökelvoton. Enemmän kuitenkin harmitti se, että ostin siskolle lahjaksi samoja puikkoja – nekin hajosivat heti.

Seuraavaksi hankin Addin click-kiinnityksellä olevan teräspuikkosetin, se on erittäin hyvä. Uusin puikkosettini on Snurresta lahjaksi saamani teräväkärkinen Hiya Hiya -setti: se on erinomainen: puikot ovat onttoja, kierrekiinnitys on toiminut hyvin. Hiya Hiyassa kaapelin ja terän yhtymäkohta on, jos mahdollista, vielä parempi kuin Addeissa.

Sukkapuikoista suosikkejani ovat neliskulmaiset, hiilikuitupuikot ja teräspuikot. Bambu- ja muut puupuikot eivät tahdo kestää meikäläisen menossa. Sukkapuikoissakin  Hiya Hiya on ehdoton suosikkini. Jopa ohuen ohuet puikot pysyvät muodossaan. Mutta laatikollinen Puikkoakateemikon vanhoja puikkoja on pelastanut monta kertaa – vanhoissa puikoissa tosin voi olla nikkeliä, jolle olen allerginen.

Kerroslaskureita minulla on puhelimessa, iPadissa ja sitten on semmoinen muovinen manuaalinen härpäke. Täysin turhia vehkeitä! Ainakaan minulle ei tule mieleenkään laskea työtä kädestäni merkitäkseni kerroksen, mieluummin käytän KnitCompanion sovellusta seuratakseni kaaviota ja jos nyt joskus haluaisin merkitä tehdyt kerrokset, kynä ja paperi on ihan käypä tapa.

Puseroa tms. ei kuitenkaan useinkaan neulota kaavion mukaan, mutta kavennusten, levennysten tai palmikoiden tms. paikat pitäisi laskea. Itsekin voi silloin nykertää helmistä ja langasta tai vaijerista kerroslaskurin (helmi, lankalenkki, helmi jne.), mutta niitäkin on saatavilla. (Puputsi voisi muuten tehdä valikoimiinsa huolellisesti vaijerista ja polymeerimassasta tehtyjä kerroslaskureita, täällä olisi asiakas!).

Lankakerän pitämiksi ruodussa on myös erilaisia toinen toistaan mitä mielikuvituksellisempia potteja jne, mutta en oikein jaksa uskoa, että kovan materiaalin ja langan yhdistelmä on hyvä ratkaisu. Vanha kunnon kässäpussi on ihan hyvä väline, sen voi ripustaa tuolin käsinojaan ja kerä pyörii pussissa. Kun neulon parvekkeella, josta kerä on muutamankin kerran pudonnut pihalle (sepä onkin huvittavaa…) olen oppinut käyttämään parvekkeen kaiteeseen sopivasti solahtavaa mittakannua apuna.

Sukkakirjassa olen esitellyt muistakin elämää helpottavia apuvälineitä.

Käsityöt etenevät

Lapasia ja muita kädenlämmittimiä syntyy nyt vauhdilla, kun iltaisin ei muutakaan puuhaa ole. Viikonloppuna tytär tulee tänne vuoristoon, silloin ehdin neulomaan vain aamuisin kun neiti nukkuu.

Tänäiltana olen iloinnut Snurresta ostamastani edullisesta alpakasta, josta syntyy ihanat, pehmeät ja lämpimät lapaset. Edellisen mallin neuloin Lentävästä lapasesta ostamastani 100 % merinosta, jonka vyötteen unohdin kotiin enkä muista, mitä se on! Ihanaa kuitenkin, pehmeää ja upean väristä.

Jännittää vähän mitä naapurin rouva sanoo, kun tulemme viemään hänelle kirjan ja sukat, kunhan teksti on käännetty italiaksi. Tuskinpa suuttuu ;-). Olen yrittänyt etsiä kirjepussia voidakseni lähettää yhden kirjan eräälle Italiassa asuvalle suomalaiselle, joka ehkä voisi kääntää kirjan italiaksi (sikäli kun sille löytyy kustantaja), mutta yhdessäkään kaupassa, jossa olen käynyt ei ole ollut kirjepusseja tai vastaavia. Paperikauppaa ei enää kylässämme ole. Täytyy siis pakata kirja jotenkin muuten, että saan sen lähtemään. En tosin ole selvillä postimme aukioloajoista, mutta eiköhän ne selviä.

Huomasin, että pääkaupunkiseudun kirjastoissa on ylo 60 varausta sukkakirjaani, mutta lisää kirjoja on näemmä tilattu ainakin kymmeneen kirjastoon. Kannattaa kyllä hankkia oma kirja ;-) halvimmillaan sen saa näemmä 26,40 eurolla.
* * *
I’m working now with my next knitting book, where will be patterns for gloves, fingerless and mittens. Work is going well because I’m alone in the our summer apartment in Italy.  Evenings are long but not boring!

Sta facendo il mio seguito libro dove ci saranno istruzioni per guanti, guanti senza dita e per mittens (come si dice ”mittens” in l’italiano?!). Sono sola in nostra appartamento in Val Trebbia – le sere sono lunghi ma non noioso!  Lavoro a maglia è un meraviglioso! (quando tutto sta andando bene…).

Tehkää hyvää!

Onkohan kukaan huomannut, että sukkakirjani ohjeita saa vapaasti käyttää hyväntekeväisyystyössä esimerkiksi vähävaraisten naisten, lasten ja perheiden hyväksi? Sukkani eivät ole luonteeltaan sellaisia, että niitä puikottaisi useita pareja myyjäispöytään, mutta jos porukalla tai jokunen pari arpajaisvoitoiksi? Ohjeita saa siis käyttää ilman eri lupaa kirjassa rajatuissa tapauksissa kaupallisesti, mutta siis vain hyväntekeväisyyteen.  Minusta olisi tietenkin kiva kuulla sellaisista hankkeista.

Netissähän on runsaasti myyntipaikkoja, joita hyvätekijätahot voivat vapaasti hyödyntää. Muistakaa hinnoitella työnne asiallisesti – suuritöistä sukkaparia ei kannata parilla kympillä myydä. Sain itse melko simppeleistä sukista 200 €, kun ne osti eräs yritys lahjaksi (alihintaan meni, jos asiaa ajattelee puhtaan liiketaloudellisesti, mutta hyväntekijöillähän ei ole samanlaisia katetavoitteita).

Käsillä

IMG_1190

Lapaset, jotka kädessä voi räplätä älypuhelinta pakkasessakin. Nämä tein muutama vuosi sitten, kun oli kovia pakkasia.

Sukkakirjasta karsittiin selkeyden vuoksi pois muutamat lapas- ja käsineohjeet, niissä onkin nyt hyvä alku Puikkomaisterin Käsi(ne)kirjaan. Olen tehnyt jo kaksi uuttakin ohjetta, yksi hautuu mielessä, joudun luultavasti tarttumaan myös virkkuukoukkuun toteuttaakseni sen.

Käsineissä on sellainen piirre, että hyvin istuvia käsineitä ei ole kovin helppo tehdä lahjaksi, ainakaan ilman piirroskuvaa saajan kädestä. Puikkoakateemikon neulekansioissa oli kauppapapereita ja vanhoja monisteita, joiden takapuolelle oli piirretty perheenjäsenten käsien ääriviivoja. Se onkin hyvä tapa mitoittaa käsineet oikein.

Käsineohjeeni ovat syntyneet pitkälti omista tarpeistani: veneessä tarvitaan villakynsikkäitä, jotka eivät tartu köysien väliin; bussipysäkillä täytyy kyetä räpläämään älypuhelinta vaikka olisi pakkastakin. Toimistossa on joskus vetoista ja kylmää, silloin tarvitsen sormettomia. Talvisen juhlamekon tai viileiden kesäiltojen kaverina on hyvä olla pitkät irtohihat, mutta niiden pitäisi myös sopia asuun. Lapaset ovat lämpimämmät kuin sormikkaat, mutta usein ne ovat mahdottomia tumppuja, jotka pyörivät kädessä. Lapsena rakastin äidin tekemiä ja karstaamia punaisia lapasia, jotka olivat todella lämpimät. Entä miten bussikortin saa esiin, jos kädessä on lapaset tai käsineet? Tässä ovat lähtökohdat tulevan syksy- ja talvi-iltojen puuhille.

Kirjaa odotellessa voitte neuloa vaikkapa Riihivillan upeita lapasia tai Lentävän lapasen Aino Sibeliuksen nimikkoparia. Vaikka ainahan voi neuloa sukkia ;-)

***

Making a pair of perfect fitting gloves for present  it’s not easy because the hands are different. Good way is to draw a picture (outlines) of gift recipients hand. My new patterns will be based on my own needs: when I am sailing I need warm and secure gloves and when I’m going at work I need gloves that enable the use of the smartphone. At the office I use gloves without fingers and sometimes I need something warm and nice for hands with a partydress. These are the starting points for my next book. 

In the meantime you can knit Riihivillas gorgereous mittens or Aino Sibelius -mittens.

 

Pientä kivaa

Löysin Daniela Massarin sivuilta  hauskan kuvitetun ohjeen itsetehtyisin puikkosuojiin, jotka pitävät reissussa sukkapuikot työssä ja ehkäisevät reiät kässäpussissa. Ohje on italiaksi, mutta kuvien avulla selviää hyvin, miten homma hoituu. Dani on käyttänyt virkkuukoukkua, mutta tuon voi tehdä neulomallakin.

Daniela on suunnitellut neuleita myös italialaiseen Susanna-neulelehteen.

***

Ho trovato un istruzione per cappucci salvapunte dal blog di Daniela Massari. Grazie!

I have found a nice instructions for dpn keeper from Daniela Massari’s blog.

Otsolina

Samalla ohjeella voit tehdä myös naisten koon.

Samalla ohjeella voit tehdä myös naisten koon.

Kirjassani on ohje Otso-sukkiin, jotka eivät ole perinteistä kirjoneuletta vaan ne on tehty siten, että kummallakin langalla neulotaan kaksi kerrosta, mutta kuvio muodostuu nostamalla silmukoita neulomatta.

Ohje on miesten isokokoisiin jalkoihin, mutta se on mahdollista toteuttaa samalla silmukkaluvulla naisten 38-40 numeroisiin sukkiin vaihtamalla puikot pienempiin ja käyttämällä hieman ohuempaa lankaa kuin ohjeen Kirjo-Pirkka. Tein naisten koon käyttämällä Sock Tough (pinkki) ja Cascade Heritage -lankoja.

(Huh, vähän uhkarohkeaa kirjoittaa englannin- ja italiankielisiä yhteenvetoja, mutta yritetään! Ehkä opin jotain. Kommenteissa saa vapaasti korjailla.)

In my sock book  is pattern for Otso socks in large size for men. If you want make women size you need only change the smaller needles (3 mm > 2,5 mm) and tighter yarn.  In my socks the yarns are Tough Sock (pink) and Cascade Heritage (yellow), I made socks in size 38. The book is only in Finnish, but you can use knitting dictionary  and charts of the book. I hope the book will translate in English, too.

Nel mio libro dei calzini c’è una istruzione per calzino di Otso. Se vuoi fare calzino per le donne cambi i ferri più piccole ( 3 mm > 2,5 mm) e fili più sottili (ho usato Tough Sock (rosa) e Cascade Heritage (giallo). Il libro é solo in finnico ma é possibile usare dizionario  (italia–finnico) e nel libro si sono buoni schemi. Speriamo che il libro sarà anche tradotto in italiano.