Lumen kaipuu?

  Täällä Italiassa on ihanan lämmintä, mutta villasukkiahan voi neuloa helteessäkin, kunhan kädet eivät hikoile. Löysin mökkikirjastosta Think Outside the Sox -kirjan, josta olen jo kauan halunnut neuloa Leslie Comstockin kauniit sukat, Snow Under Cedars

Sukissa on kylläkin pikkuisen liikaa kaikkea, jätin vinkkelirivit tekemättä, helmet pois ja muutin hieman kuvioneuletta, mutta pääpiirteissään teen ne ohjeen mukaan. Lankana on sitä, mitä kaapista löytyi, punainen on Wollmeisea ja valkoinen Regian nelisäikeistä.

Hauska huomata, että sattuu sitä muillekin ohjeentekijöille: perin pikkutarkka ohje ei vastaa kuvan sukkaa, joka on tehty pienemmässä koossa ja kantalapun korkeus on jäänyt pienemmän koon mukaiseksi, mutta silmukoita poimitaan kuitenkin isomman koon mukaisesti. No, pikkujuttuja, jotka korjailin neuloessa. 

Nyt toivon vain, että valkoinen lanka riittää loppuun asti, sillä sitä on vähän niukasti. Toisaalta tulen oman sukkakirjani julkkareihin parin viikon kuluttua, joten pääsen täydentämään lankavaradtojani.

Melkein Bones

   
 
Tykkäsin jo Neulekirjan ilmestyttyä Jenni Östermanin Bones-sukista, mutta enpä tullut neuloneeksi niitä. Kirja ei tietenkään tullut mukaan tänne ”mökille” ja juuri ne piti nyt neuloa. Piti siis säveltää kuvan perusteella, omin muutoksin (neulottu päärme sukan suussa, kärki nurjaa jne.) tietysti. Alunperin ajattelin antaa ne Italian ”Jussille”, mutta oma mies mieltyi sukkiin niin, että ne pitikin antaa hänelle. 
Lankana on Lana Gatto Filfer 6, todella hyvä sukkalanka, jota näyttää olevan lähes mahdotonta saada mistään kaupasta. Italialaisesta Ago filosta luvattiin lopulta toimittaa lankaa lisää niitä ”Jussinkin” sukkia varten, jos vain maltan odottaa kärsivällisesti. Jaksanhan minä hyvää odotella.

Huh huh!

Pohjoismaisiin nettikauppoihin tottuneena olen raivoisan suivaantunut: olen yrittänyt tilata italialaisia lankoja Italiankotiin, heikolla menestyksellä. Koska italialaiset nyt ovat mitä ovat – näyttävät myyvän mieluummin turkkilaisia muovilankoja kuin kotimaista laatua –  päätin yrittää saksalaisia nettikauppoja. Turkinlangat saa ostettua helpomminkin.

Mielenkiintoista! Yksi saksalainen kauppa ei kerro edes hintoja ennenkuin olet antanut syntymäajasta alkaen kaikki henkilötietosi, toinen, kolmas ja neljäs vaatii monimutkaista rekisteröitymistä kaikkine henkilötietoineen ennenkuin voit edes kuvitella ostavasi mitään. Eikä kielivaihtoehtoja ole. Schön! Viides, se josta lopulta tilasin, vaatii ennakkomaksun ekakertalaiselta, jos tilaus on yli 25€ — kyllä minä voin maksaa ennakkoon, mutta ihme törppöjä he ovat, PayPal-maksu olisi turvallinen kummallekin osapuolelle. 

Hirveän takomisen jälkeen se italialainen, jolla oli kaikki haluamani langat, lähettää sähköpostiviestin, ettei heillä olekaan lankoja, jotka onnistuneesti monipolvisen rekisteröinnin jälkeen onnistuin tilaamaan. Tai ainakin luulen niin, koska viesti tuli yksityishenkilöltä, jonka nimi ei esiinny missään ao. kaupan sivuilla eikä viestistä selviä, mihin viestiin vastataan.

ARGGGH! Paypal-tili osoittaa, että olen maksanut tilaamani langat kahdesti, kerran maksu on kauppiaan puolelta peruttu. Odottelen siis jännittyneenä, mitä tässä vielä tapahtuu. 

Näiden kokemusten jälkeen nostan hattua suomalaisille (norjalaisille, ruotsalaisille jne.) verkkolankakauppiaille, jotka jaksavat pitää varastosaldot kunnossa, tarjoavat maksuvaihtoehtoja ja  vaivautuvat kommunikoimaan asiallisesti. Luultavasti neulon mökkivaraston langat loppuun ja haen elokuun puolivälissä Suomenreissulta täydennystä Snurresta, Lentävästä lapsesta ja Pukkilan puikkopäivästä. ARGGH, miksi päätinkään lähteä pelkillä käsimatkatavaroilla reissuun?