Palautetta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SusaMika retroilee. Keltainen lanka on Handun perussukkista, ruskea ja punainen Wollmeisen vahvistettua sukkalankaa, vihreä Tosh Sockia.

Tarkkasilmäiset neulojat ovakin jo huomanneet. että joskus sukkakirjan kuva ja ohje eivät aivan vastaa toisiaan. Siihen on hyvä selitys: ensimmäinen sukka saattaa olla vuodelta 2007 ja toinen (ja ohje) vuodelta 2015. Neuloja on välissä unohtanut, mitä olikaan tekemässä.

Esimerkiksi SusaMikan sukkaan on neulottu kaavion kerros 17 ennen kantapäätä vaikka ohjeen mukaan kantapää neulotaan kerroksen 16 jälkeen. Tällaisia kohtia on muitakin, muun muassa kansikuvan Signora Sofia -sukat ovat keskenään erilaiset (tosin osin tarkoituksella), toinen on tehty ohjeen mukaan, toinen on suunnitellessa tehty sukka, jonka vihreässä kuvioraidassa on valkoisten hälläpyörien välissä vain yksi silmukka, kun lopullisessa mallissa on 3 välisilmukkaa. Vaikka tällaiset eivät ole olennaisia virheitä, olisin erittäin iloinen, jos huomaatte ne ja kerrotte siitä minulle. Olennaiset virheet on korjattu virhelistassa.

Olisi kiva saada tietoa siitä, mitä ohjeita neulotte sekä millaisia lankoja ja värejä käytätte. Kuva on kiva ylläri ;-) Siksi kaikkien syyskuun aikana sähköpostitse palautetta (saa siis kertoa muutakin kuin huomaamiaan virheitä tai epäselvyyksia!) antaneiden kesken arvotaan sukkalangat kirjoittajan toivomaan ohjeeseen, väritoivomuksiakin saa viestissä esittää. Palaute saa tietenkin olla myös negatiivista, kunhan se liittyy kirjaan.

Anna palautetta osoitteeseen: puikkomaisteri miukumauku gmail.com –> korvaa miukumauku ar-merkillä ja poista sanavälit.

HUOM: vain sähköpostitse annetulla palautteella voi osallistua arvontaan. Tämä siksi, että saisin pidettyä asiat järjestyksessä paremmin. Se kun ei ole ihan parasta osaamisaluettani ;-)

Siivousta

Vihdoinkin sain järjestettyä langat järkevästi.

Vihdoinkin sain järjestettyä langat järkevästi.

Yllätys lankapussissa.

Yllätys lankapussissa.

Työhuone  alkoi olla niin kaameassa kunnossa, että illalla oli pakko ryhtyä siivoushommiin. Kolmessa viikossa olen saanut kylvettyä järkyttävän määrän langanpätkiä lattialle, sohvaan ja kulkeutuvathan ne muuallekin asuntoon.

Järjestelin sukka- ja puserolangat kaameaan lipastoon, joka odottaa fiksausta, kunhan löydän sopivaa materiaalia sen kaunistamiseen. Lipasto on sopivasti kyllästynyt koimyrkyllä, koska syksyisin heitän sinne aina myrkkypaloja. Opin sen, kun koit tekivät ensimmäisenä talvena tuhojaan:  lankoja ei silloin ollut kovin paljon. Koit iskivät kalleimpiin lankoihin, mutta punaiset langat eivät niille näytä onneksi kelpaavan vaikka ruskeat Wollmeiset oli kaluttu pieneksi silpuksi, violetteja maisteltu hieman.

Kun avasin yhden italialaisesta nettikaupasta tilatun lankapussin, löysin pussin pohjalta yllätyksen: koska olin maksanut eri langoista, mitä kauppias pystyi toimamaan, hän oli pakannut vaihtorahat lankapussiin. Hyvä kun hoksasin tutkia, mikä tyhjässä pussissa vielä painoi. Olinkin ihmetellyt, milloin hän hyvittää PayPal-tiliäni.

***
Cleaning day! After tree weeks my studio is in catastrophal situation. I also found a small change purse from one yarn package. I had ordered a different yarns than the webshop supplied and they was put refund on the bottom of the bag. Fortunately, I found them before I put the bag in the trash.

Giorno di pulizia. In tre settimane, ho fatto la condizione disastrosa dello studio. Ho organizzato i fili e trovato sulla base di una borsa del sacchetto contenente il denaro. Online Merchant è stata rimborsata la differenza tra i fili ordinati e forniti. Fortunatamente, ho trovato li prima di mettere la borsa nel cestino! Ara i soldi per alimentari della tutta settimana.

Jalkapallohullut italialaiset

Tein baarin Paololle kotijoukkueen tunnuksilla villasukat. Vähän höpsöt minusta enkä saanut oikeanväristä punaista vaan jouduin käyttämään joulunpunaista lankaa viininpunaisen sijasta. Tein sukista erilaiset: toisessa sukassa on Ligurian punaristilippu ja teksti ”Genoa”, toisen varren neuloin tasoneuleena siten, että puolet varresta oli punainen ja puolet sininen, kuten joukkueen viiri. Kirjoin punasiniselle pohjalle varteen joukkueen viirissä olevan eläimen… Aloin kirjoa keltaisella langalla jalopeuraa, mutta tarkemmin kuvaa tutkittuani huomasin, että se on jonkinlainen kotkan ja jalopeuran yhdistelmä – purkuhommiksi meni, mutta parin tunnin nyhertämisen jälkeen kuvio muistutti riittävästi alkuperäistä. Kummassakin sukassa on Tiina-sukkista tuttu hyrrä-kantapää.

Kipasimme tyttären kanssa myöhään lauantai-iltana baariin viemään sukkia. Ne herättivät suurta hilpeyttä ja näytti kuin baarinpitäjä olisi vähän liikuttunutkin. En saanut kuvaa sukista, koska Paolo ei suostunut ottamaan kenkiä pois seisottuaan koko päivän töissä lenkkareissa. Kuva luvattiin toimittaa myöhemmin. Toivotaan, että sukat sopivat, jouduin silmämääräisesti arvioimaan jalan koon – siinä olenkin kehittynyt melko hyväksi!

Vuolemassa

Näiden Maria-sukkien pitkä punaiset  langanjuoksut olivat tehdä minut hulluksi. Lopulta kuitenkin onnistuin tekemään ne siten, että sisäpuolella kulkevat langat eivät näy päällepäin. Kuva Puikkomaisterin sukkakirjasta / Susa Junnola, Moreeni 2015.

Näiden Maria-sukkien pitkä punaiset langanjuoksut olivat tehdä minut hulluksi. Lopulta kuitenkin onnistuin tekemään ne siten, että sisäpuolella kulkevat langat eivät näy päällepäin. Kuva Puikkomaisterin sukkakirjasta / Susa Junnola, Moreeni 2015.

Kun alan totuttaa ideaani, nimitän ensimmäisten prototyyppien tekoa vuolemiseksi tai veistämiseksi. Tämä vaihe on usein kaikkein jännittävin: päässä on idea, mutta useinkaan en ole ihan varma, miten sen voisi parhaiten toteuttaa. Neulomalla saa kyllä tehtyä kaikki mahdolliset muodot, kunhan osaa perustaidot (ja ehkä hieman  muutakin).

Tällä viikolla olen paininut yhden lapasaiheen kanssa, joka ei meinannut taipua komentooni. Langanjuoksuista tuli liian pitkiä eikä auttanut muu kuin palata piirustuspöydän ääreen muokkaamaan kaaviota. Mikä riemu, kun homma onnistui! Lapasen lopulla aloin saada myös kolmella langalla tehtävän kirjoneuleen langat järjestykseen.

Heti tuon kaksoisveljeni nimikkomallin selätettyäni, ajatus alkoi kulkea kohden seuraavan mallin toteutusta.  Niin, se toinen Tuomo-lapanen on vielä neulomatta. Annan työn levätä ja mietin, onko ensimmäisessä lapasessa käyttämäni lanka todella se, jota haluan käyttää ja ovatko värit parhaat mahdolliset.

Sunnuntai-aamuna seitsemältä ryntäisin uuden haasteen kimppuun. Lounasaikaan olin ratkaissut siihen liittyvät ongelmat, illalliseen mennessä on ohje saatu alkuun. Työnimenä on il acrobaleno, sateenkaari. Näillä lapasilla kunnioitan tasa-arvoista avioliittoa ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka jaksavat toimia vähemmistöjen hyväksi sekä niitä rohkeita, jotka tulevat esiin vähemmistöjen edustajina.

***

When I start working my new ideas I call the first prototypes ”making to carving or sculpting” . This step is often the most exciting:  I have an idea, but very often I’m not quite sure how it could best be implemented .

I’ve been working on this weekend two patterns for mittens. I had the clear images of mittens , but the implementation was not an easy. Finally I found solutions to all my problems. Today I have working with Rainbow (or Pride) mittens, which  I would like to honor all the people who act on behalf of equal marriage as well as those brave minorities who will step forward at the risk that they will be stigmatized.

Vähältä piti

Kuvan Coco-sukat neulotaan varren jälkeen tasoneuleena.

Kuvan Coco-sukat neulotaan varren jälkeen tasoneuleena. Kuva: Susa Junnola 2015.

Aloitin aihetta, josta mielestäni olisi tullut hienot nimikkolapaset kaksoisveljelleni Tuomolle. Koko illan nyhräsin, kokeilin värejä ja tekniikoita. Illalla nukkumaanmennessäni päätin, että kokeilen vielä yhdellä tavalla toteutusta. Aamulla heräsin viideltä ehtiäkseni ennen töitä vielä panemaan uuden koetilkun puikoille. Pakko oli myöntää, että homma ei suju toivotusti tavalla eikä toisella. Korkeintaan sillä alkuperäisellä ja muuttamalla silmukkalukuja pitkien langanjuoksujen välttämiseksi. Työ oli pakko panna syrjään odottelemaan idean kypsymistä.

Kuvan Coco-sukkia tehdessäni olin vähän samoissa tunnelmissa. Niihin sain idean katsoessani Coco Chanelin elämäkertaelokuvaa.

Sitkeän yrittämisen jälkeen kuitenkin onnistuin tekemään mielikuvani mukaiset sukat, eikä kolmannen parin tekeminen tuntunut enää yhtään hankalalta. Kieltämättä aluksi mielessä kävi, että kuka hullu tällaisia sukkia suunnittelee. Kuitenkin, kun periaatteen tajuaa, sukat eivät ole mitenkään ylivoimaiset vaikka ne aluksi tuntuvatkin vaikeilta.

Kirjoneuleen neulominen nurjalla vaatii hieman pähkäilyä, mutta se on helppo kuvio. Kirjassa on pääohjeena  kolmiväriset hieman helpommat Liisa-sukat. Kaksiväriset on esitelty kuvassa. Kokeile kuitenkin myös Cocoja, jos kaipaat haasteita! Voin vakuuttaa, että kun nuo vetää jalkaan sisäkenkien sijaan kutsuilla, huomio on taattu! Tällaiset sukat on syytä neuloa ohuesta, vahvisteusta sukkalangasta, kuten Eden Cottagen Tempo tai Cacade Heritage. Liisat on neulottu ylellisestä mutta riittoisasta Tosh Sock -langasta.

Kerskakulutusta?

Puputsin puodin hyviä silmukkamerkkejä on ilo käyttää.

Puputsin puodin huolellisesti tehtyjä silmukkamerkkejä on ilo käyttää, koska niihin eivät langat takerru ja ne ovat keveitä.

Neulojalle on tarjolla jos jonkinmoista apuvälinettä. Minusta esimerkiksi nimikoidut puikot ovat silkkaa kerskakulutusta, mutta hyvistä apuvälineistä kannattaa jo maksaakin vähän enemmän, koska halvat tulevat käytössä usein kalliimmiksi.

Sama koskee silmukkamerkkejä. Aina  voi käyttää silmukkamerkkinä langanpätkästä solmittua lenkkiä, mutta hyvä sellainen merkki ei ole, koska se ei siirry puikolta toisella välttämättä puikolla nostamalla, vaan tarvitset sormia avuksi. Minulla on ollut silmukkamerkkejä, joissa on metallilangasta tehty silmu. Niissä on ongelmana se, että liitoskohta voi avautua ja silloin silmukka tarttuu metallisilmuun. Helmet ovat kauniita, mutta joskus nekin takertuvat lankoihin. Nyt olen ostanut Puputsin puodista ohuesta vaijerista tehdyt silmukkamerkit, jotka eivät tartu mihinkään. Myös merkkien koristeet, jotka on tehty polymeerimassasta ovat hyvät, koska ne ovat kevyet eikä niissä ole karheita kohtia, joihin lanka tarttuisi. Toisissa merkeissä on pieni avattava lukkohela, jota voi käyttää kerrosten merkitsemiseen, toiset ovat vaijerilenkillisiä, jotka toimivat hyvin silmukkamerkkeinä. Tykkään noista sydänmerkeistä, koska tarvittaessa niissä on tilaa myös merkinnöille (vaikkapa erilaiset kavennukset: voin käyttää tussia, jonka jäljen saa spriillä tms. pyyhittyä pois).

Minulla on neljä erilaista kallista pyöröpuikkosarjaa, joista ensimmäiset olivat KnitPron, joissa on ruuvikierteiset kaapelit ja puiset päät. Ongelmat alkoivat heti: päät alkoivat neuloessa aueta, silmukka jäi liitoskohdan väliin, puiset päät säröilivät kunnes lopulta katkesivat. Kiristäminen johti siihen, että ruuvin kierteet menivät sijoiltaan. Lähes kallis setti on nyt enimmäkseen käyttökelvoton. Enemmän kuitenkin harmitti se, että ostin siskolle lahjaksi samoja puikkoja – nekin hajosivat heti.

Seuraavaksi hankin Addin click-kiinnityksellä olevan teräspuikkosetin, se on erittäin hyvä. Uusin puikkosettini on Snurresta lahjaksi saamani teräväkärkinen Hiya Hiya -setti: se on erinomainen: puikot ovat onttoja, kierrekiinnitys on toiminut hyvin. Hiya Hiyassa kaapelin ja terän yhtymäkohta on, jos mahdollista, vielä parempi kuin Addeissa.

Sukkapuikoista suosikkejani ovat neliskulmaiset, hiilikuitupuikot ja teräspuikot. Bambu- ja muut puupuikot eivät tahdo kestää meikäläisen menossa. Sukkapuikoissakin  Hiya Hiya on ehdoton suosikkini. Jopa ohuen ohuet puikot pysyvät muodossaan. Mutta laatikollinen Puikkoakateemikon vanhoja puikkoja on pelastanut monta kertaa – vanhoissa puikoissa tosin voi olla nikkeliä, jolle olen allerginen.

Kerroslaskureita minulla on puhelimessa, iPadissa ja sitten on semmoinen muovinen manuaalinen härpäke. Täysin turhia vehkeitä! Ainakaan minulle ei tule mieleenkään laskea työtä kädestäni merkitäkseni kerroksen, mieluummin käytän KnitCompanion sovellusta seuratakseni kaaviota ja jos nyt joskus haluaisin merkitä tehdyt kerrokset, kynä ja paperi on ihan käypä tapa.

Puseroa tms. ei kuitenkaan useinkaan neulota kaavion mukaan, mutta kavennusten, levennysten tai palmikoiden tms. paikat pitäisi laskea. Itsekin voi silloin nykertää helmistä ja langasta tai vaijerista kerroslaskurin (helmi, lankalenkki, helmi jne.), mutta niitäkin on saatavilla. (Puputsi voisi muuten tehdä valikoimiinsa huolellisesti vaijerista ja polymeerimassasta tehtyjä kerroslaskureita, täällä olisi asiakas!).

Lankakerän pitämiksi ruodussa on myös erilaisia toinen toistaan mitä mielikuvituksellisempia potteja jne, mutta en oikein jaksa uskoa, että kovan materiaalin ja langan yhdistelmä on hyvä ratkaisu. Vanha kunnon kässäpussi on ihan hyvä väline, sen voi ripustaa tuolin käsinojaan ja kerä pyörii pussissa. Kun neulon parvekkeella, josta kerä on muutamankin kerran pudonnut pihalle (sepä onkin huvittavaa…) olen oppinut käyttämään parvekkeen kaiteeseen sopivasti solahtavaa mittakannua apuna.

Sukkakirjassa olen esitellyt muistakin elämää helpottavia apuvälineitä.

Käsityöt etenevät

Lapasia ja muita kädenlämmittimiä syntyy nyt vauhdilla, kun iltaisin ei muutakaan puuhaa ole. Viikonloppuna tytär tulee tänne vuoristoon, silloin ehdin neulomaan vain aamuisin kun neiti nukkuu.

Tänäiltana olen iloinnut Snurresta ostamastani edullisesta alpakasta, josta syntyy ihanat, pehmeät ja lämpimät lapaset. Edellisen mallin neuloin Lentävästä lapasesta ostamastani 100 % merinosta, jonka vyötteen unohdin kotiin enkä muista, mitä se on! Ihanaa kuitenkin, pehmeää ja upean väristä.

Jännittää vähän mitä naapurin rouva sanoo, kun tulemme viemään hänelle kirjan ja sukat, kunhan teksti on käännetty italiaksi. Tuskinpa suuttuu ;-). Olen yrittänyt etsiä kirjepussia voidakseni lähettää yhden kirjan eräälle Italiassa asuvalle suomalaiselle, joka ehkä voisi kääntää kirjan italiaksi (sikäli kun sille löytyy kustantaja), mutta yhdessäkään kaupassa, jossa olen käynyt ei ole ollut kirjepusseja tai vastaavia. Paperikauppaa ei enää kylässämme ole. Täytyy siis pakata kirja jotenkin muuten, että saan sen lähtemään. En tosin ole selvillä postimme aukioloajoista, mutta eiköhän ne selviä.

Huomasin, että pääkaupunkiseudun kirjastoissa on ylo 60 varausta sukkakirjaani, mutta lisää kirjoja on näemmä tilattu ainakin kymmeneen kirjastoon. Kannattaa kyllä hankkia oma kirja ;-) halvimmillaan sen saa näemmä 26,40 eurolla.
* * *
I’m working now with my next knitting book, where will be patterns for gloves, fingerless and mittens. Work is going well because I’m alone in the our summer apartment in Italy.  Evenings are long but not boring!

Sta facendo il mio seguito libro dove ci saranno istruzioni per guanti, guanti senza dita e per mittens (come si dice ”mittens” in l’italiano?!). Sono sola in nostra appartamento in Val Trebbia – le sere sono lunghi ma non noioso!  Lavoro a maglia è un meraviglioso! (quando tutto sta andando bene…).