Kyllästymiseen asti

Olin vuosikausia siinä käsityksessä, että suomalaiset naiset eivät kannattele harmaata taloutta. Eihän pienipalkkaisella naisella mielestäni ollut siihen mitään mahdollisuuksiakaan. Naiset maksavat veronsa jopa iloisesti, koska he myös käyttävät verovaroin rahoitettuja palveluja. Olin väärässä.

Totuus on valjennut minulle pikkuhiljaa, mutta käsityöpiireissä se on lävähtänyt suorastaan silmille. Lankoja trokataan (tuodaan esimerkiksi ulkomailta ja myydään kalliimmalla kotona) ja veroja kierretään myymällä uusia lankoja (siis kirpputorikauppaan kuulumattomia) ilmiselvästi verotta. Minkä muun johtopäätöksen langanostaja voi tehdä, jos hän saa kuitiksi vain erikseen vaatimalla hätäisesti sutatun lappusen, josta ei selviä myyjän yhteystiedot eikä pyytämättä sitäkään? Semminkin jos esimerkiksi käsinvärjättyä tai saman langan eri värejä suurissa erissä on samoilla myyjillä tarjolla useiden satojen eurojen edestä sellaisella hinnalla, ettei se mitenkään voi sisältää veroja. Toisaalta, jos myyntivoittoa ei synny, ei tule verotettavaa tuloakaan, miksi siis piiloutua nimimerkin taakse, kun verottajalle voi tehdä yksinkertaisen laskelman vähäisen elinkeinotoiminnan kuluista ja tuotoista?

Olen itsekin myynyt yritykseni kautta poistoeriä ja neulojilta ostettuja lankoja sekä värjännyt pieniä eriä lankaa myyntiin. Siksi tiedän, että ylijäämää ei synny kilokaupalla ihan vahingossa tai pelkästä värjäämisen ilosta. Rehellisellä myyjällä ei ole mitään syytä loukkaantua, jos asiakas pyytää kuitin tai tiedustelee lankojen alkuperää.

Yritykset keskustella naisten nettifoorumien muuttamisesta siten, etteivät ne suorastaan tukisi harmaan talouden vipeltelijöitä, leimataan riitelyksi, henkilöön käymiseksi ja vaiennetaan porttikielloilla. Minut on bannattu muutamasta netin neulojaryhmästä, koska olen tiedustellut niissä eräiden myynti-ilmoitusten johdosta, sisältääkö hinta verot ja ehdottanut foorumien sääntöihin sellaisia muutoksia, jotka estäisivät vilpistelyä. Tämä on näissä alhaisen moraalin saiteissa väännetty väkisin henkilöön käymiseksi, eikä itse asiasta (foorumien säännöistä) ole haluttu keskustella.

Onneksi on sellaisiakin kirpputorilangan foorumeita, joilla on suoraselkäiset säännöt: esimerkiki Facebookin Lankamyynnit-ryhmässä torjutaan trokarit ja muut vilpistelijät selvin sanoin. Facebookin Neulonta-ryhmässä taas todetaan, että:

”Lienee jokaisen itseään arvostavan käsityöläisen mielestä itsestään selvää se, että käsityön arvostusta ei ainakaan nosteta MYYMÄLLÄ tekeleitään alihinnalla ja vielä niin ettei kiinnosta mitä verottaja tai laki sanoo HARMAASTA TALOUDESTA. AMMATTIMAINEN myynti pimeästi, on epäkunnioittavaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät leipänsä tällä alalla hankkia. Pohtikaa asiaa millä tahansa muulla elämän ammattialoilla.”

Voiko sen enää paremmin sanoa?

Kategoria(t): Uncategorized | 4 kommenttia

Padat liedelle! (Tai kupit mikroon)

varjaaGail Callahan: Värjää itse langat ja kuidut.
Kääntänyt Tuulia Salmela. Minerva 2014. Sivuja 168.

Callahanin värjäyksen käsikirjassa kerrotaan hyvinkin seikkaperäisesti proteiinikuitujen värjäämisestä. Eikä siis vain valmiin langan vaan myös kehrättävän kuidun värjäämisestä, kuten nimikin sanoo. Minusta tosin olisi parempi puhua ensisijaisesti ”eläinkuitujen” värjäämisestä, kun toisaalta puhutaan kasviskuiduista ja synteettisistä kuiduista. Muutenkin vierastan vähän tärkeilyä termeillä: yksivärinen on yksivärinen vaikka sen sanoisi hienosti ”monokromaattinen”.

Callahan esittelee värjäysvälineet, värjäyspaikan järjestämisen, värjättävät kuidut ja hyvin seikkaperäisesti. Väreistä esitellään happoväri ja elintarvikeväri, kasvisvärjäyksestä tai reaktiiviväreistä kiinnostuneelle kirjasta voi kuitenkin olla apua perusasioiden kannalta. On sellaisiakin villan värjäämiseen tarkoitettuja värejä, joita käytettäessä ei tarvita etikkaa tai muuta happoa, liekö sitten pohjaltaan elintarvikevärejä?

Luvussa  ”Värien voima” käsitellään mukavalla tavalla värioppia ja väriyhdistelmien muokkaamista. Tämä osa on minusta todella kiitettävä, siinä heijastuukin kirjoittajan omat kokemukset värioppien vaikeasta hahmottamisesta. Kirja kannattaisi hankkia jo tämän yhden luvun vuoksi.

Viidennessä luvussa annetaan seikkaperäiset ohjeet erilaisiin värjäystekniikoihin (esimerkiksi upottaminen, ruiskutus, ripottelu, solmiminen…). Mielenkiintoista, olen harrastanut lähinnä tuota padassa lilluttelua, joka on siis upotusvärjäystä.  Kokeilen varmasti muitakin esiteltyjä tekniikoita. Jokaisen ohjeen ohessa on hyvin vinkkejä. Lisäisin tässä omani haltijalankojen sitomisesta: olen käyttänyt menestyksellä avattavia nippusiteitä haltijalankojen sijaan varsinkin isoja, lähes kilon vyyhtejä värjätessäni.

Yhtä jäin kuitenkin kaipaamaan, kun kirjan kannessa viitataan erikoistekniikoihin. Miten yksivärinen lanka liukuvärjätään siten että se asteittain muuttuu tummemmaksi? Tässä yksi tapa.

Kirjan lopussa on muutamia melko simppeleitä neuleohjeita ja joitain virkattuja kuvioita, lähinnä kai esittämässä käsinvärjättyjen lankojen käyttöä. Minä olisin kaivannut enemmänkin pohdintaa siitä, mihin erilaiset käsinvärjätyt langat parhaiten sopivat. Näemmehän jatkuvasti epäonnistuneita lankavalintoja, joissa upea käsinvärjätty lanka katoaa monimutkaiseen pitsimalliin tai päinvastoin.

Käännöksen on tehnyt Tuulia Salmela, joka on mainio värjäri itsekin. Käännös on todella hyvälaatuinen, alkuperäkieli ei puske ilmaisuun ja kielikin on kaunista. Pari pilkkua olisin pannut lisää ja muutaman virkkeen purkanut lyhyemmäksi, mutta sellaista kirjaa ei olekaan, joista ei tällaisia kohtia löytyisi (omista töistäni varmasti paljon enemmän).

 

Kategoria(t): Kirja-arvostelu | Jätä kommentti

Suunnitelman muutos

otsolle1Pähkältyäni asiaa, päätin sittenkin neuloa Otson villapaidan kaksinkertaisesta langasta. Aholaidan tilalta sain tilattua lisää kolmisäikeistä suomenlampaan villaa, joten rohkenin aloittaa paidan.

Koska perusspeksit olivat jo valmiina muistikirjassa, muutin vain silmukkalukua ja laskin palmikot uusiksi. Ei kovin vaikeaa. Nyt mitat täsmäävät  ja tulossa on paksu ja melko tiivis purjehduspusero, joka muistuttaa esikuvaansa melkoisesti.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Villapaita Otsolle

stevemacqueenARANTässä on oikein tyypillinen tapaus, miten käytän hyväkseni iPadia neuletta suunnitellessani.

Tehtävä: pitkänhuiskea poikani tarvitsee villapaidan. Toiveena on palmikkoneule. (Muuten, jos palmikkoneuleen suunnittelu kiinnostaa kovasti, tästä kurssista voi olla iloa.)

Lanka: lanka tuli valittua Puikkopäivillä Östermanin Jennin pöydältä. Ihanan pehmeää suomenlampaan villaa, vähän ohutta, mutta niin ihanaa!

Puikot: erilaisten kokeilujen jälkeen päädyin siihen, että tätä lankaa on neulottava 3 mm puikoilla, muuten palmikosta ei tule kaunista, vaikka toivoin pääseväni edes 3,5 mm puikkokokoon vaivojeni säästämiseksi. Tuskin maltan odottaa noiden apinahihojen neulomista, arggh, 68 senttiä! On tietenkin mahdollista, että joudun lopulta neulomaan puseron kaksinkertaisesta langasta, mutta ainakin haluan ensin nähdä, millainen siitä tulisi ohuempana.

I Mallin valinta

Olen jo kauan aikaa sitten säilönyt Pinterest-kansiooni ihanan kuvan upeasta, klassisesta villapaidasta. Kuvan paita on neulottu paksummasta langasta, mutta palmikkomalli sopinee ohuempaankin lankaan mainiosti. Otson mielestä paita on ”just oikea!” No, ellei siitä tule kivan näköistä ohuempana, täytyy tilata uutta lankaa, mutta Otsoa miellytti nimenomaan ajatus ohuemmasta paidasta.

Olen muuten itsekin levittänyt epähuomiossa kaunista, mutta ilmeisesti epätotta urbaanitarinaa (viimeksi Pukkilassa) Aran-neuleista, sitä kritisoidaan tässä artikkelissa Aran-neuleista.

II Mallitilkku ja mitotus

Suuritöisen paidan eteen kannattaa nähdä se pieni vaiva, että tarkastaa mallitilkun avulla, että mitat tulevat oikein. Mallitilkun perusteella 28 s = 10 cm. Nyt tarvittiin vain poika paikalle mittauksia varten. Hänellä kun on pitkä selkä, hoikka varsi ja apinan kädet. Kun tiheys on tiedossa, silmukkaluku oli helppo laskea. Tässä tarvitaan 312 silmukkaa puseron vartalo-osaan, koska puseron rinnanmitaksi halutaan 112 cm.  Kummallekin puolelle siis 156 silmukkaa, joihin palmikkokuviot sovitetaan.

Muistiinkirjaamisessa ja suunnittelussa käytän apuna iPadin Penutimate-sovellusta.

kuva1 kuva2 kuva3

III Neulekaavioiden piirtäminen

Apuna käytän Intwined-ohjelmaa, mutta neulekaavioiden piirtämiseen voi toki käyttää vaikkapa kynää ja ruutupaperia, exceliä tai jotain ilmaisohjelmaa. Lähtökohtana on siis valokuvan villapaita, jossa on keskellä hunajakenno, sen ympärillä  palmikot, timanttikuviot, palmikko ja helmineuletta. Koska palmikkokuviot tulevat symmetrisesti paidan etu- ja takapuolille, jaan kokonaissilmukkaluvun neljällä saadakseni palmikkopaneeleille tarvittavan silmukkamäärän (paneelit toistetaan sitten neljä kertaa). Kun silmukkamäärät kullekin palmikkokuviolle on suunnilleen päätetty (1/2 hunajakenno 32 silmukkaa, palmikko 6 silmukkaa, timanttikuvio 24 silmukkaa, helmineuletta sivuissa 16 s = 78 silmukkaa x 4 = 312 silmukkaa. Toinen ja neljäs paneeli tietysti neulotaan peilikuvina. Nyt olisi tietysti viisasta neuloa vielä uudet mallitilkut kustakin palmikkokuviosta, mutta kuka nyt enää jaksaa odotella!!!

Kategoria(t): apuvälineet, lähilanka, pusero, suullinen neulontaperinne | 2 kommenttia

Pukkilassa

Olipa kiva aloittaa neulontasyksy tapaamalla neulojia Pukkilan puikkopäivänä. Oma esitykseni kärsi hieman, kun kannettavani joutui viime metreillä huoltoon eikä iPadia saanutkaan kytketyksi videotykkiin. Oli tarkoitus esitellä aika laajastikin neulojan apuvälineitä ja niiden käyttöä.

Lupasin laittaa tähän linkkejä, että halukkaat voivat tutustua omatoimisesti hyviksi havaitsemiini sovelluksiin.

Laitankin vain tämän linkin aiempaan postaukseeni, sillä olen esitellyt ja arvioinut aiemmin nuo apurit. Tässä on vielä toinenkin kirjoitukseni samasta aiheesta.

Sovellusten lisäksi käytän runsaasti Pinterestiä muistiinpanovälineenä, ideoitten kehittelyssä (myös muiden kanssa) ja jonkinlaisena ideahautomona. Jonkin verran seuraan ja käytän myös Instagramia, mutta en ole ihan sinuiksi päässyt sen kanssa. Facebook on tällaisen vanhan rouvan paras väline verkostoitumisessa, siellä onkin lukuisia neulonta-aiheisia ryhmiä, joista suurin suomenkielinen taitaa olla Neulonta. Puikkomaisterillakin on oma sivunsa ;-)

Kiitos kaikille Pukkilankävijöille kivasta lauantaipäivästä!

 

Kategoria(t): apuvälineet, iPad, Sattuu ja tapahtuu, Tapahtumat, Yhteisö | Jätä kommentti

Puikot, koukut ja maalisudit sekä särkylääkkeitä

Vuokraemäntä sai höpsöt kukkapatalaput, joita oli kiva tehdä, mutta enpä nyt tiedä haluaisinko itselleni tuollaiset patalaput. Lahjan saaja kuitenkin ilahtui ikihyviksi.

Kuusi lomaviikkoa hurahti kuin siivillä. Ensin piti tehdä omassa kesäkodissa pieniä sisustuksellisia muutoksia, jotka ovat hiertäneet kuin kivi kengässä kymmenkunta vuotta. Esimerkiksi hankittava uusi jääkaappi, kiinnitettävä kylpyhuoneeseen hylly ja oskarinoksat, ommella tuoliin koroketyyny tietokonetyötä varten, muuttaa huonekalujen järjestystä, kiinnittää verhotanko…

Sitten keksin muuttaa keittiökin järjestystä ja siksi piti tilata sähkömies siirtämään pistorasiaa. Samalla sai sitten teetettyä pari lisärasiaa paikkoihin, joista ne puuttuivat.

Kelit olivat vaihtelevat, Suomessa nautittiin helteistä, Pohjois-Italiassa kaivettiin villapaitaa ja sadetakkia esiin. No, mitäs säistä, kun saimme vielä kaamean flunssan, jota podettiin kolmisen viikkoa, eikä minun yskäni ole vieläkään parantunut.

Sain kuitenkin aikaiseksi viisi ja puoli paria sukkia ja ehkä tusinan patalappuja. Niistä olikin kova puute. Patalappuja virkkasin Patalappu à la carte -kirjan ohjeiden mukaan ja innoittamana.

Viimeisen viikon vietin tyttären apuna hänen kodissaan, jossa on käynnissä keittiöremontti. Ensinen junamainen keittotila ja koiran huone on yhdistetty, tuloksena on iso ja kunnollinen keittiötila.

Nyt pitäisi sopeutua taas tähän istumatyöhön. On sentään siistiä hommaa, eikä tarvita haalareita. Palkkaakin maksetaan ja eläke kertyy ;-)

Harrastuspuolellakin tapahtuu: ensi viikonloppuna on kesäklassikko Pukkilan puikkopäivä. Sinne olen minäkin lupautunut esiintymään, toivosti kitusista lähtee ääntä… (En linkitä tähän sen kummemmin, koska tilaisuus on edellyttänyt ennakkoilmoittautumista).

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

7 yötä lomaan

Tässä seitsemän linkkiä loman odotusajaksi.

Sattuneesta syystä löysin  kivan norjalaisen blogin, Meet the Knitter  jossa esitellään neulesuunnittelijoita. Tosi kiva oli esimerkiksi lukea Pinnegurlin haastattelu ja nähdä hänestä kuva.

Blogeja selatessani ajauduin, yllätys yllätys, aika hilpeään lankakauppaan. Tässä hyvä kuva.

Vesimeloni kuuluu kesään, Botanical Knits -kirjoista tunnettu Alana Dakos on suunnitellut muun muassa kesäisiä lastenvaatteita.

Nämä sukat ovat olleet minun to-do-listallani jo pitkään, mutta ne eivät näytä syntyvän. Olen käyttänyt aina langat johonkin muuhun projektiin.

 

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti